LÄÄVÄ

Kauhistus.

Parikymppinen yksinasuva opiskelija-tyttäreni joutui aamulla sairaalaan umpisuolentulehduksen vuoksi ja minä sitten lähdin hänen opiskelupaikkakunnalleen hänen tuekseen. Ehdotin että haen hänen luotaan hänelle jotain tarpeellisia tavaroita kuten vaikka läppärin, mutta hän sanoi, ettei tarvitse. Lähdin kuitenkin käymään kaupassa ja päätin ilahduttaa tyttöni hakemalla tälle ajanvietettä asunnoltaan. Ovella minut kohtasi kyllä niin järkyttävä näky, että oksat pois. Koko eteinen oli täynnä lattialla olevia takkeja, vaatteita, kenkiä, laukkuja, lehtiä yms. Olohuoneessa jatkui sama meno – vaatteita oli hujan hajan ympäri huonetta, papereita siellä täällä, ruuantähteitä ja likaisia astioita. Keittiö oli myös täynnä likaisia astioita, vähintään parin viikon tiskit olivat niin tiskipöydällä kuin lattioillakin. Ruuantähteitä oli sielläkin hujan hajan. Vessa oli ainut siistissä kunnossa oleva huone koko asunnossa.

Otin mukaani tytön tavaroita, mutta nyt en rehellisyyden nimissä tiedä mitä niille pitäisi tehdä. Nyt ymmärrän miksei tyttö alunperinkään halunnut mitään tavaroita. Miten otan asian puheeksi ja mitä tuolle asunnolle voisi tehdä? Käsittääkseni tyttö ei ole masentunut tai mitään, mistä tuollainen epäsiisteys johtuu? :O

 

no jos ei ole masentunut,niin anna olla!

siivoaminen on tylsää ja opiskelija tytöllä löytyy taatusti hauskempaa tekemistä!

mitä väliä jos tavarat on hujan hajan? jos taas haisee pahalta ja on likaa joka paikassa,se on eri asia!

 

Onko kotona tarttenut ikinä siivota ?

 

Toiset on epäsiistimpiä kuin toiset. Ihan normaalia parikymppiseltä opiskelijalta.

 

Masennusta ei kovin helposti huomaa. Mutta esim. kodin siisteydestä sen näkee.

Vaikea sanoa mistä johtuu. Jos on väsynyt eikä ole jaksanut siivota?

 

Ei ole tainnut oikeasti olla asunnollaan. Tai siis varmaan on käynyt vain syömässä, peseytymässä ja vaihtamassa vaatteet. :O

 

Ei kuulu sinulle täysikäisen lapsesi kodin siivous ja itse suuttuisin todella pahasti jos äitini olisi ilman lupaa mennyt asunnolleni, jos olisin nimenomaan sanonut, ettei mene.

Kenelläkään ei voi olla kahden viikon tiskejä pöydillä, varsinkaan opiskelijalla. Astiat loppuisivat kesken. Jos hänellä vatsa kipeämpi jo pidemmän aikaa. Parissa päivässä kertyy tiskiä aika paljon, jos on sairaana vielä päättänyt syödäkin kotona. Opiskelija voi hyvinkin tiskata vain muutaman päivän välein, mutta kun on iskenyt kammottava vatsakipu, niin on kertynyt melkein viikot tiskit sitten. Elin joskus opiskelijana niin, että vaatteita oli ympäri kämppää. Siis lattioilla, kun olin aina kiireessä lähtenyt kouluun ja sitten en jaksanut siivota. Nyt, kun on jo lapsia, tiskit tiskaan joka päivä ja ainoastaan lapsen leluja on hujan hajan.

Yleensä vessa kertoo kodin omistajasta. Jos wc on siisti, ei ole ongelmaa. Jos vessa on paskainen, pönttö haisee ja on likainen, niin sitten voi jo alkaa pelätä lapsen masennusta.

 

Onko kotona tarttenut ikinä siivota ?

On tarvinnut siivota kotona. Alkoi vaan huolestuttamaan, kun niin häpeillen suhtautui siihen, kun ehdotin tavaroiden hakemista, että onko taustalla jotain muuta kuin laiskuus :/

 

[QUOTE="vieras";28010861]Ei kuulu sinulle täysikäisen lapsesi kodin siivous ja itse suuttuisin todella pahasti jos äitini olisi ilman lupaa mennyt asunnolleni, jos olisin nimenomaan sanonut, ettei mene.

Kenelläkään ei voi olla kahden viikon tiskejä pöydillä, varsinkaan opiskelijalla. Astiat loppuisivat kesken. Jos hänellä vatsa kipeämpi jo pidemmän aikaa. Parissa päivässä kertyy tiskiä aika paljon, jos on sairaana vielä päättänyt syödäkin kotona. Opiskelija voi hyvinkin tiskata vain muutaman päivän välein, mutta kun on iskenyt kammottava vatsakipu, niin on kertynyt melkein viikot tiskit sitten. Elin joskus opiskelijana niin, että vaatteita oli ympäri kämppää. Siis lattioilla, kun olin aina kiireessä lähtenyt kouluun ja sitten en jaksanut siivota. Nyt, kun on jo lapsia, tiskit tiskaan joka päivä ja ainoastaan lapsen leluja on hujan hajan.

Yleensä vessa kertoo kodin omistajasta. Jos wc on siisti, ei ole ongelmaa. Jos vessa on paskainen, pönttö haisee ja on likainen, niin sitten voi jo alkaa pelätä lapsen masennusta.[/QUOTE]

Ei varsinaisesti kieltänyt menemästä asunnolleen, sanoi vaan, ettei tarvitse mitään :/

 

On tarvinnut siivota kotona. Alkoi vaan huolestuttamaan, kun niin häpeillen suhtautui siihen, kun ehdotin tavaroiden hakemista, että onko taustalla jotain muuta kuin laiskuus :/

Vielä kotona asuessani äitini valitti sotkuisuudestani. En mitään ruokia jättänyt lattialle haisemaan, mutta vaatteet ja paperit hujan hajan. Omaan kämppään muuttaessa sama juttu ja siihen vielä tiskit välillä pöydille, kun oli parempaakin tekemistä. Ja kyllä meni hermot äitiini, joka valitti. En ollut tietääkseni sairas, olin laiska ja siivosin kyllä aina, jos joku tuli käymään. Äitini teki vaan yllätyskäyntejä.

 

Ei varsinaisesti kieltänyt menemästä asunnolleen, sanoi vaan, ettei tarvitse mitään :/

No eiköhän se tarkoita sitä, että älä mene.

 

Mun kämppä näyttää lähes samalle aika usein. Oon n25vee, ja työssäkäyvä, olen aina vihannut kotitöitä enkä ole masentunut, mutten vaan jaksa siivota, jos on parempaakin tekemistä. Jotenkin en ole myöskään oppinut laittamaan tavaroita heti paikalleen, josta johtuu se, että vaatteet on yleensä aina keskellä lattiaa, juuri siinä mihin ne riisun.

Ja kyllä voi olla kahen viikon tiskit helpostikin. Mulla on aika usein, jos oon paljon töissä, en ehdi tiskata, ja kyllä mulla astioita löytyy, ja aina voi soveltaa. Muovikipot käy lautasista jne.

 

Samaa mieltä edeltäjän kanssa, jos kerran vessa on kunnossa. Masentuneena sitä jättää kuitenkin kaiken siivoamisen. Edeltävä kuvaus sopi itseeni kun olin samanikäinen opiskelija. Tein opiskelujen ohella töitä, kävin harrastuksessa ja tottakai myös juhliminen kuului kuvaan. Se, että jättää vaatteet lattialle eikä tiskaa joka ikinen päivä on varmasti myös jonkunlainen irtiotto kotoa. Oli ihanaa kun kerrankin kukaan ei tule sanomaan, että voisitko siivota. Ja mites kävikään, täällä sitä itse siivoan joka päivä ja marmatan omille lapsille ETTÄ SIIVOTKAA. Välillä sitä huomaan, että hei minusta on tullut äitini. Joten huoli pois, tuo on täysin normaali vaihe nuoren elämässä.

 

Ehkä lapsesi ei vain halua sinun näkevän asuntoaan sekaisena, juuri siksi että saattaisit reagoida/huolestua? Kyllä minäkin vielä aikuisena siivoan ja järjestelen ennen kuin äiti tulee kylään, vaikkei kotimme kummemmin sekaisin koskaan olekaan Opiskelijaelämää viettäessäni minullakin oli koti miten sattui, ihan siitä syystä että oli paljon parempaakin tekemistä kuin siivota kotia. Jo pelkkä vaatteiden valinta aamulla saattoi aiheuttaa kodissa kaaoksen, kun tuli soviteltua sitä ja tätä muttei ehtinyt niitä enää takaisin kaappeihin viikkailla. Ehkä lapsesi on ollut väsynyt ennen tuota sairastumista, eikä ole jaksanut siivoilla. Minäkin luulen, ettei lapsesi paljoa ehdi kotonaan käymään ja siksi asunnon kunto voi olla mitä on. Opiskelut, vapaa-aika, kaverit jne. on varmasti parempaa tekemistä tuossa vaiheessa elämää kuin mopin varressa heiluminen. Kyllähän asia kannattaa ottaa puheeksi jos vaivaa, mutta en huolestuisi tuosta jos ei muuta erityistä ilmene.

 

Meillä on usein ihan suunaton sotku. En ole masentunut, jaksaisin vallan hyvin siivota. Mutta tuo on ihan valintakysymys: pidänkö asunnon siistinä esim. kaksi viikkoa putkeen = erilaisia järjestely- ja siivoustoimia joutuu tekemään useita tunteja tuona aikana. Jos taas valitsee sen, että asunto saa olla pari viikko sotkuinen, niin säästää nuo monet tunnit. Kivaahan se on Sitten kun on taas siivottu, kukaan ei tiedä, mitä on ollut ennen siivousta... (siis ulkopuolinen ihminen, joka yllättäen tulisi)

 

Ehkä minä tosiaan ylireagoin, mutta alkoi vaan huolestuttamaan kun itse olen aina ollut kohtalaisen siisti ihminen. Toki vaatteet on olleet hujan hajan, mutta ruuantähteet ja likaiset astiat eivät ole kyllä vaellelleet ympäri asuntoa. Kiva kuulla, että täältä löytyy ihmisiä, jotka ovat samanlaisia kuin tyttäreni siivousinnoltaan

Mietin, mitä teen nyt sitten näiden tavaroiden kanssa? Kerronko lapselleni, että olen käynyt hänen luonaan ja tarjoudun siivousavuksi vai pahentaako se vaan tilannetta?

 

Kannattaa sille varmaan kertoa. Ja kysyä, saatko esim. tiskata. Mulle saisit tiskata, mut en haluis että muuten siivoaisit... Kyllä se tytär varmaan iloitsee niistä tavaroista, jos pidempään joutuu olemaan, sairaalassa aika käy tosiaan pitkäksi.

 

Ehkä minä tosiaan ylireagoin, mutta alkoi vaan huolestuttamaan kun itse olen aina ollut kohtalaisen siisti ihminen. Toki vaatteet on olleet hujan hajan, mutta ruuantähteet ja likaiset astiat eivät ole kyllä vaellelleet ympäri asuntoa. Kiva kuulla, että täältä löytyy ihmisiä, jotka ovat samanlaisia kuin tyttäreni siivousinnoltaan

Mietin, mitä teen nyt sitten näiden tavaroiden kanssa? Kerronko lapselleni, että olen käynyt hänen luonaan ja tarjoudun siivousavuksi vai pahentaako se vaan tilannetta?

No, minun äitini on myös tarjoutunut aina siivousavuksi ja se on ärsyttänyt erittäin paljon. Jos sairaalassa olisin, niin voisin antaa äitini tiskit siivota meidän kotoa, jos on sinne jääneet. Mitään muuta en. Sanoisin lapsellesi, että "kävin hakemassa pari tavaraa sulle. Voisin mielelläni vaikka tiskisi tiskata, kun olen ollut sen verran kipeä, ettet ole varmaan pystynyt ja olisi varmaan mukava tulla niin kotiin. Tietysti jos et halua, niin ei, mutta ajattelin ilahduttaa". Ilman mitään saarnaamisia siitä "teillä oli aika sekaista, saanko siivota". vaan enemmänkin vedota siihen, että ymmärrät, että lapsesi on sairaana eikä ole vähään aikaan siivonnut. Etkä sano mitään tavarapaljoudesta lattioilla. Ehkä voit vähän jotain "olihan teillä vähän vaatteetkin levällään, mutta ymmärtäähän sen opiskelijalta, kun on kaikkea muuta niin paljon. Voin nekin halutettasi kasata, vaikka sängylle ja vaikka imuroida".

Ei missään nimessä alkaa puhua mitään masennuksesta tai siitä, että olisit huolissaan tyttäresi voinnista, kun noin sekaista oli.

Voit myös toki palauttaa tavarat ja olla kertomatta mitään. Siitä tosin voi tulla sulla vähän ahdistunut olo, kun valehtelet, mutta miten nyt haluat. Kunhan et millään tavalla syylistä tai edes pidä tytärtäsi laiskana, vaan ymmärrät, että hän on nuori opiskelija.

 

Kuulostaa vähän mun vanhempien yksinasuvan 39v opiskelijatyttären asunnolta :xmas: Aikana ennen tiskikonetta mulla saattoi hyvinkin olla parin viikon tiskit pöydillä. Vaatteita lojuu edelleen pitkin poikin. Ruoantähteitä en tosin jätä lojumaan.

Ja olen aivan yhtä epäsiisti silloin kun olen masentunut/silloin kun en ole masentunut. Tilanteeseen ei myöskään vaikuta olenko opiskelija vai työelämässä. Olen vain sotkuinen ihminen.

 

Ehkä minä tosiaan ylireagoin, mutta alkoi vaan huolestuttamaan kun itse olen aina ollut kohtalaisen siisti ihminen. Toki vaatteet on olleet hujan hajan, mutta ruuantähteet ja likaiset astiat eivät ole kyllä vaellelleet ympäri asuntoa. Kiva kuulla, että täältä löytyy ihmisiä, jotka ovat samanlaisia kuin tyttäreni siivousinnoltaan

Mietin, mitä teen nyt sitten näiden tavaroiden kanssa? Kerronko lapselleni, että olen käynyt hänen luonaan ja tarjoudun siivousavuksi vai pahentaako se vaan tilannetta?

Kerro että kävit. Kysy neutraalisti haluaisiko hän että vähän siivoat, kun hänellä leikkaus ollut eikä pysty. Jos sanoo "ei", niin usko heti

 

Voi hän myös sairastaa skitsofreniaa ja/tai vetää huumeita, olen nähnyt sellaisten ihmisten kämppiä..

 

[QUOTE="vieras";28011119]Voi hän myös sairastaa skitsofreniaa ja/tai vetää huumeita, olen nähnyt sellaisten ihmisten kämppiä..[/QUOTE]

Niin, tai voi olla sairastamatta ja/tai vetämättä.

 

Masennusta ei kovin helposti huomaa. Mutta esim. kodin siisteydestä sen näkee.

Vaikea sanoa mistä johtuu. Jos on väsynyt eikä ole jaksanut siivota?

Mites jos minulla masennus ja koti silti tip top?

 

Meidän koti on samanlainen.... Kun lapset tulee ulkoa niin kaikki vaatteet ja kengät on eteisen lattialla läjissä. Ei auta sanoa, että laita paikoilleen jos on ennättänyt jo muualle siitä. On kasoja, pinoja, papereita, vaateläjiä olohuonetta myöten Meillä ei käy kukaan koskaan niin ei haittaa, mutta jos kävisi niin nolottaisi ja paljon. En ennätä, jaksa jne. Koneella jaksan nyt istua kun syön ja sain pienimmät nukkumaan. Tiskejä on pöydät täynnä kun tänään niitä on jo kertynyt iso pino ja yöllä kone pesi edelliset tiskit.
Olen kyllä miettinyt pitäiskö pyytää apua jostain, mutta nolottaa tunnustaa etten ennätä tai jaksa kaikkea kun mieskin tulee kotiin vasta viiden jälkeen joka päivä ja siihen asti pienet on kiinni minussa.

 

Oliko tyttäresi kotona asuessaan siisti ja piti kamat kurissa, vai vain silloin kun sinä käskit?