Oliver Lindqvist ostaa seksiä ja saa siitä iloa – vammaisten seksuaalioikeuksissa yhä parannettavaa, sanoo seksuaaliterapeutti
Kuusi vuotta seksityötä tehnyt Vilja näkee asiakkaissa vamman sijaan ihmisen.
yle.fi
Eri tavoin vammaiset ihmiset nähdään usein epäseksuaalisina, sanoo erityistason seksuaaliterapeutti (Pohjoismainen auktorisointi NACS) Tanja Roth. Hän on luennoinut ja kouluttanut seksuaalisuudesta, vammaisuudesta ja avusteisesta seksistä sekä seksuaalioikeuksista kymmenisen vuotta.
Seksityöntekijälle vammainen asiakas on asiakas muiden joukossa
Yksi tällainen seksityöntekijä on hieman päälle kolmikymppinen Vilja. Hän on tehnyt seksityötä reilut kuusi vuotta. Sitä ennen hän työskenteli hoitoalalla.
Vilja sanoo, että hänen asiakkainaan on käynyt paljon vammaisia ihmisiä, muun muassa onnettomuudessa halvaantuneita, sokeita, kuuroja ja täysin autettavia lihasrappeumaa sairastavia.
– Yhtenä koskettavana kohtaamisena mieleeni on jäänyt lihassairautta sairastava mies, joka osti itselleen poikuuden poiston 30-vuotislahjaksi, Vilja kertoo.
Kokemus hoitotyöstä antaa varmuutta kohdata vammainen asiakas myös seksityössä. Viljan mukaan koulutus on tuonut taitoa ergonomisesti oikeanlaiseen asiakkaan liikuttamiseen ja antanut rohkeutta koskettaa.
Kaikki seksityötä tekevät eivät halua tai uskalla ottaa vastaan vammaisia asiakkaita. Joku saattaa pelätä satuttavansa asiakasta tai jännittää miten kommunikaatio onnistuu, jos asiakkaan on vaikea saada tuotettua puhetta.
Viljan mielestä hoitoalan kokemusta tärkeämpää on kyky kohdata jokainen asiakas yksilönä.
– Tärkeintä on kohdata ihminen ihmisenä, oli hänellä vamma tai ei.
– Ydinongelma on, että moni vammainen luulee, ettei seksi kuulu heille. Se on hirveän surullista.
Seksuaaliterapeutti Tanja Roth lähtisi parantamaan tilannetta lisäämällä ammattimaista seksuaalikasvatusta. Asiallista tietoa tarvitsisivat hänen mukaansa niin vammaiset, heidän omaisensa kuin vammaisten kanssa työskentelevätkin. Lisäksi Roth suunnittelee seksityöntekijöille koulutuksia vammaisen asiakkaan kohtaamisesta.
Ilman tietoa ihmiset eivät voi tehdä itselleen sopivia ratkaisuja. Tiedon ja neuvonnan puutteessa vammaisen voi olla vaikea löytää itselleen sopiva ja turvallinen seksityön ammattilainen.
– Voisiko vaikka jokaisessa kunnassa olla vammaisten seksuaalisuuden vastuuhenkilö, joka osaisi konkreettisesti auttaa löytämään ratkaisuja, Vilja pohtii.
Joissakin maissa, kuten Tanskassa ja Hollannissa, yhteiskunta maksaa vammaisille vuosittain pari tapaamiskertaa seksityön ammattilaisen kanssa.
Suomessa tällainen ratkaisu vaatisi todennäköisesti jonkinlaisia lakimuutoksia. Vaikka seksin ostaminen ja myyminen ovat laillisia, lainsäädäntö rajoittaa muun muassa seksityön markkinointia ja työtilojen vuokraamista.
