Lähtisitkö suhteeseen tällaisen miehen kanssa?

[pähkäilijä]

Tapasin mukavan ja komean miehen kavereiden kautta, oli pientä flirttiä, sitten käytiin kahvilla ja sänkyynkin päädyttiin ja ollaan vietetty aikaa jonkin verran, kuitenkin ihan kevyt juttu vielä, en ole sitä tyyppiä, jolla alkaa heti soida hääkellot päässä.

Mut, mut.. Nyt tuntuu, että tämä juttu alkaa ehkä etenemään johonkin suuntaan ja viihdytään hyvin yhdessä. Ongelma on vain se, että sovitaanko me pidemmällä tähtäimellä yhteen, että kannattaako tästä alkaa virittelemään mitään.

Hän nimittäin asuu maalla, on siis maanviljelijä, jonkin verran eläimiäkin. Tulee luultavasti asumaan loppuelämänsä siellä, ei kaipaa kaupunkiin. Minä taas olen kaupunkilainen opiskelija, tykkään asua ihan kaiken keskellä, voi lähteä ilman suunnitelmia kahville tai teatteriin, kauppamatkat lyhyet jne. Ei ole kaipuuta maalle. NIin, ja tykkään nukkua pitkään

Voiko tästä tulla mitään? En ole emäntäainesta ja sitten sekin, että tuollainen perinteinen maanviljelijän ammatti myöskin jakaa kaiken aika pitkälti miesten ja naisten töihin ja rooleihin, väistämättä. Varsinkin, kun mä en tuosta ammatista/töistä mitään tiedä. Ei ehkä oikein sovi mun nykyaikaiseen maailmankuvaan. Mut toisaalta mies on aika helmi muuten ja paranee vain koko ajan.

Ei viitsisi lähteä ihan vakavissaan tuhlaamaan kummankaan aikaa jos toiveet ei kohtaa, mut toisaalta meillä synkkaa tosi hyvin.

 

[ap]

Niin, hän on siis 30-vuotias ja minä olen 27.

 

[viekku]

niin ja meidän se pitäs tietää???? elämässä otetaan riskejä useinkin,kokeile!

 

[Huom]

Kuulostaa, että voi olla paljon sovittelemista elämäntyyleissä. Mutta eihän sinun emännäksi tarvitse sinne maalle mennä, vaan kai se on nykypäivänä niin, että suurin osa käy kaupungissa töissä. Ja ei ne kahvilat tai teatterit kuitenkaan jaksa välttämättä kauaa kiinnostaa joka päivä, jos vaikka lapsiakin jossain vaiheessa hankitte. Kummasti pärjää elämässä niitä ilmankin.

 

[plm]

Paljonko teillä on välimatkaa? Kuinka maalla asuu? Mitä jos tekisit niin että jos suhde vakavoituu, yrittäisitte yhteistä elämää hänen luonaan mutta pitäisit silti kaupunkiasunnon? Olisiko taloudellisesti mahdollista pitää kaksi asuntoa?

 

[V-ivian]

kokeilemalla se selviää, ei pohtimalla =)

Mä en ole ikinä omissa suhteissani juurikaan järkeä käyttänyt, tai ei oo tullut edes mieleen miettiä noin "järkevästi" vaan oon antanut sydämen ja tunteiden viedä. Toistaiseksi on mennyt siis hyvin =)

 

[UpsyDaisy]

varmaan kompromissejä joutus tekemään kuten että sinä lähtisit maalle, mutta emännäks et alkais vaan olisit töissä kodin ulkopuolella jne.

 

[höö]

voi maalla nukkua pitkään, mies vaan tekee jutut. sä voit toki olla kaupungissa töissä, käydä niiden ohessa jutuissasi...maalla kukaan ei katso, se on kivaa.

 

[kaisa]

mä kattelisin sinuna avoimin silmin eteenpäin. Koti on siellä, missä ne rakkaat ihmiset asuvat.

Meil aikapitkälle sama tilanne, tosin 8v ikäeroa lisäks.
Mies maalla ja mä kaupungissa, vuos tapaamisesta muutettiin saman katon alle ja hyvin olen viihtyny vaik onkin paljon asioita, mitkä vaativat iteltä sopeutumista.
Se mitä kotitöihin tulee, ni jos mies on tähän asti asunu yksin ni on joutunu tekemään siivoukset ja ruuanlaitot ite, ni kyl se ne jatkossaki tekee sun kanssa (Varsinki jos kulet töissä). Se on niin paljon miehestä kiinni ja siitä et mihin sä sen "opetat".

Meil on kaupunkin 90km matkaa, ja se oli alkuun opettelussa et täältä kaikki on kaukana, lähimpään kauppaan on 30km matkaa ja naapurit tuntevat valmiiksi jo toisensa. Mut en lähtis täältä mihinkään, tääl on hyvä olla!

Meil teemme kumpiki kotihommia. Yleensä se olen mä joka laittaa ruuan, mut jos olen jossain käymässä ni kyl se isäntä saa itelle ja lapsille jotain ruokaa tehtyä, jos on vain mistä tehä ja jos ei ole ni sit keksii jostain. Siivotaan yleensä yhessä. Se hoitaa puuhommat ja mä leipomiset..

 

[kaisa]

ison opettelu on itellä ollu siihen, et miten paljon eläimet sitoo. Siis se et kotona on oltava niin ilta kuin aamunavetassa ja jos johnki lähetään yhessä ni sit on kiire takasi et keretään iltanavettaan tai voidaan lähteä vasta iltanavetan jälkeen.
Muuhun olen sopeutunu aika hyvin, mut opettelua multa vieläki useamman vuoden jälkeen vaatii tuo et miten sitovaa tuo navettahomma on. Ja monesti pitää nieleksellä ku olis mukava lähteä koko perheellä johonki extempore, mut ei pysty!!

 

[hoya bella]

Hmm.. sehän riippuu ihan teistä mitä kompromissejä tuutte tekemään (etenkin sinä, muuttaa maalle).

Mä olen ainakin niin kaupunkilainen etten ikinä vois kuvitella muuttavani maalle, en vaikka siellä olisi miten täydellinen mies.

 

[ap]

Kuulostaa, että voi olla paljon sovittelemista elämäntyyleissä. Mutta eihän sinun emännäksi tarvitse sinne maalle mennä, vaan kai se on nykypäivänä niin, että suurin osa käy kaupungissa töissä. Ja ei ne kahvilat tai teatterit kuitenkaan jaksa välttämättä kauaa kiinnostaa joka päivä, jos vaikka lapsiakin jossain vaiheessa hankitte. Kummasti pärjää elämässä niitä ilmankin.

NO ei ne kahvilat ja teatterit se pääasia ollut, mainitsin vain esimerkkinä. Ja kyllä mä luulen, että tuo teatteri tulee vielä kiinnostamaan aika pitkään ihan harrastuksenkin puolesta Mut sii tarkoitin, että mä tykkään niin kovin asua kaupungissa, kaikki lähellä ja lyhyt matka töihin ja yliopistolle.

Mulla menee opinnoissa vielä muutama vuosi, jatko-opinnot kiinnostaa, joka tarkoitaa taas muutamien vuosien rupeamaa ja sitä, että on päästävä labraan just silloin kun tapahtuu, vaikka keskellä yötä ja silloin olisi hyvä, jos työpaikka on lähellä.

En myöskään omista autoa ja hän asuu sen verran kaukana, että bussilla ei pääse perille asti ja niitä bussejakin kulkee aika heikosti edes lähelle.

En nyt ihan lähtisi hylkäämään omia mielenkiinnon kohteita ja elämääni, työtäni sillä perusteella, että "ei enää ehkä kauaa kiinnosta" ja jos hankitaan lapsia. Ajankohtaista ehkä ehkä 6-7 vuoden kuluttua.

Mut sitten, kun hän on niin hyvä.

 

[Kaisa]

et sä voi tietää kohtaako toiveet jos et lähe avoimesti katsomaan eteenpäin!!

Ja se et "tuhlaako aikaa" sitä ei voi tietää.. aikaa voi "tuhlata" vaik alkuun näyttääki hyvältä..

 

[leea]

Kuulostaa, että voi olla paljon sovittelemista elämäntyyleissä. Mutta eihän sinun emännäksi tarvitse sinne maalle mennä, vaan kai se on nykypäivänä niin, että suurin osa käy kaupungissa töissä. Ja ei ne kahvilat tai teatterit kuitenkaan jaksa välttämättä kauaa kiinnostaa joka päivä, jos vaikka lapsiakin jossain vaiheessa hankitte. Kummasti pärjää elämässä niitä ilmankin.

NO ei ne kahvilat ja teatterit se pääasia ollut, mainitsin vain esimerkkinä. Ja kyllä mä luulen, että tuo teatteri tulee vielä kiinnostamaan aika pitkään ihan harrastuksenkin puolesta Mut sii tarkoitin, että mä tykkään niin kovin asua kaupungissa, kaikki lähellä ja lyhyt matka töihin ja yliopistolle.

Mulla menee opinnoissa vielä muutama vuosi, jatko-opinnot kiinnostaa, joka tarkoitaa taas muutamien vuosien rupeamaa ja sitä, että on päästävä labraan just silloin kun tapahtuu, vaikka keskellä yötä ja silloin olisi hyvä, jos työpaikka on lähellä.

En myöskään omista autoa ja hän asuu sen verran kaukana, että bussilla ei pääse perille asti ja niitä bussejakin kulkee aika heikosti edes lähelle.

En nyt ihan lähtisi hylkäämään omia mielenkiinnon kohteita ja elämääni, työtäni sillä perusteella, että "ei enää ehkä kauaa kiinnosta" ja jos hankitaan lapsia. Ajankohtaista ehkä ehkä 6-7 vuoden kuluttua.

Mut sitten, kun hän on niin hyvä.

no mitä nä sit sen perhään haahuilet, ku oot selvästi päättäny jo.. vaik ukko oiski kiva ni se asuu väärässä paikassa... ja mitä nuihin lapsiin tulee, ni toivottavasti sul on viel ukko sillon

 

[sexy]

mitä jos pidät tämän hoidon ihan vain kivana sänkyseurana

 

[Maalta kotoisin, nykyään pk-lainen]

Voithan yrittää löytää työn ja tehdä etätöitä maalta. Usko pois, kyllä siellä viihtyä voi. Varsinkin jos on aikansa mennä viipottanut. Ei se enää niin kiehdo. Jos mies on hyvä, niin älä ihmeessä sen takia jätä, että on maanviljelijä. Sekin homma voi muuttua vuosien mittaan. Ehkä nyt on eläimiä ja tiukka rytmi, mutta jos siirtyy esim. lihakarjaan, niin on jo paljon vapaampaa.

Maalla asumisessa on paljon etuja ja kyllähän sieltä pääsee myös teatteriin ja muihin mielenkiintoisiin tapahtumiin. Kyläillä voi myös.

 

[Huom]

Kuulostaa, että voi olla paljon sovittelemista elämäntyyleissä. Mutta eihän sinun emännäksi tarvitse sinne maalle mennä, vaan kai se on nykypäivänä niin, että suurin osa käy kaupungissa töissä. Ja ei ne kahvilat tai teatterit kuitenkaan jaksa välttämättä kauaa kiinnostaa joka päivä, jos vaikka lapsiakin jossain vaiheessa hankitte. Kummasti pärjää elämässä niitä ilmankin.

NO ei ne kahvilat ja teatterit se pääasia ollut, mainitsin vain esimerkkinä. Ja kyllä mä luulen, että tuo teatteri tulee vielä kiinnostamaan aika pitkään ihan harrastuksenkin puolesta Mut sii tarkoitin, että mä tykkään niin kovin asua kaupungissa, kaikki lähellä ja lyhyt matka töihin ja yliopistolle.

Mulla menee opinnoissa vielä muutama vuosi, jatko-opinnot kiinnostaa, joka tarkoitaa taas muutamien vuosien rupeamaa ja sitä, että on päästävä labraan just silloin kun tapahtuu, vaikka keskellä yötä ja silloin olisi hyvä, jos työpaikka on lähellä.

En myöskään omista autoa ja hän asuu sen verran kaukana, että bussilla ei pääse perille asti ja niitä bussejakin kulkee aika heikosti edes lähelle.

En nyt ihan lähtisi hylkäämään omia mielenkiinnon kohteita ja elämääni, työtäni sillä perusteella, että "ei enää ehkä kauaa kiinnosta" ja jos hankitaan lapsia. Ajankohtaista ehkä ehkä 6-7 vuoden kuluttua.

Mut sitten, kun hän on niin hyvä.

Sitten kuulostaa kovin hankalalta yhtälöltä. Varmaan pitäisi odottaa ainakin siihen, että saat opintosi valmiiksi. En minäkään varmaan muuttaisi maalle (asun pk-seudulla itse) mutta se on kyllä "jumalan tosi" että ne kahvila- ja teatterikäynnit sun muut jäävät luonnostaan vähemmälle, kun on perhe, oli niitä lapsia tai ei. Ja onhan siellä maaseudulla tunnetusti virkeä harrastusteatteritoiminta ; )

Ei vaan, ihan tosissaan: aika vaikealta kuulostaa tilanne. Ei välttämättä ole ratkaistavissa mitenkään.

 

[ap]

et sä voi tietää kohtaako toiveet jos et lähe avoimesti katsomaan eteenpäin!!

Ja se et "tuhlaako aikaa" sitä ei voi tietää.. aikaa voi "tuhlata" vaik alkuun näyttääki hyvältä..

Totta tuokin, mutta ennakkoasetelma on vaan niin vahvasti suuntaa antava.. Se menisi luultavasti jatkuvaksi reissaamiseksi joka tapauksessa, koska mä yleensä lähden aamulla luennoille ja opiskelen, iltapäivällä käyn kotona ehkä tunnin tai puolitoista, sitten lähden taas illaksi harrastuksiin ja sen jälkeen vielä mahdollisesti lenkille, jos jää aikaa/jaksamista. Kello onkin sitten jotain 22, kun rauhoitun kotiin. Mä olisin siis liikenteessä klo 07-23, matkat huomioiden siis. Ei paljoa ehdi toista nähdä...

 

[Jaana]

Ongelmat on luotu ratkottaviksi.
Ostat tai vuokraat kaupungista läheltä työpaikkaa pienen yksiön. Asustat pääosin maalla, mutta onpa vaihtoehtokin olemassa. Mikäs tuossa. Monella tämä homma on päinvastoin - asutaan kaupungissa ja on mökki. Sama asia toisinpäin.
Hankit ajokortin ja auton.
Ei hyvää ihmissuhdetta kannata käytännön ongelmiin kaataa.

 

[ap]

Voithan yrittää löytää työn ja tehdä etätöitä maalta. Usko pois, kyllä siellä viihtyä voi. Varsinkin jos on aikansa mennä viipottanut. Ei se enää niin kiehdo. Jos mies on hyvä, niin älä ihmeessä sen takia jätä, että on maanviljelijä. Sekin homma voi muuttua vuosien mittaan. Ehkä nyt on eläimiä ja tiukka rytmi, mutta jos siirtyy esim. lihakarjaan, niin on jo paljon vapaampaa.

Maalla asumisessa on paljon etuja ja kyllähän sieltä pääsee myös teatteriin ja muihin mielenkiintoisiin tapahtumiin. Kyläillä voi myös.

Etätyöt olisi mukava juttu, mutta ei mahdollista mun alalla, toisaalta kaipaan kyllä myös päivittäistä sosiaalista kanssakäymistä. Ja juu, maalla asumisessa on tietysti paljon hyviä puoliakin, mut mä en hirveästi ole sellainen värkkäilijä ja laittaja, että se vähän pelottaa... Onhan se oma rauha siellä ihan erilaista. Auton tarvitsisin myös ehdottomasti.

Enkä mä nyt hirveästi mennä viipota, mutta on paljon töitä ja opiskelua ja vapaa-ajan toimintaa, joka pitää mut elossa ja jota olen harrastunut natiaisesta asti. Nämä kaikki kuuluu mun elämään ja tulee luultavasti kuulumaan eläkeikään asti, että tää on vähän siinä mielessä hankala asia..

 

[Uudi]

Moni sopeutuu, mutta jos olet kovin epäilevä älä sido toista itseesi, vaan anna mennä. Voi tehdä hänelle tosi kipeää, jos ihastuu kovin ja sitten sinä vedät takapakkia. Älä mene pidemmälle ennenkuin olet päättänyt miten tehdä.

 

[Uudi]

mitä jos pidät tämän hoidon ihan vain kivana sänkyseurana

Tähän älä lähde, jos et voi muuta antaa. Anna toisen etsiä sopiva kumppani. Tämä tekee vain haavoja

 

[mä]

Saastaa.

 

[kaisa]

et sä voi tietää kohtaako toiveet jos et lähe avoimesti katsomaan eteenpäin!!

Ja se et "tuhlaako aikaa" sitä ei voi tietää.. aikaa voi "tuhlata" vaik alkuun näyttääki hyvältä..

Totta tuokin, mutta ennakkoasetelma on vaan niin vahvasti suuntaa antava.. Se menisi luultavasti jatkuvaksi reissaamiseksi joka tapauksessa, koska mä yleensä lähden aamulla luennoille ja opiskelen, iltapäivällä käyn kotona ehkä tunnin tai puolitoista, sitten lähden taas illaksi harrastuksiin ja sen jälkeen vielä mahdollisesti lenkille, jos jää aikaa/jaksamista. Kello onkin sitten jotain 22, kun rauhoitun kotiin. Mä olisin siis liikenteessä klo 07-23, matkat huomioiden siis. Ei paljoa ehdi toista nähdä...

No mitä sä sit ukolla teet?

 

[ap]

et sä voi tietää kohtaako toiveet jos et lähe avoimesti katsomaan eteenpäin!!

Ja se et "tuhlaako aikaa" sitä ei voi tietää.. aikaa voi "tuhlata" vaik alkuun näyttääki hyvältä..

Totta tuokin, mutta ennakkoasetelma on vaan niin vahvasti suuntaa antava.. Se menisi luultavasti jatkuvaksi reissaamiseksi joka tapauksessa, koska mä yleensä lähden aamulla luennoille ja opiskelen, iltapäivällä käyn kotona ehkä tunnin tai puolitoista, sitten lähden taas illaksi harrastuksiin ja sen jälkeen vielä mahdollisesti lenkille, jos jää aikaa/jaksamista. Kello onkin sitten jotain 22, kun rauhoitun kotiin. Mä olisin siis liikenteessä klo 07-23, matkat huomioiden siis. Ei paljoa ehdi toista nähdä...

No mitä sä sit ukolla teet?

No höh, kyllähän ihminen kaipaa kumppania, jopa tällainen, joka on menossa paljon. Jos hän asuisi kaupungissa, niin aikaa jäisi enemmän. Ei kai miehellä "tehdä" mitään, mutta elämänkumppani auttaa jaksamaan.