Lääkkeetön synnytys, sen kokeneet, sitä aikovat ja siinä "epäonnistuneet"

[heijj]

Te jotka synnyttäneet niin sanonusti luomusti tai sitä aijotte/aijoitte mutta ei onnistunutkaan.
Kertokaa ajatuksistanne ja kokemuksista.
Jos halusit synnyttää luomusti muttet synnyttänytkään, missä vaiheessa "sorruit"?
Entä te jotka aijotte mennä lääkkeettömään synnytykseen, oletteko varmoja että pystytte?

Te jotka luomusti synnytitte, oliko järkyttävää? Käytittekö ilokaasua? Mitä kivunlievityksiä? Ammetta? Suihkua? Mitä muuta?

Miksi haluatte/halusitte lääkkeettömän synnytyksen?

 

["vieras"]

Mulla kaksi lasta ja molemmat syntyneet ilman kivunlievityksiä.

Toinen eli eka käynnistettynä ilman kivunlievityksiä. Ja oli muuten tuhat kertaa pahempi kuin synnytys joka lähti itsestään. Supparit tuli alta minuutin välein ja TODELLA kipeinä. Synnytys kesti n. 6h.

Toka myös ilman mitään kivunlievityksiä ja olin siinä vaiheessa kun saliin piti lähteä et tässäks tää nyt oli, koska odotin samanlaista helvettiä kuin ekassa. Muutama napakka supistus ja lapsi maailmaan. Synnytys kesti 3h.

 

["Piika-äiti"]

Joo, kuvittelin jotain sellaista joskus. Mutta koska yksikään synnytyksistä ei ole edes suostunut alkamaan luomusti, niin se sitten siitä. Jos kehoni ei saa edes aikaiseksi synnytyksessä tarvittavia supistuksia, niin antaa olla. Olisin vissiin kuollut synnytykseen jonakin muuna aikana.

 

["tiiti"]

Synnytin toisen lapseni luomusti. Eli en ottanut mitään, ainoa kivunlievitys oli joku lämmin kaurapussi. Synnytys oli muutenkin nopea kun tulin sairaalaan ilmoitettiin että ainoa mahdollinen kivunlievitys tässä vaiheessa olisi kohdunkkaulan joku puudutus. Olin kuullut niin paljon pahaa siitä että sanoin ei kiitos. Synnytys eteni vauhdilla ja en kokenut supistuksia niin koviksi että olisin edes mitään tarvinnut. Ainoa paha vaihe oli ponnistusvaiheessa kun kudokset venyvät ja repeää, se sattuu mutta on niin nopeasti ohi että sen kyllä kestää.

Mielelläni otan seuraavallakin kerralla samanlaisen luomu synnytyksen. En ymmärrä miksi ottaisin puudutteita jos ilmankin pärjään?

 

["vieras"]

Olen kaksi kertaa synnyttänyt luomusti, jos ilokaasua ei lasketa.
Olin niin suunnitellut tekevänikin ekan kohdalla, jos vain pärjään, mutta pyysin epiduraalia vähän ennen kuin olin kokonaan auki. Eli juuri kun luulin, että en enää jaksaisi, olikin homma loppupuolella. En ehtinyt epiduraalia siis saamaan. Synnytys kesti yhteensä 4 tuntia ja sairaalassa ehdin olla 2 tuntia eli ei ollut pahan pitkä juttu.

Toisen kohdalla tiesin jo, mitä on tulossa. Pyysin taas liian myöhään lääkitystä, tällä kertaa kohdunkaulan puudutetta ja sain sen vain toiselle puolelle kohdunkaulaa. Eli mönkään meni taas sikäli. Synnytys kesti kolmisen tuntia.

Mutta nämä lyhyet synnytykset ovat olleet hyvin rajuja, yhtä supistusta koko ajan ja eteneminen niin nopeaa, ettei ehdi tajutakaan. Eli ei helppoa toisaalta.

 

[amonen]

Meidän toinen tyttö syntyi ilman kivunlievitystä sairaalan vessassa,koska kätilöt eivät uskoneet että vauva syntyy jo. Sattui niin paljon,että luulin kuolevani. Onneksi tajusin ajatella että se kipu menee ohi. Eikä mulla ollut muuta vaihtoehtoa ku kestää se kipu.

 

[tiiru]

Hei olisko jossain jotain faktaa onko ilokaasusta jotain, edes pientä haittaa mahd sikiölle tai synnytyksen kululle, muista kivunlievityksistä muistan lukeneeni jotain huonoa, mutta tästä en...? Alkaa kiinnostaa nämä asiat kun olen hurjat rv5+2

 

["veera"]

Kaksi ensimmäistä meni ns.luomusti mutta jostain syystä sitten kolmannella meni ilokaasuilla ja epillä. Luulisi, että mitä kokeneempi niin sitä luomumpi menisi se synnytys mutta ei sitten minun kohdallani,,,

 

["vieras"]

Synnytin lääkkeettömästi, vaikka heti sairaalaan mennessä olin sanonut, että haluan osastolle sisälle, jotta saan kipulääkitystä. Ilman tätä perustelua he olisivat laittaneet minut kotiin odottelemaan synnytyksen edistysmistä. En kuitenkaan ehtinyt saamaan mitään lääkitystä tai muuta apua. Syynä tähän oli vihreä lapsivesi, jonka vuoksi lääkityksen antamiseen olisi tarvittu lääkäriä. Lääkäri ehti paikalle vasta lapsen synnyttyä. Kivut olivat ennen kokemattomat. En osannut kuvitella, että niin kovaa kipua on olemassa.

 

["Piika-äiti"]

Liika ilokaasu voi viedä sinut niin tokkuraan, että jos synnytys etenee nopeasti, niin et silloin jaksa ja pysty ponnistamaan kun aika on. Minulla ei ole ollut tätä vaaraa. Synnytysten kesto on ollut 12-28 tuntia...

 

[Eedla]

No mulla toka lapsi syntyi melkein syöksynä (synnytys kesti a.sta ö:hön 2h7min, avautumisvaiheen kesto oli tuosta puolitoista tuntia)ja se meni ilman mitää lievityksiä ihan vaan nopeutensa takia, ei siinä kerenny mitään ees saamaan. Tuo synnytys oli kokemuksena sitte niin hyvä verrattuna esikoisen synnytykseen jolloin sain epiduraalin joka pilas ponnistusvaiheen täysin (vauva vedettiinki sitte imukupilla 2,5tunnin ponnistusvaiheen jälkeen...)että päätin synnyttää kolmosenkin ilman mitään mömmöjä. Kolmosen synnytys kesti yhteensä 5h 15min ja olin siitä noin 4,5tuntia vesialtaassa. Hyvä mieli jäi tästäkin synnytykysestä.

Tietysti jos synnytys venyy hirveän pitkäksi niin on varmasti ehkä aiheellista (äidistä riippuen) että saa jotain puudutusta tms mutta mulla synnytykset on ollu melko lyhyitä ja tuo vesiallasjuttu oli kyllä huippu. Supparit tuntui tosi vaimeilta siellä, suosittelen lämpimästi jos vaan pääsee, niin menkää altaaseen!!

 

["vieras"]

Kolmonen syntyi luomuna ilman lääkityksiä. Kätilö puhkaisi kalvot ja sanoi, ettei tämän kummempia kivunlievityksiä ennätetä tehdä ja antoi luvan ponnistaa. Ilokaasua en olisi huolinut, kakkosen kohdalla sitä kokeilin ja siitä tuli vain oksettava olo. Eikä ollut pahin synnytyksistä.

Minulla on kyllä ollut mennessä periaate, että kaikki mahdollinen kivunlievitys on tervetullutta.

 

[..,..]

Ekaa synnytystä piti kuulemma vauhdittaa, joten suositeltiin epiduraalia oksitosiinitipan lisäksi... Päädyttiin sitten hätäsektioon...

Toisen kanssa ei kuulemma ollut mitään kiirettä, joten suositus oli, että kotiin tai osastolle lepäämään, jotta seuraavana päivänä tsekattaisiin tilanne. Synnytys eteni parissa tunnissa osastolla eli pikaisesti saliin ja ratkaisuna joko leikkuri tai hätäinen imukuppisynnytys. Ikävä kyllä lääkäri valitsi imukupin ja ilman mitään puudutuksia minut revittiin hajalle - lapsella ei ollut mitään hätää.

Kolmatta kertaa en enää luottaisi lääkärien tai kätilöiden valintoihin synnytyksessäni.

 

[Verna-]

Ilokaasu haihtuu kropasta nopeasti, joten ei se pökkyrä olo pitkäksi aikaa jää, kun hengittelyn lopettaa. Ei siis vaikuta ponnistusvaiheeseen.

 

[- - -]

mä olin alunperin ajatellut kokeilla synnytystä ilman kivunlievitystä, lähinnä siksi, että lääkkeillä voi olla haittavaikutuksia. Lapsi oli kuitenkin tulossa väärässä tarjonnassa, jumiutui ym., ja kipu oli aivan kammottavaa, joten olin lopulta valmis tekemään mitä vain että saisi kipua lievennettyä. Käytetyt lääkkeet (epiduraali, paraservikaali, lidokain vai mikä se nyt oli) eivät kuitenkaan auttaneet oikeastaan ollenkaan. Onneksi lapsen pää saatiin kääntymään erilaisia kikkoja käyttämällä, ja varsinainen syntymä takaraivotarjonnassa tuntui miltei kivuttomalta.

 

["mie"]

Kaikki kolme poika olen synnyttänyt ilokaasun voimalla. Ekan kohdalla ajattelin tietoisesti, että koitan välttää epiduraalia. Koin jotenkin äärettöman pelottavaksi sen, et tunto ehkä hävisi kokonaan, minusta mieluimmin kipeenä mutta tietää missä mennään kun että kokonaan tunnottamana ja pihalla kaikesti. Sellainen mielikuva ainakin oli.... Ekassa synnytyksessä ponnistusvaihe pitkittyi pojan pään vinotarjonnan takia ja lopuksi jouduttiin käyttämään imukuppia, tuloksena II/III asteen repeämät. Kivunlievityksen sain, kun menin synnytyksen jälkeen samaan kaikke ne kymmenet ompeleet. Kaikenkaikkiaan ei synnytyksestä traumaa jäänyt, sattuihan se, mutta ei mitenkään sietämättömasti, kätilökin totesi, että mulla on aika korkea kipukynnys.
Tokan kohdalla tietysti ajattelin, että kun eka meni näin hienosti ilokaasulla, niin toine samalla tavalla. Toisesta olin kyllä loppuvaiheessa poikki (kipeitä suppareita 3vrk, ennen kun synnytys käynnistyi) ja pyysinkin epiduraalia. Siihen tosin kätilö sanoi, että "ethän sä mitään epiduraalia tartte, 9,5cm auki ja kohta pääset ponnistamaan" Näinhän se meni, 20min myöhemmin oli nyytti kainalossa
Kolmaski meni sitten ilokaasulla, kun en oikein kokenut loppujen lopuksi vahvempaa kivunlievitystä tarpeelliseksi.

 

[Hayden]

Itse päkersin esikoista 36 h, epäsäännöllisen säännöllisiä supistuksia. Sairaalaan alun perin lähdettiin, yöllä lorahti lapsivettä. Soitto äitipolille, neuvottiin tarkkailemaan onko pissiä vai vettä. Varmana asiasta lähdettiin 100km:n päähän sairaalaan ja sinne jäin. Lopulta kun viimein sanoivat epiduraalin olevan nyt mahdollinen, otin sen epäröimättä. Olin niin väsynyt sen jälkeen(eli toimi hyvin) nukuin 6h putkeen. Sitten heräsin, kävin pissillä. Sen jälkeen vaikersin kätilölle että ponnistuttaa. Sanoi että noh, katsotaan sitten. Seuraava lause olikin että täällähän näkyy musta tukka! Ponnistusvaiheeksi merkitty 12min. Ja jos joskus toisen teen, niin epiduraalin haluan jos mahdollista.

 

[tonttu24]

Toiveeni oli synnyttää ilman lääkkeellistä kivunlievytystä tens-laite apunani, mutta.. Aukeaminen lähestulkoon pysähtyi ja kauan supistellut kohtu olisi voinut olla vaarassa väsyä lääkärin mukaan(supistukset alkoivat keskiviikkona, perjantaina pääsin vasta synnärille asti) joten tippa ja kalvojen puhkaisu samaan aikaan toi niin suuret kivut, että se oli yksinkertaisesti liikaa sietokyvylleni. Monia voimakkaita supistuksia kärsein, kun meinasin että jospa se siitä sitten menisi nopeasti. Mutta kovat supistukset eivät vauhdittaneet kohdunsuun tilannetta, joten yhteistuumin kätilön kanssa tilattiin sitten epiduraali. Lisäksi kätilö ei suostunut tarjoamaan ilokaasua, sillä oksensin tasaiseen tahtiin avautumisvaiheessa ja yleensähän ilokaasu aiheuttaa monille pahaa oloa. Synnytyksen virallinen kesto oli yli 18h, vaikka mielestäni todellinen kesto on jotain ihan muuta. Mutta jos joskus vielä menen synnyttämään, menen taas avoimin mielin ja pyrin lääkkeettömyyteen, mutta jos on "pakko" ottaa taas epiduraali, niin sittenpä sen otan..

 

[Arwen Undomiel]

Epäonnistunut ilmoittautuu!

Uskon että mun lääkkeettömyys kariutui siihen kun jouduttiin käynnistämään ennen aikaisesti ja aika rajuilla oksitosiini määrillä joten supistukset olivat rajut.
Olin aluksi ammeessa, ilokaasua ei ollut saatavilla. Sitten supistuksdt kävi niin hurjiksi että pyörtyilin joten oli pakko ottaa epiduraali vauvan turvaksi.

Toisen kohdalla aloitin ja otin epiduralin suosiolla ajoissa.

Olisin halunnut synnyttää luomuna lapsen takia.

 

[Arwen Undomiel]

Ja tiiru ilokaasu ei vaikuta vauvaan ja haihtuu lähes välittömästi joten siitä ei ole muuta haittaa kuin joillekin HARVOILLE aiheuttaa oksentelua.

Sekavuutta aiheuttaa jos ottaa liikaa, mutta pää selkenee lähes heti

 

[tiiru]

Ja tiiru ilokaasu ei vaikuta vauvaan ja haihtuu lähes välittömästi joten siitä ei ole muuta haittaa kuin joillekin HARVOILLE aiheuttaa oksentelua.

Sekavuutta aiheuttaa jos ottaa liikaa, mutta pää selkenee lähes heti

Ok, olen kokeillut sitä valmennuksessa ja tuli samanlainen olo kuin olisi todella humalassa. Ei kyllä huono, mutta tietty tilanne synnytyksessä melko erilainen..mistäs sitä tietää...

 

[olimus]

Olen synnyttänyt 10 kertaa ilman lääkkeitä. Siis kipulaääkkeitä. Parissa kolmessa on oksitosiinitippaa käytetty.

 

["vieras"]

No olin menossa synnyttämään sillä asenteella että otan mitä vaan saan, olin aika paljon lueskellut eri vaihtoehdoista. Tosin sairaalassa olo ei houkutellut ja ajattelin myös että oon kotona niin pitkään kuin voin ja olinkin sitten aika pitkään, synnärille kun päästiin olin jo 8cm auki. Niinhän siinä kävi etten ehtinyt muuta saamaan kuin suihkun ja kauratyynyn mutta hyvä niin, synnytys oli upea ja suht nopea, sairaalassa oltiin n.3h.
Toisella kerralla tähtäsin samaan vaan vesien menon jälkeen käskettiin tulla tunnin päästä kun eka synnytys oli aika nopsa joten mentiin ja olinkin vain pari senttiä auki. Käyrillä maatessa olo oli tosi tukala ja pyysin kipulääkettä, sen voimin kärvistelin jonkun aikaa, liikkeellä olo auttoi mutta halusivat taas käyrille joten turvauduin ilokaasuun.
Loppuvaiheessa sain vielä pudendaalin josta en kokenut olevan mitään hyötyä. No, ponnistusvaihe oli mukavan nopea ja ihan hyvä fiilis jäi toisestakin synnytyksestä, vaikkakin luomuun tähtäsin.
Epiduraali on mulle ehdoton ei, haluan kuitenkin tuntea sen kivun ja olla perillä siitä missä mennään.

 

[vieraas]

itse olen synnyttänyt kahdesti luomuna. ensimmäisellä kerralla istuin jumppapallolla ja se riitti lievitykseski kun pyöritin lanteitani supistuksen aikan ( synnytys käynistettiin tipalla)

toisen aikana sain lämmitetyn kaurapussin kun en saanut nousta sängystä kun vauva ei illut laskeutunut. nukuin suurimman osan ajasta ponnistusvaiheeseen asti joten ei ne supistuksen kovin pahoja olleet.

olen ns helpposynnyttäjä. inhoan piikkejä joten sen takia en ottanu mitään. ja hyvin pärjäsin.

 

["vieras"]

Toisen lapsen synnytin ilman kivunlievitystä, koska en ehtinyt niitä saada. Olin sillä asenteella liikkeellä että "kaikki vaan mikä irtoo". olin sairaalassa vajaan tunnin kunnes lapsi oli syntynyt.
Ammeessa olin puolisen tuntia jonka aikana kohdunsuu aukesi 4cm-10cm.
Muistan että se oli kamalaa, se paine oli hirveä, roikuin miehen rinnuksissa ja huusin "auta, auta". jälkeenpäin se naurattaa

Jos joskus viellä raskaana olen niin toivottavasti ehtisin jotain troppeja saada, vaikka esikoisen aikana ne meni mönkään (mm.epiduraali. mutta kohdunkaulanpuudute oli ihana).