Homman juju onkin että sun täytyy ihan itse tehdä sun toiveista ja haluista prioriteetti. Ei yhtään kukaan muu tule sitä tekemään sun puolesta tai pitämään niitä priorireettina samalla tavalla kuin sinä voit. Korkeintaan joku joka todella sua rakastaa ja silloinkin kyse voi olla siitä, mitä he luulevat olevan sun parasta tai siitä mitä itse vaan niin kovin haluaisivat sun elämässä nähdä. Edes äidit eivät ole immuuneja sille, että suuressa rakkaudessaan luulevat tietävänsä lapsensa tai tietävänsä paremmin mitä hän tarvitsee tai milloin hänen pitäisi olla onnellinen. Eli yksin sun kontolle se lopulta jää arvostaa sun unelmia, tarpeita ja haluja. Sun kontolle raivata ja tehdä niille tila sun elämässä. Jos odotat sitä muilta, tulet usein pettymään sekä katkeroitumaan siitä mikset elä sellaista elämää kuin olisi sulle hyvä. Älä odota muilta lupaa tai siunausta, koska useimmissa tapauksista et tule sitä saamaan.