K
Kauris 68
Vieras
Lada
Venäläispoika oli saanut Ladan. Tietysti sitä piti heti päästä
tyttöystävälle näyttämään. Kuinka ollakaan, samaan aikaan
tyttöystävän
kotona oli käynnissä kova riita. Kukaan ei suostunut tiskaamaan.
Lopulta
sovittiin, että se joka ensimmäiseksi puhuu, joutuu tiskaamaan.
Saapuipa poika sitten tyttönsä kotiin, avasi Ladansa kokolailla
jäykän
oven,
ja astui sisään. Poika istui pöydän ääreen ja tokaisi
maailmanmiehen
tyyliin: ?Ostinpa Ladan". Kukaan ei hiiskunut sanaakaan. Poika
ihmetteli
moista vähäsanaisuutta, ja lähti vähin äänin ulos.
Hän kiskoi Ladansa oven auki ja istui penkille miettimään. Hänestä
alkoi
tuntua, että hänestä tehtiin nyt jollain lailla pilaa.
Ladan oven saranat vain kirskahtivat, kun poika paineli takaisin
sisään.
"Kyllä minä niille vielä näytän", poika tuumi, tarttui tyttöönsä ja
pani
tätä keittiön pöydällä. Kukaan ei sanonut sanaakaan.
Poika meni takaisin pihalle, ja repi Ladan oven auki, nyt jo
raivosta
kiehuen. "Ja perkele, minua kun eivät narrinaan pidä", tuumi poika,
sulki
Ladan oven hampaat irvessä, saranoiden kitistessä helvetillisesti
ja
astui
taas taloon.
Nyt poika tarttui emäntää kauluksesta, kaatoi tämän keittiön
pöydälle, ja
pani häntä antaumuksella. Edelleenkään kukaan ei sanonut sanaakaan.
Poika oli täysin ymmällään. Pää painuksissa hän meni ulos ja kiskoi
Ladansa
oven auki. Saranat pitivät aivan mieletöntä meteliä. "Kyllä tälle
ovelle
jotain pitää tehdä", tuumi poika ja asteli takaisin taloon.
?Onko teillä vaseliinia?", poika kysyi.
Silloin isäntä nousi ja sanoi: "Minä tiskaan".
Venäläispoika oli saanut Ladan. Tietysti sitä piti heti päästä
tyttöystävälle näyttämään. Kuinka ollakaan, samaan aikaan
tyttöystävän
kotona oli käynnissä kova riita. Kukaan ei suostunut tiskaamaan.
Lopulta
sovittiin, että se joka ensimmäiseksi puhuu, joutuu tiskaamaan.
Saapuipa poika sitten tyttönsä kotiin, avasi Ladansa kokolailla
jäykän
oven,
ja astui sisään. Poika istui pöydän ääreen ja tokaisi
maailmanmiehen
tyyliin: ?Ostinpa Ladan". Kukaan ei hiiskunut sanaakaan. Poika
ihmetteli
moista vähäsanaisuutta, ja lähti vähin äänin ulos.
Hän kiskoi Ladansa oven auki ja istui penkille miettimään. Hänestä
alkoi
tuntua, että hänestä tehtiin nyt jollain lailla pilaa.
Ladan oven saranat vain kirskahtivat, kun poika paineli takaisin
sisään.
"Kyllä minä niille vielä näytän", poika tuumi, tarttui tyttöönsä ja
pani
tätä keittiön pöydällä. Kukaan ei sanonut sanaakaan.
Poika meni takaisin pihalle, ja repi Ladan oven auki, nyt jo
raivosta
kiehuen. "Ja perkele, minua kun eivät narrinaan pidä", tuumi poika,
sulki
Ladan oven hampaat irvessä, saranoiden kitistessä helvetillisesti
ja
astui
taas taloon.
Nyt poika tarttui emäntää kauluksesta, kaatoi tämän keittiön
pöydälle, ja
pani häntä antaumuksella. Edelleenkään kukaan ei sanonut sanaakaan.
Poika oli täysin ymmällään. Pää painuksissa hän meni ulos ja kiskoi
Ladansa
oven auki. Saranat pitivät aivan mieletöntä meteliä. "Kyllä tälle
ovelle
jotain pitää tehdä", tuumi poika ja asteli takaisin taloon.
?Onko teillä vaseliinia?", poika kysyi.
Silloin isäntä nousi ja sanoi: "Minä tiskaan".
