Lähteäkö?

[Toivoton]

Tulen tänne hakemaan vähän tukea päätöksentekoon...
Mitä tekisitte, jos tilanteenne olisi seuraava:

Olen 3-kymppinen nainen. Avomiehen kanssa ollaan oltu yhdessä yli viisi vuotta. Nyt meillä on vauva, joka on aivan ihana. Rakastan vauvaa yli kaiken ja hän oli toivottu, vaikkakaan emme häntä ""kellon kanssa"" yrittäneet.

Ongelmana on parisuhteemme. Se on vuosien mittaan tullut koko ajan riitaisammaksi. Mies inhoaa äitiäni ja sitä, että pidän perheeni kanssa paljon yhteyttä.

Mies halveksii minua siitä, että en ole kuulemma itsenäistynyt. Hän haukkuu vanhempiani ja kyseenalaistaa perhesuhteemme. Minulla on ollut ihana lapsuus ja nuoruus, ja vielä tänäkin päivänä lämpimät ja läheiset välit heihin. Mutta mieheni mielestä se ei ole hyvä vaan me olemme ""säälittäviä"" yhteydenpidossamme.

Lisäksi riitelemme hirveästi kotitöistä. Minun pitäisi jaksaa tehdä kuulemma paljon enemmän. Se, että hoidan vauvaa ei ole hänestä yhtään mitään.

Summa summarum:
- mies ei kunnioita tai arvosta minua. Tai ainakaan hän ei osoita sitä millään tavalla.
- mies haukkuu minua ja perhettäni vähän väliä
- hän yrittää saada minusta määräysvallan, vaikka kieltääkin tämän
- fyysistä kanssakäymistä meillä ei ole ollut VUOTEEN! Ja voin sanoa, että syy ei ole minussa ulkonäöllisesti tai muutenkaan. Mies kieltää, että hänellä olisi mitään sivusuhdetta.
- mies ei jaksa kuunnella minua. Höpötän kuulemma liikaa vauvasta (surprise!) ja jos yritän jutella muusta, niin kuulemma puhun liian paatoksella ja enkö voisi olla edes joskus hiljaa. Eli keskusteluyhteytemme on todella huono nykyään.

Minun tunteeni ovat alkaneet todella kylmetä. Vaikka haluaisin, että lapsellamme olisi isä ja ehjä koti pelkään, että elämämme on vain yhtä riitaa ja lapsi saa kärsiä.

Vakavissani mietin, pitäisikö minun nyt lopettaa tämä touhu. Mikään terapeutti ei voi meitä auttaa, sillä mies ei varmasti suostu lähtemään sellaiselle. Sitä paitsi hän näkee, että minä olen se, jossa on kaikki viat - ei hän.

Aina välillä hän jaksaa olla mukava, kunnes tilanne taas räjähtää jostakin syystä. Mies väittää, että haluaa kuitenkin elää perhe-elämää minun ja lapsen kanssa! En ymmärrä, sillä varmasti hänkin on onneton.

Mikä neuvoksi, kuinka kauan jaskan enää yrittää ja kannattaako se?

Ja pls, älkää sanoko että mitäs teitte huteraan parisuhteeseen vielä vauvankin. Hän on tärkeintä elämässäni ja olen hänestä suunnattoman onnellinen.

 

[N]

Ettei miehesi vaan olisi mustasukkainen, sekä suvullesi että ennen kaikkea vauvalle? Minkälaiset suhteet hänellä on omiin sukulaisiinsa? Jos hän lapsellisuudessaan kiukuttelee sitä, että jää liian vähälle huomiolle? Jos hän kuitenkin olisi hallunnut olla kanssasi pitempään kahden ja saada jakamattoman huomiosi?

Parisuhde ei ole helppo juttu ja siinä tarvitaan kaikessa molempia, sekä erikseen että ennen kaikkea yhdessä.

Neuvoa en osaa mutta toivon voimia ja zemppiä!

 

[lähin]

Vähän samansuuntainen oli oma suhteeni, mutta syytävänä osapuolena oli silloinen vaimoni (olen mies). Ei kannata jäädä tuollaisen negatiivisesti ajattelevan parin kanssa suhteeseen. Lähdin pois, samaa suosittelen sinullekkin.

 

[zemppiä]

Mukava kuulla, että lapsuutesi oli ihana ja tasapainoinen.
Siltä pohjalta on hyvä ponnistaa ja kasvattaa omaa lasta.

En ala leikkimään keittiöpsykologia. Sukulaisten mollaaminen ja jonkinasteinen mustasukkaisuus oli minullekin tuttua.

Kotiin ei kannata missään nimessä eristäytyä lapsen kanssa.
Jos mies ei hae apua itselleen, niin tee ratkaisusi.

Yh-äitinä pärjäät vallan mainiosti. Vaikutat tosi fiksulta nuorelta äidiltä.

 

[Ehdotus]

Olisiko sinulla mahdollista viettää joskus viikonloppuja vauvan kanssa vanhempiesi kanssa? Ehkä vietätte miehen kanssa liian tiiviisti aikaa yhdessä ja kaipaatte vähän erillistä aikaa?

Itse en jaksaisi ainakaan kuunnella päivästä toiseen jäkätystä kotitöistä, vaan pitäisin ainakin yhden viikonlopun ""hermolomaa"".

 

[poika]

No, pitää vain toivoa että, parisuhteenne paranee, mutta enpä usko että, ""ruoho on vihreämpää toisella puolella""

Minusta teidän kannattaisi tehdä selvät säännöt parisuhteeseenne

 

[Rips]

Kuinka paljon ja usein pidät yhteyttä äitiisi? Jutteletteko kovinkin henkilökohtaisia asioita? Haluatko viettää juhlapyhiä ja lomia vanhempiesi kanssa?

Itse en ole sukurakas eikä ole miehenikään, ja minulle tulikin heti kirjoituksestasi mieleen, että en pitäisi itsekään liian tiiviistä yhteiselosta jommankumman vanhempien kanssa. Kenties miehesi kokee, ettei riitä sinulle perheenä ja ihmisenä, vaan haluat edelleen tukea ja turvaa vanhemmiltasi. Ehkä hän ei myöskään halua teidän perheen asioita puhuttavan ulkopuolisten kanssa - sinullehan he ovat perhettä, mutta miehellesi vieraita. Muista myös ettei miehesi rakasta heitä samalla tavalla kuin sinä, etkä voi sellaista vaatiakaan.

Kotitöiden oikeanmukainen jako ja kommunikaatio ovat itsestäänselvyyksiä; niitä ilman ei mikään koti eikä parisuhde pyöri. Muistathan edelleen seurata myös kodin ulkopuolisia tapahtumia ja pitää yllä omia harrastuksiasi - pelkästään vauvasta jutteleminen ei varmaan jaksa ketään pitemmän päälle kiinnostaa. Onko teillä yhteisiä harrastuksia, olisiko miehesi halukas harrastamaan kanssasi jotain? Varmaan vauvan saisi vanhemmillesi hoitoon silloin tällöin että saisitte yhteistä aikaa ilman lasta.

Kotitöiden jaosta teidän pitää suunnitella selvät säännöt niin, että molemmat ovat tyytyväisiä (tai yhtä tyytymättömiä. Kotona ei kukaan voi eikä saa olla vapaamatkustaja, hotellit ovat sitä varten että maksamalla saa kaiken palvelun.

Kannattaa varmaan vielä pohdiskella ja ennen kaikkea keskustella. Monessa pikkuvauvaperheessä käydään läpi näitä samoja juttuja ja suurin osa niistä ratkeaa onnellisesti, veikkaan. Hyvää jatkoa!

 

[Kesä]

Hei!
Ei ole helppo ratkaistava ei ensinkään.

Jos rahkeita sinulla riittää, kokeile seuraavanlaista: vie lapsukainen mummille, kummille johon lapsesi luottaa. Yllätä miehesi josta hän pitää. Tepsii tai ei, mutta kokeilemisen arvoinen juttu.

Nimimerkki: meillä toimi vähänaikaa parisuhde tollaisen teon jälkeen.... ikävä kyllä lopahti ja nyt asumme yhdessäerikseen. Ja sekös tässä onkin uuvuttavinta. Ett pullat ei paistu, kun ei ole lämpöä.

 

[Tiipii]

Toki ruoho voi olla vihreämpää aidan toisella puolella, jos tällä puolella ruoho on todella huonoa. Ajatellaan yhtenä esimerkkinä vaikkapa tuota seksiä. Aidan toisella puolella ovat asiat todennäköisesti paremmin.

 

[Noon]

Kiinnostaisi tietaa, miksi ette viela ole menneet naimisiin. Etka oikein kertonut miehestasi mitaan, miksi ylipaatansa rakastuit haneen. Lapsesta kylla kirjoitat paljon, ja hyva tietysti etta on toivottu ja tarkein asia maailmassa. Tuntuu kuin mies olisi jaanyt jotenkin paitsioon ja erityisesti seksin luulisi merkitsevan miehelle kuin miehelle paljon, eli vuoden tauko on kylla hanelle varmaan iso asia. Parjaat varmaan hyvin itsekin jos et ole valmis tekemaan isoja muutoksia parisuhteessa, mutta jotenkin tuntuis silta etta mies nyt tarttisi huomiota ja kehuja sun puolelta, mika ei varmaan ole helppoa jos han haukkuu sua noinkin paljon. Toivottavasti saatte kipinan takaisin suhteeseenne...

 

[yks]

Onneksi sinulla on hyvät välit sukulaisiisi. Heistä ainakin on apua vaikeina aikoina ja heidänkin kanssaan on mukava jakaa iloiset asiat, kuten vauvan tulon perheeseen, varsinkaan, jos mies ei ole siitä niin kiinnostunut.

Kirjoituksestasi ei löytynyt lähes mitään positiivista miehestäsi. Ja tuskastuttavinta sinulle on, jos mies räjähtää yhtä äkkiä. Elät aikamoisessa paineessa, jota lisää miehen jatkuva väheksyntä ja arvaamattomuus.

Mies voi väittää, että haluaa perhe-elämään kanssanne, mutta ilmeisesti miehelle olisi vielä vaikeampaa kokea ympäristön reaktiot, jos hänen liittonsa päättyisi eroon ja vaimo lähtisi vauvan kanssa pois.

Muista, että teot merkitsevät enemmän kuin hänen sanansa ja käsitin, ettet sinä ole onnellinen.

Voisit muuttaa ensiksi erilleen ja sanoa miehelle, että katsot, muuttuuko tilanne paremmaksi, jotta voisitte jatkaa suhdetta.

Jos miehesi on jo nyt painostava ja yrittää jo nyt erottaa sinua sukulaisistasi, erosta tai välimatkan ottamisesta ei taida tulla helppoa !

Tsemppiä ja onnea vauvan kanssa !

 

[Menolippu]

Tuota noin, nuorehko mies ei ole panematta vuotta, siis vapaaehtoisesti. Suosittelisin laskemaan yksi plus yksi yhteen. Tarvitset ehdottomasti omaistesi tuen nyt ja tulevaisuudessa, sehän upeaa että on rakkaita sukulaisia. Miehet, jotka yrittävät riistää halveksunnalla tai muuten naiselta tämän tuttavapiiriä ovat usein erittäin kovia ja tavoitteissaan ilkeitä. Täysin tarkoitushakuisesti. Vaikka vaikuttaisivatkin lähinnä säälittäviltä. Älä mene halpaan.

 

[häh]

voi jumankauta juu nääs päivää,miksi teitte lapsen.

 

[Luolamies]

Mitäs jos laittaisit lapsen mummille hoitoon ja yllättäisit miehesi seksikkäissä alusasuissa, kun hän tulee kotiin. Antaisit miehelle täydellisen tyydytyksen ja päälle kuohujuomaa ja kunnon illallinen. Kyllä kuule vuoden seksittömyys on vähän liian paljon vaadittu parisuhteessa olevalta mieheltä. En yhtään ihmettele jos on kiukkuinen ja sättii. Katso peiliin.

 

[hmm]

Olen nainen ja itse kiukuttelen monesti juuri sen takia että haluan mieheltä ""vakuutteluja"" suhteemme laadusta. On mukavaa kuulla että toinen rakastaa siitä huolimatta että itse on välillä känkkäränkkä. Ei hän varmasti tee sitä sen takia että haluaisi erota. Ja jos miehellesi se merkitsee paljon että et koko ajan hyysää vanhempiesi hoteissa niin lopeta se.
Itsenäinen ihminen ei tarvitse yhtenään vanhempiensa huomiota.
Ennen kaikkea yritä jutella miehellesi ja kysyä mitä hän suhteeltanne haluaa. Siloin kun on lapsia suhteessa ja ongelmat henkisiä niin juuri silloin ne voidaan selvittää.
Ajattele kuinka hyvin asiasi oikeasti ovat. Miehesi ei ole rikollinen, alkoholisti, narkkari tai murhaaja. Olet löytänyt ihanan tavallisen miehen joka rakastaa sinua ja lastasi. Moniko nainen on niin onnekas?
Usea nainen olisi onnellinen jos riitaa tulisi niinkin tavallisista asioista kuin kotityöt. Täysin sovittavissa oleva asia. Katso asioita laajemmassa kuvakulmassa ja huomaat olevasi melko hyvässä suhteessa.

 

[Ap]

Kiitos kaikille vastauksista. Paljon sellaisia kysymyksiä esitettiin, joita minun on mietittävä ja olen miettinytkin.

Rakastuin mieheeni alunperin hänen hauskuutensa ja nopeaälyisyytensä vuoksi, muun muassa. Viime aikoina hyvät puolet vain ovat jääneet paitsioon negatiivisten hallitessa. Ehkä minäkin olen pingottanut itseni äärimmilleen, sillä hoidan vauvan tarkasti (= koko ajan huolehtien ;=) ja olen ollut aika väsynyt.

Olimme muutaman päivän tuttavien mökillä latautumassa perheen voimin. Vähensin vanhempien kanssa yhteydenpitoa (puhuin puhelimessa silloin kun mies ei ollut läsnä), jotten olisi alituisesti ""kälättämässä"".

Mieskin taisi pelästyä viimeisintä yhteenottoamme, sillä olin jo katsomassa itselleni asuntoa jne. Nämä viime päivät ovat olleet olosuhteet huomioonottaen oikein leppoisaa hiljaiseloa luonnon keskellä. Ehkä meillä siis on vielä toivoa.

Muutaman oikaisun ja mielipiteenilmaisun haluan vielä tehdä:
- mies rakastaa lasta ja on hänestä innoissaan. Mieluummin kuitenkin vain leikkisi ja hellisi kuin hoitaisi eli vaihtaisi vaippoja jne.
- minusta ei ole oikein vaatia valitsemaan vanhempien ja miehen välillä. Kenenkään ei tulisi tarvita tehdä sellaista ratkaisua. Jos sellainen ratkaisu täytyisi tehdä, niin en todellakaan hylkäisi äitiäni ja isääni, siis että minun täytyisi jättää yhteydenpito heihin! Mies on ollut elämässäni viisi vuotta, he aina!
- Toki olen onnellinen ettei mies ole alkoholisti, narkomaani tai väkivaltainen. Minusta nämä ovat kuitenkin itseisarvoja suhteessa, eivätkä erityisiä kiitollisuudenaiheita - sellaisesta suhteesta olisin lähtenyt aikapäivät sitten.

Kuulostellaan nyt tilannetta ja yritetään vielä. Välitän hänestä kyllä ja rakastankin kai vielä, kunhan hän kohtelisi minua kuten mielestäni ansaitsen tulla kohdelluksi.

Aina täytyy tietysti myös katsoa peiliin ja yrittää enemmän itsekin.

 

[Natiainen]

Hoh hoijaa, etpä taida nimimerkki ""hmm"" tietää oikeasta parisuhteesta mitään.

""Itsenäinen ihminen ei tarvitse yhtenään vanhempiensa huomiota"". Voi jestas! Eikö aikuinen ihminen saa pitää yhteyttä vanhempiinsa säännöllisesti olematta epäitsenäinen ja vanhemmistaan riippuvainen? Hyvät ja läheiset välit omiin vanhempiin ovat mielestäni terve merkki alkuperäisen tunne-elämästä. Sen sijaan yhteydenpidon katkaisemisen tai vähentämisen vaatiminen ovat mielestäni osoitus huonosta itsetunnosta JA epäitsenäisyydestä miehen osalta!

Ja onpa neuvo, ""jos miehellesi se merkitsee paljon että et koko ajan hyysää vanhempiesi hoteissa niin lopeta se."" Millainen ihminen voi vaatia tuollaista toiselta? Ja kuka on sanonut, että alkuperäinen ""hyysää vanhempiensa hoteissa""?

Jos mies ei ole alkkis, eikä narkkari, mutta muuten epäkypsä ja kykenemätön perhe-elämään, niin silti pitäisi jatkaa yhdessä vaan vai? Tällä en tarkoita alkuperäisen suhdetta, mutta tällaisen neuvon annat kuitenkin...

Ja kotityöt sovittavissa oleva asia... Joopa joo... Edellyttäen tietenkin, että molemmat ovat yhteistyökykyisiä ihmisiä...

Alkuperäiselle tsemppiä ja onnea vauvan kanssa!

 

[Uhrimyös]

hei alkuperäiselle.

Olisikohan niin, että mies etsisi vian jostain joka tapauksessa, olit yhteydessä tai et, tai jos siivoaisit enemmän tai vähemmän.

Pilaako hän ilosi?

Valehteleeko hän oudoista asioista?

Hänellä kuulostaa olevan paljon kummallisia syytöksiä.

Kuulostavat liikaa omalta mieheltäni (ex.)

Vierailepas sivulla www.narsistienuhrientuki.info.

Lue juttuja avoimin mielin...en halua tuomita heti, mutta varoittavaa tekstissäsi oli mm. että miehen mielestä hänessä ei ole MITÄÄN vikaa.

 

[Ei ole totta!!]

Jos mies on narsisti sillä perusteella, ettei itsestään vikoja löydä, niin silloin varmaan suurin osa suomalaisista on narsisteja.

Nämä toistuvat narsistiepäilyt ovat uskomattomia! Miten ihmeessä kukaan voi lähteä sen suuruus- ja vakavuusluokan päätelmiä tekemään kenestäkään muutaman nettiviestin perusteella? Varsinkin kun asianomaisen itsensä mielipiteitä ei ole millään tavalla kuulunut!

 

[ed. kirjoittaja]

sinulla ei ole näköjään asiasta harmainta haisuakaan!!

terveisin kolme vuotta jekyll & hydeä tappouhkauksiin asti kattellut!!!!!

 

[Tasapainoa]

Ei millaan pahalla, mutta kiinnitti vahan huomiota kun sanoit etta olitte mokilla pari paivaa ja yritit soitella puhelut vanhemmille silloin kun mies ei ollut lasna. En ole varma tarkoititko etta soittelit sielta kahden paivan perhelomalta mokiltakin vanhemmillesi. Tai ehka tarkoitit etta yritat noin yleensa puhua vanhempesi kanssa silloin kun miehesi ei ole lasna, mika on fiksua.

Pointti on se etta tiivis yhteydenpito omaan perheeseen johon on itse tottunut saattaa taas tuntua puolisosta tukahduttavalta (taas kaikki meidan perheen asiat menee jakeluun koko suvulle, prkl!!). Useimmilla ihmisilla on luultavasti suurempi yksityisyyden tarve kuin sinulla, siis omien vanhempienkin suhteen. Sukurakkaus on ihan hieno asia sinansa, mutta pelisaantoja voi olla hyva tarkistaa puolin ja toisin elamantilanteen muuttuessa. Sinulla on ensisijainen velvollisuus OMAA perhettasi kohtaan, johon kuuluu nyt vauva, mies ja sina.

 

[hmm]

Niin juuri. Jos puoliso pyytää sinulta jotain tällaista ei sitä kannata ottaa kevyesti. Jos hän ei halua että olet yhtenän yhteydessä vanhempiisi niin mikset voisi rajoittaa tapaamisia tai keskusteluja yhteen päivään tai vaikka kahvitteluhetkeen jossain kahvilassa äitisi kanssa. Jos miehesi ei kerran siedä nykyistä tilannetta niin miksi tahalleen aiheuttaa toiselle mielipahaa..?
En itsekään jaksaisi jos pyytäisin omalta avikselta jotain ja pyyntöni sivuutettaisiin täysin... Sellaista on vain parisuhde. Siihen kun ryhtyy niin täytyy ymmärtää ja huomioida toisen tarpeet... ei vain omat.

 

[Ei voi olla totta]

Minulla nimenomaan on sitä haisua narsistin kanssa elämisestä!! Juuri sen tähden en tykkää parin viestin perusteella tehdyistä nettidiagnooseista!

Narsismi on sen suuruusluokan juttu, ettei se todella ole leikin asia. Ammattitaitoinenkaan psykiatri ei lähde kenellekään moista diagnoosia antamaan luettuaan pari lausetta netin keskustelupalstalta. Mielestäni on hyvin arveluttavaa luokitella persoonallisuushäiriöiseksi joku itselleen täysin tuntematon ihminen, varsinkaan kun ei ole kuullut asiaan kuin toisen itselle tuntemattoman mielipiteen. Sitäpaitsi esim. tappouhkauksista tai jatkuvasta, äärimmäisen alistavasta oman vallan alla pitämisestä ei ap mielestäni puhunut mitään.

 

[Ap]

En usko, että miehelläni on sentään narsistinen persoonallisuushäiriö. Hän on vaan liian kova mielipiteissään ja niiden ilmaisemisessa: lataa täydellä teholla näkemyksensä.

Hän on myös hiukan tunneköyhä, hänen on vaikea ilmaista kiintymystä minuun (osoittaisi, että olisi jollakin tapaa riippuvainen minusta -> hän ei TODELLAKAAN halua olla kenestäkään riippuvainen, vaan pärjätä aina IHAN ITSE...)

Joku ehdotti, että soittelisin aina puhelut vanhemmille häneltä salaa ja rajoittaisin tapaamiset esim. yhteen kertaan viikossa. Että se on sitä parisuhdetta; kompromisseja... No, minun nähdäkseni MIES ei ole valmis tekemään mitään kompromisseja, vaan minun pitäisi tanssia hänen pillinsä mukaan. Hänen ei tarvitsisi luopua mistään, mutta minun pitäisi. En tule suostumaan moiseen tyranniaan.

Soittelumme ja tapaamisemme eivät ole yhteisestä ajastamme pois. Enkä pui yhteisiä asioitamme puhelimessa. Jos hän näkee, että yhteydenpitomme häiritsee häntä liikaa, niin sitten hän tehnee omat ratkaisunsa.

No, nyt on ollut rauhallista yllättävän pitkään. Kuten jo aiemmin totesin, ehkä meillä on toivoa...

 

[Niinpä]

""Joku ehdotti, että soittelisin aina puhelut vanhemmille häneltä salaa ja rajoittaisin tapaamiset esim. yhteen kertaan viikossa. Että se on sitä parisuhdetta; kompromisseja... No, minun nähdäkseni MIES ei ole valmis tekemään mitään kompromisseja, vaan minun pitäisi tanssia hänen pillinsä mukaan. Hänen ei tarvitsisi luopua mistään, mutta minun pitäisi. En tule suostumaan moiseen tyranniaan.""

Tässä kappaleessa nähdäkseni juuri tulee esiin se varsinainen ongelman ydin, joka miestäsi ärsyttää. Olen itse ollut samantapaisessa suhteessa, jossa toisen osapuolen vanhemmat olivat jollakin tavalla koko ajan läsnä. Jatkuvan puhelinkälätyksen kautta he olivat esim. koko ajan tietoisia kaikista menoistamme ja tekemisistämme. Minä koin tämän hyvin rasittavana ja niin tekee luultavasti miehesikin.

Se, että sinulla on hyvät välit vanhempiisi ei tarkoita ettetkö voisi ottaa miehesi mielipidettä huomioon yhteydenpidossasi heihin. Ei tarkoitus ole, että huonontaisit välejäsi heihin! Mutta kun perustat uuden oman perheen pitäisi sinun/teidän kyetä luomaan uusi oma perheyhteisö. Sitä prosessia haittaa jos toinen osapuoli kokee, että et pysty kasvamaan eroon vanhemmistasi - positiivisella tavalla. Puheesi tyranniaan suostumisesta on kuvaavaa sille ajattelullesi, joka nähdäkseni vain syventää ongelmaa. Kyse ei ole tyranniasta vaan toistenkin mielipiteiden huomioimisesta. Nyt ajat ""minä en luovu mistään. Häiritsi se sinua tai ei"" -linjaa...