Lähihoitajaksi opiskelemaan?

Olen harkinnut lähihoitajan opintoja(siis jos pääsykokeen läpäisen).
Mitä tulisi ottaa huomioon,esim suuntautumisvaihtoehto? Teettääkö opiskelu paljon työtä? Oisko parempi hakea sos ja terveysalan oppilaitokseen vai diakoniaopistoon?Kestäisi siis 2,5 vuotta. Olen nelikymppinen pienten lasten äiti,
työkokemusta lähes 20 vuotta mutta ei juurikaan hoitopuolelta.
Itse asiassa enempi kiinnostaisi esim toimintaterapeutin ammatti mutta siinä opinnot kestäis kauemmin.

 

Mieti nyt vielä ja TARKASTI.
Lähihoitajan työ on suurimmaksi osaksi 3-vuorotyötä=hankalaa lasten kanssa.
Palkka työhön ja työaikoihin nähden naurettavan pieni.
Työ sekä fyysisesti että henkisesti useimmiten raskasta.
Kokemusta on 15 vee hoitotyöstä (lähinnä vanhustyöstä) Ajan mittaan työnteko tullut aina vaan hullummaksi ja hullummaksi vaikka olen vaihtanut välillä työpaikkaakin.

 

\

Olen harkinnut lähihoitajan opintoja(siis jos pääsykokeen läpäisen).
Mitä tulisi ottaa huomioon,esim suuntautumisvaihtoehto? Teettääkö opiskelu paljon työtä? Oisko parempi hakea sos ja terveysalan oppilaitokseen vai diakoniaopistoon?Kestäisi siis 2,5 vuotta. Olen nelikymppinen pienten lasten äiti,
työkokemusta lähes 20 vuotta mutta ei juurikaan hoitopuolelta.
Itse asiassa enempi kiinnostaisi esim toimintaterapeutin ammatti mutta siinä opinnot kestäis kauemmin.

Minä olen valmistunut lähihoitajaksi yhdeksän vuotta sitten ja olen ollut tyytyväinen ammatinvalintaani. Nykyopiskelusta en voi mitään sanoa ja olen itse opiskellut silloin kun minulla ei vielä lapsia ollut.

Itse olen työskennellyt vanhuspuolella mutta nyt työpaikkani on sairaalan sisätautiosasto. Vaikka työtahti on muuttunut, en ole kokenut sitä mahdottomaksi. teen työssä parhaani mutta en anna kaikkeani, koska minulla on myös mies ja kolme lasta, jotka on minulle tärkeimmät elämässäni.

Työni teen kolmessa vuorossa ja se ei ole mahdotonta kohdallani, koska mies tekee työt "virka-aikana" ma-pe klo 8-16. Jokaiseen ammattiin kuuluu niitä huonoja puolia ja vuorotyö voi olla huono puoli hoitoalalla mutta on siitä paljon iloakin. Hyvällä asenteella pötkii pitkälle.

Palkkaus on muihin ammatteihin verraten aikasta surkea mutta pärjää sillä varsinkin kun tekee kolmivuorotyötä. Rikastu sillä ei mutta henk.koht. en siihen pyrikään vaan saada leivän pöytään ja katon pään päälle.

Opiskelemaan vaan sillä sinua tarvitaan.

 

Olen jo vuosia miettinyt miksi kaikki nelikymppiset naiset kouluttautuvat lähihoitajiksi. Onko sinne helpointa päästä vai eikö muuta keksitä? Tuttaviani on lähihoitajina ja työttöminä. Moni lähti soitellen sotaan, eli nokka pystyssä, mutta ei kuitenkaan työllistynyt. Lähihoitajan hommat kuitenkin vaativat pienellä palkalla aikamoista kutsumusta. Enkä kirjoita kateudesta, minulla on töitä enkä ole lähihoitaja.

 

itse aloitin opiskelut nyt tammikuussa, ja ihan hyvin se onnistuu vaikka oliskin pieniä lapsia. olen muuten myös nelikymppinen ja vaihdoin alaa juuri sen työllistymisen vuoksi. itselläni on neljä pientä ja muutama suurempi. Lähihoitajille on aina töitä,ja voihan sitä olla vaikka kotipalvelussa paivätöissä. suuntautumis aloja tarvitsee vasta miettiä ekavuoden lopussa ja niitä on muuten peräti yhdeksän, joissain koulussa seitsemän. eli eikun hakemaan kouluun, sinne on yllättävän helppo päästä. ensin soveltuvuuskokeet.

 

"Tuttaviani on lähihoitajina ja työttöminä"

Jep, mutta tuo työllistyminen on kohta käsillä, kun suuremmat ikäpolvet vanhentuu. Esim. 2030 vuonna lähihoitajista on huutava pula sekä tiloista missä hoitaa vanhuksia. Ja eiköhän se palkkakin ala nousemaan tässä vuosien kuluessa. Ja ainahan voi kouluttautua lisää jos lisää liksaa haluaa.

Ihan kokeilemisen arvoinen ammatti, itse tykkään =) . Eikä ne lapset este ole alalle, täytyy vain sumplia työvuoroja jos on mahdollisuus.

 

Olen odottanut yli 10 vuotta, että hoitajien palkat nousisivat, mutta eivät ole nousseet...