Meijän nuorimmainen 1v9kk päätti tulla viereen ehkä 04.00 ja taisteltiin siitä, nukkuuko hän reunan puolella (josta voi tipahtaa) vai keskellä. Kun päädyttiin keskelle, soi miehen herätys ehkä 04.30 ja tyttö oli nousemassa ylös... Siinä yritin nukuttaa uudelleen, ei siitä mitään tullu.
Sitten mies ilmottaa, että koira ei oo vinkunu yöllä turhaan vaan oli tehny kylppäriin kekulit. Päästin kyllä kylppäristä 01.15 pois, kun vinku, mutta se hönö ei ollu menossa ulos vaan tuli vaan jalkoihin ja heilutti häntää, sama toistui 01.30, jolloin sitten komensin kovalla äänellä, että samperi tonttu nyt piät sen turvan kiinni. Mutta mistä veestä mä olisin voinu tietää, että on hätä ulos, kun ulko-ovi oli parin metrin päässä eikä tehnyt elettäkään sinne mennäkseen. Aamuyöstä teki sitten ripulit ulos, että daa... Mitähän vielä tässä näkee tälle päivää.
Kovasti meuhkasin sitten keittiössä viiden jälkeen tai puoli kuus jolloin puuron keitin ja tiskikoneen tyhjensin, jotta isompiki heräis. Mies sitten kävi ennen töihin lähtöä n. 05.30 jutustelemassa ja tuohan pomppas heti ylös. Aamupalalla oltiin siis kuuden molemmin puolin.
Ja päivä on sitte ihan sekasi, ku on vähän nippanappa, että ehitäänkö ulos ku alkaa pienempää väsyttään. Isompi varmaan jaksaa sinne 12 paikkeille ja sit on laitettava nukkumaan. Ja sen vuoksi tuo isompiki piti herättää, että mä iteki haluan päikkärit ottaa, en ihan jaksa kyllä näillä unilla iltaan.
Mistä päästäänkin seuraavaan kysymykseen, miten ihmeessä mieheni jaksaa lyhyitä yöunia ja pitkiä työpäiviä. Vaikka onhan se varmaan vähän eri asia, kun mulla pitäs yrittää olla vielä fiksu ja järkevä mm. lasten tappelutilanteissa, mies ku juoruaa vaan puhelimessa ja kuuntelee radioa päivät pitkät (motomies).
Mutta, pitäs siis päättää lähteäkö ulos vai ei. Ehkä siellä tunnin vois pyörähtää maksimissaan ennenku kuopus nukahtaa seisaalleen.
B)
hui ku oli virheitä
Sitten mies ilmottaa, että koira ei oo vinkunu yöllä turhaan vaan oli tehny kylppäriin kekulit. Päästin kyllä kylppäristä 01.15 pois, kun vinku, mutta se hönö ei ollu menossa ulos vaan tuli vaan jalkoihin ja heilutti häntää, sama toistui 01.30, jolloin sitten komensin kovalla äänellä, että samperi tonttu nyt piät sen turvan kiinni. Mutta mistä veestä mä olisin voinu tietää, että on hätä ulos, kun ulko-ovi oli parin metrin päässä eikä tehnyt elettäkään sinne mennäkseen. Aamuyöstä teki sitten ripulit ulos, että daa... Mitähän vielä tässä näkee tälle päivää.
Kovasti meuhkasin sitten keittiössä viiden jälkeen tai puoli kuus jolloin puuron keitin ja tiskikoneen tyhjensin, jotta isompiki heräis. Mies sitten kävi ennen töihin lähtöä n. 05.30 jutustelemassa ja tuohan pomppas heti ylös. Aamupalalla oltiin siis kuuden molemmin puolin.
Ja päivä on sitte ihan sekasi, ku on vähän nippanappa, että ehitäänkö ulos ku alkaa pienempää väsyttään. Isompi varmaan jaksaa sinne 12 paikkeille ja sit on laitettava nukkumaan. Ja sen vuoksi tuo isompiki piti herättää, että mä iteki haluan päikkärit ottaa, en ihan jaksa kyllä näillä unilla iltaan.
Mistä päästäänkin seuraavaan kysymykseen, miten ihmeessä mieheni jaksaa lyhyitä yöunia ja pitkiä työpäiviä. Vaikka onhan se varmaan vähän eri asia, kun mulla pitäs yrittää olla vielä fiksu ja järkevä mm. lasten tappelutilanteissa, mies ku juoruaa vaan puhelimessa ja kuuntelee radioa päivät pitkät (motomies).
Mutta, pitäs siis päättää lähteäkö ulos vai ei. Ehkä siellä tunnin vois pyörähtää maksimissaan ennenku kuopus nukahtaa seisaalleen.
B) hui ku oli virheitä
ja jatkossa teen noita torkkuja,jos silmät luppasee lasten tunnin aikana.
