Lapsella huonot leikkitaidot

[lastenleikkiä]

Onko muita, joiden lapsella huonot leikkitaidot? Miten tämä näkyy teidän arjessa? Miten olette auttaneet lasta saamaan leikkiä alkuun tms?

Meillä pian 4,5v poika joka ei oikein osaa leikkiä ja ilman aikuisen seuraa ei osaa olla. Arki on melkoisen raskasta kun koko ajan on vaatimassa seuraa. Ei osaa mielikuvitusleikkejä, ei leiki autoilla, ei huvita rakennella junaradalla, legotkin on kiva vaan kipata lattialle ja potkiskella niitä. Sitten notkuu jatkuvasti aikuisen kyljessä kiinni ja kyselee, että mitä voisi tehdä. Kuitenkaan mikään ehdotettu ei kelpaa, ei kiinnosta, ei tänään, ehkä huomenna sitten...Kaksi pienempää sisarusta on ja ainakin tuolla 2,5v on paremmat leikkitaidot kuin tällä esikoisella.

Lapsi on kotihoidossa, mutta käy muutaman kerran viikossa kerhossa, jossa myös viihtyy enemmän aikuisten kuin lasten seurassa. Piirrettyjä katsoisi vaikka millä mitalla, mutta en anna.

 

[Suntio]

Meillakin lapsella havaittiin noin 3-vuotiaana huonot leikkitaidot. Hanen leikeissaan ei ollut juonta, vaan han lahinna liikutteli leikkikalujaan edes takaisin ja nimesi niita. Sitten tehtiin psykologisia testeja , joilla katsottiin lapsen kognitiiviset taidot. Ne kuitenkin olivat kohdallaan, joten jaimme odottelemaan taitojen kehitysta. Nykyaan han leikkii normaalisti. Avuksi on ollut paivakodin taitavammat leikkikaverit.

Jos olet oikeasti huolissasi, suosittelen ottamaan yhteytta neuvolaan ja pyytamaan apua sielta.

 

["noh"]

Enemmän leikkiä, enemmän kavereita, enemmän ikäistään seuraa. Ruutuaika minimiin.

Kirjojen lukemista, niistä lapsi ottaa juonikuvioita leikkeihinsä.

 

["aloittaja"]

Meillakin lapsella havaittiin noin 3-vuotiaana huonot leikkitaidot. Hanen leikeissaan ei ollut juonta, vaan han lahinna liikutteli leikkikalujaan edes takaisin ja nimesi niita. Sitten tehtiin psykologisia testeja , joilla katsottiin lapsen kognitiiviset taidot. Ne kuitenkin olivat kohdallaan, joten jaimme odottelemaan taitojen kehitysta. Nykyaan han leikkii normaalisti. Avuksi on ollut paivakodin taitavammat leikkikaverit.

Jos olet oikeasti huolissasi, suosittelen ottamaan yhteytta neuvolaan ja pyytamaan apua sielta.

Olen jo puhunut asiastas neuvolassa, lähinnä siitä näkökulmasta että lasta ei oikein kiinnosta leikki toisten lasten kanssa. Tädin mielestä pojassa ei ole mitään vikaa, kiinnostunee varmasti myöhemmin toisten lasten seurasta hänen mielestään.

Pitäisin pojan kotihoidossa, mutta hain nyt varmuuden vuoksi päiväkotipaikkaakin ensi syksystä lähtien. Ei nimittäin ole mitään herkkua meidän arki tämän asian takia.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="noh";25918726]Enemmän leikkiä, enemmän kavereita, enemmän ikäistään seuraa. Ruutuaika minimiin.

Kirjojen lukemista, niistä lapsi ottaa juonikuvioita leikkeihinsä.[/QUOTE]


No kirjoja luetaan todella paljon meillä, eipä tunnu olevan vaikutusta muuten kuin että poika osaa pitkiä pätkiä ulkoa tekstejä ja tykkää niitä toistella. Leikkeihin nämä eivät juurikaan siirry. Kavereita ei ole, koska naapurustossa ei asu yhtään samanikäisiä. Satunnaisesti puistoissa yms. törmätään muihin lapsiin. Kerhokaverit eivät kiinnosta, ei osaa oikein edes nimetä heitä, eikä ole kiinnostunut heidän seurastaan. Epäilen, että kukaan tuskin tulisi jos kutsuttaisiin. Videoita saa katsella vaihtelevasti, yleensä pieniä pätkiä päivän aikana. Välillä ollaan viikkojakin niin ettei katsota mitään, mutta se käy hyvin raskaaksi meille vanhemmille, kun oikeasti ne videonkatselupätkät ovat ainoa "vapaa" meille aikuisille.

 

[Leenuliinukka]

[QUOTE="aloittaja";25918737]Olen jo puhunut asiastas neuvolassa, lähinnä siitä näkökulmasta että lasta ei oikein kiinnosta leikki toisten lasten kanssa. Tädin mielestä pojassa ei ole mitään vikaa, kiinnostunee varmasti myöhemmin toisten lasten seurasta hänen mielestään.

Pitäisin pojan kotihoidossa, mutta hain nyt varmuuden vuoksi päiväkotipaikkaakin ensi syksystä lähtien. Ei nimittäin ole mitään herkkua meidän arki tämän asian takia.[/QUOTE]

Jos sä olet huolissasi, vaadi neuvolasta lähetettä eteenpäin. Eihän ne siellä neuvolassa näe sen lapsen leikkiä tai sosiaalisia taitoja lainkaan. Ja jos lapsesi juuri aikuisen kanssa viihtyy, varmaan menestyykin neuvolan testeissä hyvin. Olen monesti törmännyt siihen, että neuvoloissa (ei toki kaikissa) hoitajat luottaa vain käyriinsä, testeihinsä ja omiin arvioihinsa, vaikka vanhemmat/päivähoitohenkilöstö/kerhotädit ilmaisisi suurta huolta sellaisissa asioissa, jotka ei noissa neuvolajutuissa näy.

 

[Meillä]

päiväkodissa oikein kehuttiin 3veen hyviä leikkitaitoja ja mielikuvitusta,mutta ei kyllä kotona koskaan leiki mitään itekseen,aina on aikuista vaatimassa mukaan leikkiin. En vaan kokoiltaa työpäivän jälkeen jaksais/ehtis.

 

["aloittaja"]

päiväkodissa oikein kehuttiin 3veen hyviä leikkitaitoja ja mielikuvitusta,mutta ei kyllä kotona koskaan leiki mitään itekseen,aina on aikuista vaatimassa mukaan leikkiin. En vaan kokoiltaa työpäivän jälkeen jaksais/ehtis.

Meilläkin lapsi pulisee mielikuvitusjuttujaan ja toistelee kaikenlaista kuulemaansa niin, että ulkopuoliset pitävät häntä hyvin rikkaana mielikuvitukseltaan. Leikkiin ei vaan oikein siirry ne jutut. Tai siis saattaa sanoa lähtevänsä kuuraketilla avaruuteen, käy kippaamassa kaikki lelut huoneensa lattialle, potkiskelee niitä vähän aikaa ja sitten se touhu olikin siinä. Joskus kun olen yrittänyt näyttää mallia kuinka esim. autoilla voi ajella ja kuinka autot "juttelevat" keskenään, lapsi katsoo hölmistyneenä ja pyytää sitten "esittämään saman näytelmän" uudestaan.

Kerhosta olen saanut palautetta että viihtyy vain aikuisten seurassa ja muiden lasten kanssa leikki onnistuu vissiin jotenkuten jos aikuinen on koko ajan mukana ja sanoittaa leikkiä.

 

[juuh]

päiväkodissa oikein kehuttiin 3veen hyviä leikkitaitoja ja mielikuvitusta,mutta ei kyllä kotona koskaan leiki mitään itekseen,aina on aikuista vaatimassa mukaan leikkiin. En vaan kokoiltaa työpäivän jälkeen jaksais/ehtis.

Aikuisen seuran ja huomion kaipaaminen ja huonot leikkitaidot on kaksi eri asiaa.

 

[juuh]

[QUOTE="aloittaja";25919641]Meilläkin lapsi pulisee mielikuvitusjuttujaan ja toistelee kaikenlaista kuulemaansa niin, että ulkopuoliset pitävät häntä hyvin rikkaana mielikuvitukseltaan. Leikkiin ei vaan oikein siirry ne jutut. Tai siis saattaa sanoa lähtevänsä kuuraketilla avaruuteen, käy kippaamassa kaikki lelut huoneensa lattialle, potkiskelee niitä vähän aikaa ja sitten se touhu olikin siinä. Joskus kun olen yrittänyt näyttää mallia kuinka esim. autoilla voi ajella ja kuinka autot "juttelevat" keskenään, lapsi katsoo hölmistyneenä ja pyytää sitten "esittämään saman näytelmän" uudestaan.

Kerhosta olen saanut palautetta että viihtyy vain aikuisten seurassa ja muiden lasten kanssa leikki onnistuu vissiin jotenkuten jos aikuinen on koko ajan mukana ja sanoittaa leikkiä.[/QUOTE]

Sä olet ilmeisesti itse hiukan huolissasi lapsesta? Kehottaisin ottamaan neuvolaan yhteyttä ja pyytämään lähetettä psykologille tai käymään yksityisesti lastenpsykologilla. Mainitse tuosta kontaktin ottamisen vaikeudesta muihin lapsiin. Saisit ulkopuolista arviota ja jos tarvetta olisi, saisitte varhaista tukea myös.

 

[Lentokala]

Esikoinen on ollut aina huono leikkijä (kuten kuulemma oon myös itse ollut )

Ikää pojalla 9v ja hyvin on kumminkin pärjäillyt.
Pelaa pelejä, urheilee ja harrastaa eri juttuja.
Tykkää lukea ja katsella leffoja.
Seuraa urheilua; fudista ja lätkää pääasiassa.
Tykkää käydä näyttelyissä ja erilaisissa tapahtumissa.

Kuopus on taas hyvä leikkijä ja saa joskus veljensäkin vielä mukaan.

Ihmiset on erilaisia; näin mä oon tän aatellut enkä oo ees ymmärtänyt stressata / ihmetellä tuota.

 

["aloittaja"]

Esikoinen on ollut aina huono leikkijä (kuten kuulemma oon myös itse ollut )

Ikää pojalla 9v ja hyvin on kumminkin pärjäillyt.
Pelaa pelejä, urheilee ja harrastaa eri juttuja.
Tykkää lukea ja katsella leffoja.
Seuraa urheilua; fudista ja lätkää pääasiassa.
Tykkää käydä näyttelyissä ja erilaisissa tapahtumissa.

Kuopus on taas hyvä leikkijä ja saa joskus veljensäkin vielä mukaan.

Ihmiset on erilaisia; näin mä oon tän aatellut enkä oo ees ymmärtänyt stressata / ihmetellä tuota.

No ei varsinaisesti se leikkimättömyys itsessään huolestuta, vaan se että lapsi jää ilman kaveriseuraa, joutuu tulevaisuudessa syrjityksi ja kiusatuksi tms. Ja toki myös sekin, että tuleeko kenties tulevaisuudessa ilmi jotain kognitiivista häikkää...

 

[Lentokala]

[QUOTE="aloittaja";25919921]No ei varsinaisesti se leikkimättömyys itsessään huolestuta, vaan se että lapsi jää ilman kaveriseuraa, joutuu tulevaisuudessa syrjityksi ja kiusatuksi tms. Ja toki myös sekin, että tuleeko kenties tulevaisuudessa ilmi jotain kognitiivista häikkää...[/QUOTE]

No joo ymmärrän jos se on ongelma.

Meillä esikoinen on ollut aina tosi sosiaalinen ja kyllä kavereita on riittänyt.
Aattelin vaan pelkkää huonoa leikkimistä...sorry.

 

[Silja.S]

Äiti on usein oikeassa. Kun itse olin jo esikoisen taaperoaikana huolissani lapsen oppimisesta ja käyttäytymisestä, myös noista sosiaalisista taidoista, minullekin hoettiin, että "kyllä se siitä kehittyy". Nyt lapsi sitten saa toimintaterapiaa, koska on todettu neurologista vaivaa, itse epäilen SI-häiriötä, mutta lähin asiaan perehtynyt ammattilainen on niin kaukana, että toimintaterapeutti tarkkailee vielä asiaa ja tekee ne testit, mihin hänellä on valtuudet. Sen jälkeen mietitään jatkoa. Eli älä luovuta, voit hyvinkin olla oikeassa huolesi kanssa, mutta älä myöskään anna äitiytesi mennä vahtimiseen ja murehtimiseen. Noihin asioihin saa apua myös vähän myöhemmin. Odottele vielä hetki, anna lapsen kehittyä. Jokaisella pienokaisella on oikeus olla nuo huolettomat vuodet niin huolettomia kuin mahdollista. Äidin stressaaminen ei saa ahdistaa lasta.

 

["aloittaja"]

No joo ymmärrän jos se on ongelma.

Meillä esikoinen on ollut aina tosi sosiaalinen ja kyllä kavereita on riittänyt.
Aattelin vaan pelkkää huonoa leikkimistä...sorry.

Toivottavasti meilläkin lapsi niitä kamuja myöhemmin löytää. Muuten kyllä on sosiaalinen, siis aikuisten seurassa viihtyy, juttelee reippaasti vieraammillekin jne.

 

["aloittaja"]

Äiti on usein oikeassa. Kun itse olin jo esikoisen taaperoaikana huolissani lapsen oppimisesta ja käyttäytymisestä, myös noista sosiaalisista taidoista, minullekin hoettiin, että "kyllä se siitä kehittyy". Nyt lapsi sitten saa toimintaterapiaa, koska on todettu neurologista vaivaa, itse epäilen SI-häiriötä, mutta lähin asiaan perehtynyt ammattilainen on niin kaukana, että toimintaterapeutti tarkkailee vielä asiaa ja tekee ne testit, mihin hänellä on valtuudet. Sen jälkeen mietitään jatkoa. Eli älä luovuta, voit hyvinkin olla oikeassa huolesi kanssa, mutta älä myöskään anna äitiytesi mennä vahtimiseen ja murehtimiseen. Noihin asioihin saa apua myös vähän myöhemmin. Odottele vielä hetki, anna lapsen kehittyä. Jokaisella pienokaisella on oikeus olla nuo huolettomat vuodet niin huolettomia kuin mahdollista. Äidin stressaaminen ei saa ahdistaa lasta.

Kiitos tästä, hyviä pointteja tuossa lopussa! Saako vielä kysyä, miten teillä tuo SI näkyy lapsen käyttäytymisessä? Joskus olen tuotakin miettinyt, että voisiko olla kyseessä...

 

[tytönjapoikienmamma]

Luin ketjun ja tuossa tuli joitakin juttuja (pieniä), joiden perusteella voisi olla aihetta kysäsitä asiasta ja viedä eteenpäin. mistään suuresta asiasta ei varmaankaan ole kyse (jos nyt on kyse yhtään mistään), mutta , kuten sanottu, jos itsekin mietit asiaa ja koet, että teillä arki jossain määrin hankalaa tuon takia..