Lahjaksi vaate mutta miksi ei voida kysyä sitä oikeaa vaatekokoa?

[keharin äiti]

Lapsen kummi asuu kaukana ja muisti ihanasti omilta kiireiltään lapseni synttärit
Muutentosi ihana yllätys mutta,
miksi tai mikä on vaikeaa laittaa takstiviestillä kysymys, mikä on Nicopetterin sukan-paidan-housun koko? vaan sokeasti luotetaan kaupan kokotaulukkoon kuten nyt tuossakin vaatteessa, ikä 13/14 ja sentteinä pienellä luki 164 (kyse icepeakin paidasta)
Harmittaa kun kummi maksanut kalliin paidan maksanut postimaksun että kannetaan kotiin ja nyt se on siis aivan liian pieni meidän melkein 180cm lapselle.
No tokihan se käy nuoremmalle sisarukselle sitten joskus,
aika tavaran perii mutta toki lasta harmittaa ja vaikka korvaavan tuotteen nyt saikin niin onhan se aina meidän ostama.

Pointtini siis se että miksi ihmiset luottaa noihin kokotaulukkoihin noin sokeasti

p.s ennekuin joku alkaa kiukumaan siellä että kyllä tuon ikäisen pitää ymmärtää ettei lahja ole tärkein,
no ei olekkaan oli jo iloinen muistamisesta mutta kun se oli pieni ja se pienuus siinä harmittaakin vielä kun lapsi tajuaa ettei ole järkeä maksella likelle 8e postimaksua takasin kummin luo ja kummi vaihtaa tuotteen ja taas yksi likemmä 8e

 

[ette]

pyydä kuitti siitä paidasta ja käyt vaihtamassa jossain teidän omankylän liikkeessä jos on samaa ketjua.

 

[keharin äiti]

pyydä kuitti siitä paidasta ja käyt vaihtamassa jossain teidän omankylän liikkeessä jos on samaa ketjua.

Sepäs se kun ei ole kummila kuittia jäljellä

 

["eee"]

Taitaa kummi nähdä aika harvoin poikaa, jos ei tiedä että on noin pitkä?

 

[Anatolia]

Meille kävi kerran myös niin, että multa kysyttiin pojan vaatekokoa.

Vastasin että 122.

Kysyjä toi vaatteen kokoa 110, koska "meidän Julius on teidän Matiasta 2 v vanhempi, ja Juliuksen koko on 122".

Jep, kiitos vaan. Ajatus on toki tärkein, mutta mitä iloa on liian pienestä vaatteesta? Ja eikö vaatteet osteta sen mukaan, mitä kokoa lapsi on, eikä sen perusteella miten monta vuotta on ikäeroa oman lapsen & lahjan saajan välillä...

 

[keharin äiti]

Meille kävi kerran myös niin, että multa kysyttiin pojan vaatekokoa.

Vastasin että 122.

Kysyjä toi vaatteen kokoa 110, koska "meidän Julius on teidän Matiasta 2 v vanhempi, ja Juliuksen koko on 122".

Jep, kiitos vaan. Ajatus on toki tärkein, mutta mitä iloa on liian pienestä vaatteesta? Ja eikö vaatteet osteta sen mukaan, mitä kokoa lapsi on, eikä sen perusteella mite*n monta vuotta on ikäeroa oman lapsen & lahjan saajan välillä...

Tuo on todella ikävää lapsenkin kannalta

Kummi näkee harvoin lasta, syy on siinä että hänellä on matkustusta rajoittava sairaus ja on aika ajoin heikossa kunnossa, mekään ei paljon päästä kylään kun on tosiaan välimatkaa paljon,
asumme koko suku ja melkeimpä kummitkin niin eri puolen suomea että on mahdottomuus käydä kaikki kesälomillammekaan jos haluamme lapsillekin jotain muutakin kuin sukulaisia.
Joten yhteydenpitomme onkin puhelin ja s.posti jossa kuvia aika ajoin mutta ei kai sitten niistä selvinnyt kummille lepsen noin pituus.

 

[Aurinkoisia ajatuksia]

Ikävää tuollainen kaikille osapuolille. Onneksi meillä sukulaiset kyselevät ahkerasti lahjatoiveita/tarpeita. Jos vaatteita ostavat, niin kysyvät tarvitseeko jotain tiettyä ja mikä on koko.