Lähihoitaja vai sosionomi

[Opiskelemaan]

Osaisiko joku konkreettisesti kertoa jos haluan suuntautua mielenterveys- ja päihdetyöhön, miten ko koulutusohjelman suorittanut lähihoitaja ja sosionomi käytännön työssä eroavat toisistaan? Ymmärtääkseni tuolla suuntautumisella lähihoitajalla ei niin paljon ns. hoivatyötä olisi?

Eniten minua kiinnostaisi työskennellä mielenterveyskuntoutujien parissa, ehkä järjestöissä tai päiväsairaalassa tai jossain matalan kynnyksen kohtaamispaikoissa tai asumisyksikössä, lasten/nuorisokodeissa, ensi- ja turvakodeissa jne.

Ja kuinka suuri palkkaero tällä suuntautumisella olisi? Entä työllistyminen, etenkin pk- seutu kun täällä asun? Pystynkö lähihoitajana tekemään töitä esim. päiväkodissa jos suuntautuminen mt- puoli jos nyt kävisi niin, että ihan oman suuntautumise töitä ei löytyisi?

Molempiin olen hakenut, mutta valintatieto + paikan vastaanottaminen lähihoitajan paikasta tulee ennen tietoa sosionomin koulutukseen pääsystä... jos vastaanotan lähärin opiskelupaikan (siis jos pääsen) niin voinko sen perua ennen opiskelun alkua jos tulenkin valituksi amk:hon?

 

[lähis]

Käytännössä todella monessa mt-paikassa lähärit ja sosionomit tekevät käytännössä melko samoja duuneja. Itse olen mt-puolella ollut töissä 12 vuotta ja tosi monta sosionomia on ollut työkaverina ja todella moni on kironnut koulutustaan. Syynä tähän on se, että ovat opiskelleet monta vuotta ammattikorkeassa ja päätyvät samoihin duuneihin lähäreitten kanssa yleensä noin satasen palkkaerolla.
Oleellisena erona pitäisin kuitenkin sitä, että sosionomille on enemmän paikoja työmarkkinoilla joihin mt-puolella hakea. Lastensuojeluun palkataan kyllä lähäreitä, mutta vakipaikoille monesti vain sosionomeja. Lisäksi sosionomeilla on paremmat mahdollisuudet päätä esimiestehtäviin jolloin pallka voi olla enemmän kuin satasen parempi kuin lähärillä. Toki nykyään enenemissä määrin palkataan myös lähäreitä esimies hommiin koska näin säästetään palkoissa. Se, että kannattaako miksikään pikkuesimieheksi johonkin yksikköön lähteä onkin eri juttu. Se on monesti kaamea koiran virka ja parempi voi olla pysyä rivimiehenä.

Itse olen siis lähäri ja käytännössä teen esimiehen hommia. Minulla on sosionomi työkaverina, mutta kuten hän on itsekkin todennut olen häntä pätevämpi koska työkokemus on tässä duunissa kuitenkin tärkein.

Mieti tarkkaan, mutta jos mahdollisuus on mennä suoraan ammattikorkeaan ja tarkoituksenasi on nimenomaan päästä MT-puolelle, valitsisin kyllä sosionomikoulutuksen.

Tosin olen kyllä niin väsynyt koko alaan etten suosittelisi kumpaakaan koulutusta, mutta ehkä en siitä nyt tässä enempää...

 

[ettevaanosaa]

Lähihoitajat pesee perseet. Sosionomien ei tartte. Jos haluat suuntautua esim. lapsiin ja nuoriin, niin sosionomi on oikea titteli. Sosionomiksi ei vaan pääse ihan helpolla kaikki opiskelemaan. Lähihitajaksi pääsee kaikki.

 

[sosionomi]

itse koen, että sosionomokoulutus antaa hyvät eväät työskennellä mielenterveyspuolella

 

[sosionomi]

siis sosionomikoulutus

 

["a p"]

Käytännössä todella monessa mt-paikassa lähärit ja sosionomit tekevät käytännössä melko samoja duuneja. Itse olen mt-puolella ollut töissä 12 vuotta ja tosi monta sosionomia on ollut työkaverina ja todella moni on kironnut koulutustaan. Syynä tähän on se, että ovat opiskelleet monta vuotta ammattikorkeassa ja päätyvät samoihin duuneihin lähäreitten kanssa yleensä noin satasen palkkaerolla.
Oleellisena erona pitäisin kuitenkin sitä, että sosionomille on enemmän paikoja työmarkkinoilla joihin mt-puolella hakea. Lastensuojeluun palkataan kyllä lähäreitä, mutta vakipaikoille monesti vain sosionomeja. Lisäksi sosionomeilla on paremmat mahdollisuudet päätä esimiestehtäviin jolloin pallka voi olla enemmän kuin satasen parempi kuin lähärillä. Toki nykyään enenemissä määrin palkataan myös lähäreitä esimies hommiin koska näin säästetään palkoissa. Se, että kannattaako miksikään pikkuesimieheksi johonkin yksikköön lähteä onkin eri juttu. Se on monesti kaamea koiran virka ja parempi voi olla pysyä rivimiehenä.

Itse olen siis lähäri ja käytännössä teen esimiehen hommia. Minulla on sosionomi työkaverina, mutta kuten hän on itsekkin todennut olen häntä pätevämpi koska työkokemus on tässä duunissa kuitenkin tärkein.

Mieti tarkkaan, mutta jos mahdollisuus on mennä suoraan ammattikorkeaan ja tarkoituksenasi on nimenomaan päästä MT-puolelle, valitsisin kyllä sosionomikoulutuksen.

Tosin olen kyllä niin väsynyt koko alaan etten suosittelisi kumpaakaan koulutusta, mutta ehkä en siitä nyt tässä enempää...

Kiitos tästä! Juuri tätä hain takaa Haen nyt toista kertaa sosionomiksi ja tosiaan vaikea päästä ja tietyllä tavalla lyhyempi koulutus kiinnostaa että pääsisin nopeammin työelämään takaisin (nykyisellä alalla työtilanne niin surkea että alan vaihto pakko) ja toisaalta olen miettinyt, että voinhan tuosta sitten työn ohella jatkaa jossain vaiheessa aikuispuolella sosionomiksi jos se vielä kiinnostaa myöhemmin. Pahimmillaan kävisi niin, että vielä kahden vuoden päästäkin vain haen sosionomi- opintoihin kun jos nyt valitsen tuon näyttötutkinnon, olen jo edes johonkin työhön valmis.

Haluatko tarkemmin kertoa mitä työsi päivittäin sisältää ja millaisessa paikassa olet töissä?

 

[lähis]

Lähihoitajat pesee perseet. Sosionomien ei tartte. Jos haluat suuntautua esim. lapsiin ja nuoriin, niin sosionomi on oikea titteli. Sosionomiksi ei vaan pääse ihan helpolla kaikki opiskelemaan. Lähihitajaksi pääsee kaikki.

Olen lähis ja juurikin siksi halusin mt-puolelle, että siellä ei ei juurikaan pyllyjä pestä. En menisi vanhuspuolelle tms juuri tuon perushoidon puolesta (vaikkakin nostan hattua niille jotka sitä jaksavat tehdä).

Itse olen työssäni jo perehdyttänyt useammankin sosionomin ja todellakin voin sanoa ettei koulutuksena kummoinen. Useampi entinen lähäri ja myöhemmin sosionomiksi jatkanut on sanonut ettei sieltä juurikaan uutta tietoa saanut, lähinnä vaan syvennettiin lähärin opiskeluja (pois suljettuna läkkeet yms). Tässä syy miksi en jaksa lähteä jatkamaan opiskeluja sosionomiksi, kun ei palkkaerokaan kummonen ole.

Mutta jos tosiaan kahdesta pahasta on pakko valita niin sosionomi sanon minäkin.

Monessa paikassa on byrokratian vuoksi pakko palkata sosionomi "tärkeämpiin hommiin", vaikka käytännössä tekevätkin samoja juttuja lähäreitten kanssa. Itse teen siis yksikössä esimies hommat, koska sosionomi parini ei niitä oikeen taida. Lisäksi olen puolet työajasta yksin töissä koska sosionomi on puolikas. Eli vastuutakin minulla on enemmän myös siinä mielessä. Ei se koulutus siis aina sanele mitä päätyy tekemään. Pitää olla myös kokemusta ja taitoa.

 

[lähis]

[QUOTE="a p";29081002]Kiitos tästä! Juuri tätä hain takaa Haen nyt toista kertaa sosionomiksi ja tosiaan vaikea päästä ja tietyllä tavalla lyhyempi koulutus kiinnostaa että pääsisin nopeammin työelämään takaisin (nykyisellä alalla työtilanne niin surkea että alan vaihto pakko) ja toisaalta olen miettinyt, että voinhan tuosta sitten työn ohella jatkaa jossain vaiheessa aikuispuolella sosionomiksi jos se vielä kiinnostaa myöhemmin. Pahimmillaan kävisi niin, että vielä kahden vuoden päästäkin vain haen sosionomi- opintoihin kun jos nyt valitsen tuon näyttötutkinnon, olen jo edes johonkin työhön valmis.

Haluatko tarkemmin kertoa mitä työsi päivittäin sisältää ja millaisessa paikassa olet töissä? [/QUOTE]

Kuntoutuskodissa olen töissä. Työaika pääasiassa klo.8-16 (harvinaista tällä alalla).
Aamuisin herättelen ketä on sovittu herätellä. Päivä lähtee käyntiin. Muistuttelen siivousvuoroista ja neuvon ties missä asioissa mitä kelläkin on kysyttävää. Vastailen puhelimeen, teen kirjauksia ja sovin palavereita. Jokaiselle kuntoutujalle laaditaan kuntoutussuunnitelma ja hänen henk.koht. tavoitteet ja tarpeet. Niiden pohjalta pyritään toimimaan ja "ohjaamaan" häntä harjoittelemaan tärkeitä asoita. Se voi olla käytännön ruoan laiton harjoittelua tai sitten mietitään yhdessä kuinka päsisi yksin kauppaan kun kynnysten ylittäminen ahdistaa ja parrakkaat miehet pelottaa. Päivät voi pitää sisällään mitä vaan ja joskus on hyvät neuvot kalliit. Henkisesti välillä tosi rankkaa ja ammatiosaaminen auttaa myös jaksamaan. Lääkkeet täytyy osata tarkistaa ja toisaalta myös osata tunnistaa jos niitä ei ole otettu.
Kokemus tuo aimo ropallisen ässiä hihaan joita vedellä eri tilanteissa esiin. Tietynlainen pitkäpinnaisuus ja erillaisuutta pelkäämättömyys on tarpeen.
Lisäksi hoidan laskutukset, työvuorojen suunnittelut yms kirjallista hommaa.

Tässä nyt nopeasti jotain..

Tosiaan kannattaa miettiä sitä koulutusta, mutta muista, että mt-puolelle voi olla hankalampi päästä lähärinä. Ehkä sitten voit jatkaa sosionomiksi jos ei töitä löydy.

 

["a p"]

Kuntoutuskodissa olen töissä. Työaika pääasiassa klo.8-16 (harvinaista tällä alalla).
Aamuisin herättelen ketä on sovittu herätellä. Päivä lähtee käyntiin. Muistuttelen siivousvuoroista ja neuvon ties missä asioissa mitä kelläkin on kysyttävää. Vastailen puhelimeen, teen kirjauksia ja sovin palavereita. Jokaiselle kuntoutujalle laaditaan kuntoutussuunnitelma ja hänen henk.koht. tavoitteet ja tarpeet. Niiden pohjalta pyritään toimimaan ja "ohjaamaan" häntä harjoittelemaan tärkeitä asoita. Se voi olla käytännön ruoan laiton harjoittelua tai sitten mietitään yhdessä kuinka päsisi yksin kauppaan kun kynnysten ylittäminen ahdistaa ja parrakkaat miehet pelottaa. Päivät voi pitää sisällään mitä vaan ja joskus on hyvät neuvot kalliit. Henkisesti välillä tosi rankkaa ja ammatiosaaminen auttaa myös jaksamaan. Lääkkeet täytyy osata tarkistaa ja toisaalta myös osata tunnistaa jos niitä ei ole otettu.
Kokemus tuo aimo ropallisen ässiä hihaan joita vedellä eri tilanteissa esiin. Tietynlainen pitkäpinnaisuus ja erillaisuutta pelkäämättömyys on tarpeen.
Lisäksi hoidan laskutukset, työvuorojen suunnittelut yms kirjallista hommaa.

Tässä nyt nopeasti jotain..

Tosiaan kannattaa miettiä sitä koulutusta, mutta muista, että mt-puolelle voi olla hankalampi päästä lähärinä. Ehkä sitten voit jatkaa sosionomiksi jos ei töitä löydy.

Kuulostaa sellaiselta työltä, jota voisin kuvitella tekeväni. On varmasti haasteellista, mutta uskoisin että minusta olisi siihen Kiitos sinulle vastauksista.

Ensisijaisesti taidan siihen sosionomin tutkintoon tähdätä, mutta tosiaan tuo ongelma, että ammattiopiston paikka pitäisi ottaa vastaan ennenkuin tiedän pääsenkö amk:hon...

 

["vieras"]

Olipas hyvä keskustelun aihe. Itse aloitan myös lähihoitajan opinnot ja haluan suuntautua juurikin samaan alaan.

 

["vieras"]

Minulla kesken sosionomiopinnot, vuosia ollut lähihoitaja ja ei kyllä motivoi opinnot juurikaan koska lähihoitajana jo pitkään ja vastuullista työtä tehneenä en saa koulusta irti mitään,voi kuulostaa pahalta mutta näin monella muullakin aikuispuolen jo pitkään töitä tehneellä monimuoto opiskelijalla ajatukset on.
Olen ajatellut jatkaa opintoja sairaanhoitajaksi psyk. puolella. teen tälläkin hetkellä töitä johon haettiin sosionomia mutta huomioitiin myös koulutason käynyt jos pitkä työkokemus ja vahva ammattitaito.

 

[tasamaan tallaaja]

Lähihoitajat pesee perseet. Sosionomien ei tartte. Jos haluat suuntautua esim. lapsiin ja nuoriin, niin sosionomi on oikea titteli. Sosionomiksi ei vaan pääse ihan helpolla kaikki opiskelemaan. Lähihitajaksi pääsee kaikki.

Kyllä se vaan niin on, että niissä paikoissa joissa pestäviä pyllyjä on, niin kaikki niitä pesee titteliin katsomatta.

Sosionoomiopiskelua minä suosittelisin. Lähärin papereilla, vaikka mt-suuntaus kun pääsee töihin mm vanhainkotehin jne. Sosionoomipapruilla vähän paremmin pääsee valkkamaan, jos se pyllyn pesu ahdistaa...

 

[Scarlett O Harava]

Kyllä se vaan niin on, että niissä paikoissa joissa pestäviä pyllyjä on, niin kaikki niitä pesee titteliin katsomatta.

Niinpä. Meillä pesee pyllyjä niin lähihoitajat kuin sairaanhoitajat osastonhoitajaa myöten. Ja lähihoitajan työ on paljo muutaki ku pyllyjen pesu, koskahan jotkut ihmiset tajuaa tuon.