Hei!
Meillä on ihana 2v2kk poika, jolla on ollut jo muutaman kuukauden ajan ikävä tapa läpsiä muista muksuja, erityisesti pienemmät joutuvat tulilinjalle. Myös sormella kasvoihin tökkiminen on pop. Poikamme on ollut kotihoidossa, mutta kyllä sosiaalisia tilanteita on päästy harjoittelemaan kavereiden, kerhojen ja rakkaiden serkkujen kanssa. Mutta tämä läpsimisvaihe on ollut tosi tuskastuttava, kun ei tosiaan tunnu enää mikään auttavan. Minua läpsii harvemmin, mutta isään kohdistaa läpsimisen usein.
Läpsimistä tulee tilanteissa, joissa kohdataan muita lapsia, esim. puistossa samalla hiekkalaatikolla tulee läpsittyä kavereita. Ei tarviste olla mitään erityistä riitatilannetta, välillä tuntuu että läpsii kun ei oikein muuta keksi. Toki usein on tilanne, että esim. satuttaa itseään ja tavallaan "kostaa" oman pahan mielen muille. Ja tietty se lelujen jakamisen vaikeus kärjistää käyttäytymistä, huolettaa kun poika on oikeasti tosi vihaisen tuntuinen näissä tilanteissa, aggressiivisesti hyökkää jos joku erehtyy samoille leluapajille. Tartun tilanteeseen aina kieltämällä tiukasti, pitämällä kiinni ja jälkeenpäin pyydetään anteeksi ja mietitään miten kaveria kosketaan mukavalla tavalla, silitetään tai halataan. Jäähypenkkiäkin ollaan kokeiltu, vaikka ei se näin pienellä ilmeisesti vielä oikein toimi. Olen myös pyrkinyt ennakoimaan tilanteita ja koittanut ohjata toimimaan eri tavoin; esim. "miten moikkaat kivasti kaveria?", eli ennenkuin ehtii mottaamaan, koitan ohjata vähän rakentavampaan tervehtimismalliin... Mutta ei tuo käytös juuri näytä laantumisen merkkejä.
Neuvolassa kommentoitiin olevan ikään kuuluvaa käytöstä, toisille se 2v on vain vaikeampaa kuin toisille ja kehotettiin olemaan tyytyväisiä kun ei sentään pure. Poika on tosi vilkas ja energinen, temperamentissa löytyy ja uhmaa, sitä meillä riittää myös.
Meille on kuukauden sisällä tulossa pikkukakkonen ja huolettaa jo etukäteen miten siitäkin sitten selvitään kun sisarus saa varmaan jatkuvaa kyytiä... :headwall:
Mutta kertokaa hyvät ihmiset onko vastaavia kokemuksia, ollaan miehen kanssa välillä tosi maassa kun tilanteet aina karkaa käsistä, mikään kielto ei tehoa ja anteeksi pyydellään tuhannennen kerran. Ruumiillinen kuritus on mielestäni väärä tapa, mies on välillä turvautunut luunappiin, josta ei ole kerrassaan mitään hyötyä, poika on vaan ihmeissään. Tietenkin syytetään myös itseämme, riitoja tulee ja vihaisella äänellä motkotetaan kun ollaan väsyneitä, reagoiko herkkä poika meidän käytökseemme ja heijastaa sitä omallaan? Ei kylläkään läpsitä, lyödä eikä muksita ja koitetaan myös näkyvästi sopia ja vastaavasti myös hellyyttä näyttää.
Vastauksista kiitollinen mammamaria!
Meillä on ihana 2v2kk poika, jolla on ollut jo muutaman kuukauden ajan ikävä tapa läpsiä muista muksuja, erityisesti pienemmät joutuvat tulilinjalle. Myös sormella kasvoihin tökkiminen on pop. Poikamme on ollut kotihoidossa, mutta kyllä sosiaalisia tilanteita on päästy harjoittelemaan kavereiden, kerhojen ja rakkaiden serkkujen kanssa. Mutta tämä läpsimisvaihe on ollut tosi tuskastuttava, kun ei tosiaan tunnu enää mikään auttavan. Minua läpsii harvemmin, mutta isään kohdistaa läpsimisen usein.
Läpsimistä tulee tilanteissa, joissa kohdataan muita lapsia, esim. puistossa samalla hiekkalaatikolla tulee läpsittyä kavereita. Ei tarviste olla mitään erityistä riitatilannetta, välillä tuntuu että läpsii kun ei oikein muuta keksi. Toki usein on tilanne, että esim. satuttaa itseään ja tavallaan "kostaa" oman pahan mielen muille. Ja tietty se lelujen jakamisen vaikeus kärjistää käyttäytymistä, huolettaa kun poika on oikeasti tosi vihaisen tuntuinen näissä tilanteissa, aggressiivisesti hyökkää jos joku erehtyy samoille leluapajille. Tartun tilanteeseen aina kieltämällä tiukasti, pitämällä kiinni ja jälkeenpäin pyydetään anteeksi ja mietitään miten kaveria kosketaan mukavalla tavalla, silitetään tai halataan. Jäähypenkkiäkin ollaan kokeiltu, vaikka ei se näin pienellä ilmeisesti vielä oikein toimi. Olen myös pyrkinyt ennakoimaan tilanteita ja koittanut ohjata toimimaan eri tavoin; esim. "miten moikkaat kivasti kaveria?", eli ennenkuin ehtii mottaamaan, koitan ohjata vähän rakentavampaan tervehtimismalliin... Mutta ei tuo käytös juuri näytä laantumisen merkkejä.
Neuvolassa kommentoitiin olevan ikään kuuluvaa käytöstä, toisille se 2v on vain vaikeampaa kuin toisille ja kehotettiin olemaan tyytyväisiä kun ei sentään pure. Poika on tosi vilkas ja energinen, temperamentissa löytyy ja uhmaa, sitä meillä riittää myös.
Meille on kuukauden sisällä tulossa pikkukakkonen ja huolettaa jo etukäteen miten siitäkin sitten selvitään kun sisarus saa varmaan jatkuvaa kyytiä... :headwall:
Mutta kertokaa hyvät ihmiset onko vastaavia kokemuksia, ollaan miehen kanssa välillä tosi maassa kun tilanteet aina karkaa käsistä, mikään kielto ei tehoa ja anteeksi pyydellään tuhannennen kerran. Ruumiillinen kuritus on mielestäni väärä tapa, mies on välillä turvautunut luunappiin, josta ei ole kerrassaan mitään hyötyä, poika on vaan ihmeissään. Tietenkin syytetään myös itseämme, riitoja tulee ja vihaisella äänellä motkotetaan kun ollaan väsyneitä, reagoiko herkkä poika meidän käytökseemme ja heijastaa sitä omallaan? Ei kylläkään läpsitä, lyödä eikä muksita ja koitetaan myös näkyvästi sopia ja vastaavasti myös hellyyttä näyttää.
Vastauksista kiitollinen mammamaria!