Lääkkeetön synnytys, sen kokeneet, sitä aikovat ja siinä "epäonnistuneet"

[Evakko]

Ekaan synnytykseen lähdin luomua tavoitellen. Lihakseen pistettävästä lääkkeestä kieltäydyin. Ilokaasua kokeilin, mutta en löytänyt siitä mitään apua. En ehkä osannut käyttää sitä? Synnytys kesti 11 tuntia ja loppupuolella laitettiin kohdunsuun puudutus, kun aloin täysin uupua. Se antoi noin 30 minuuttia kivutonta aikaa, tokenin ja lapsi syntyi parin tunnin päästä. Niitä vesirakkuloita laitettiin myös jossain vaiheessa.

Toinen syntyi alle tunnin päästä siitä, kun sairaalaan tulin. Heti synnytyssaliin päästyäni sain luvan ponnistaa. Ihan ok. Hyvä fiilis.

Kolmas oli kivulias ja kesti pidempään kuin toivoin: syntyi noin 5 tuntia sairaalaan tulon jälkeen. Koska sairaalassa oli kiire ja periaatteessa toivoin lääkkeetöntä synnytystä, mitään ei tarjottu. Sinnittelin sitten noin 4 tuntia itsekseni. Viimeisen tunnin aikana kätilö ahdisteli ja vaati ponnistamaan ja synnyttämään. Ei oikein hyvä maku jäänyt siitä hommasta, mutta lopputulos hyvä.

Periaatteessa kaikki synnytkset siis menneet oikein hyvin ja kaksi jälkimmäistä olivat 100% lääkkeettömiä: ei ilokaasua, ei mitään. Ei tippaa mulla. Synnytyksen jälkeen on kiva, kun on ihan iskussa.

Olen vieronut lääkkeitä siksi, että olen pelännyt niiden hidastavan synnytystä ja haittaavan lasta. Olen myös halunnut "kokea" synnytykseni ja olla mahdollisimman tajuissani ja aktiivinen. Mutta aika rankkaa hommaa se on. Kolmannen synnytyksen jälkeen (joka jäänee viimeiseksi) olin vähän väsynyt - siis siihen kipuun. Tuli sellainen olo, että olisi kaivannut synnytyksen jälkeen enemmän sääliä(!?) ja hoivaa. Kuulostaa tyhmältä, mutta se oli aika rankkaa ja jotenkin kaikki olettivat, että se oli minulle jo vanhaa kauraa... No vali vali. Hyvin meni kaikki.

Lapset on muuten kaikki olleet isoja, pienin 4340g.

 

[Näkymätön Ninni]

Kaksi ekaa synnytin ilman kivunlievitystä, mutta oli kyl nopeitakin, Eka oli 4h40min säännöllisistä supistuksista ja toka 2h20min ekasta supistuksesta johon heräsin..
Pojista otin epiduraalin jossa ei ollut järkeä, kummassakin kerkesin just ennen ponnistusvaihetta puudute loppua ja kipu oli jotain kamalaa kun ei ollut "kasvanut" siihen.. Jos sen viiden lapsen saan niin aikomus on ilman kivunlievitystä se sitten tehdä kun kaksi kertaa sen kanssa jo "epäonnistunut".

 

[pupeltaja]

Keskimmäisen synnytys oli kaikista rankin. Halusin lääkkeellistä kivunlievitystä, mut en ehtinyt sellaista saada. 4sentist 10senttiin noin tunnissa, supistukset tuli tauotta. Ainoo mitä ehdin saada, oli kohdunpohjanpuudute ja siitä 7min niin vauva oli jo ulkona, ei ehtinyt vaikuttaa tai en ainkakaan kokenut siitä olleen mitään hyötyä mulle. Ilokaasukone oli rikki kyseisestä huoneesta, eli sitäkään ei ollut tarjolla. Amme ei tullu kuuloonkaan. Suihku ei auttanut.

Sanotaanko näin, että synnytys oli yhdellä sanalla kuvaten- hysteerinen.
Vauva oli 4770g ja tuli tosiaan sitten ilman kivunlievitystä todella nopeasti pihalle. Synnytyksen jälkimuistelua ei auttanut yhtään se, että kipu loppuu ku seinään ku vauva on ulkona, koska kun vauva oli ulkona, niin se kiikutettiin samantien johonki hoitohuoneeseen, kun sillä ei ollut pulssia.

Toki kivut loppu, mutta se hetki kun miehen kanssa toisiamme katottiin, kumpikaan ei tienny mitä oli tapahtunut, miks vauva vietiin pois, kumpi se edes oli? Jääkö se henkiin, tuliko aivovaurioita jos jääkin henkiin jne. Miljoona kysymystä, eikä kukaan vastaamassa. Huoneessa ravas porukkaa vähän väliä, aina eri tyyppi, kukaan ei tiennyt mikä tilanne :<


45min ja vauva saatiin takasin, se oli tyttö ja kunnossa. Hapettomuus ei ollut kestänyt niin kauaa, kiitos nopeasta ponnistusvaiheesta. Mut ihan järkyttävä kokemus.

Ja silti lähdin siihen vielä kerran, olin onneks valmiiks sairaalassa, ehdin saada spinaalipuudutuksen, sitä ennen oli hetki, jolloin palas fläshbäkkinä mieleen edelline synnytys ja rupesin hyperventiloimaa kauhusta, mut no. Kaikki meni kolmosen synnytyksessä just niin hyvin ku voi vaan mennä!

 

["armi"]

Toisessa synnytyksessä mä olisin kyllä halunnut ja ottanu ihan mitä vaan kivunlievitystä mut ei ehditty antaa. Synnytys kesti kaikkiaan tunnin ja oli hirveän raju, supistusten välillä ei ollu lainkaan taukoa. Se oli ihan hirveän kamalaa.

 

[Kokemuksia]

Synnytykseni ei ollut lääkkeetön, sillä se käynnistettiin Cytotecillä. Kivunlievitykseen en kuitenkaan lääkkeitä tarvinnut.

Jostakin syystä minulla on järjetön epiduraalikammo, joten kirjasin synnytystoivelistaankin, että mikäli epiduraali on pakko antaa (leikkuri tms.) minut on syytä ensin tainnuttaa nuijalla. No, toiveeni toteutui enkä epiä "saanut".

Minun tapauksessani kivunlievityskeino numero yksi oli amme. Toinen hyvä juttu oli seisominen ja kävely. Yhdessä vaiheessa minua yritettiin pistää makuulle käyrille, mutta kipu kävi selällään ihan helvetilliseksi, ja vaadin saada olla pystyssä. Etukäteen tehdyistä rentoutumis- ja mielikuvaharjoituksista oli apua. Ja kai se kaurapussikin jonakin oli, kun muistan sitä puristaneeni.

Lapsi oli poikkeuksellisen isopäinen, ja syntyi vielä käsi poskella. Eihän se repeäminen ihanalta tuntunut, mutta kaiken kaikkiaan synnytys sattui paljon vähemmän kuin odotin. Kehon omat "kipulääkkeet" toivat ihanan rennon olon supistuksien välillä.

Joten minun mielestäni kannattaa ehdottomasti "tavoitella" lääkkeetöntä synnytystä, jos pitää mielessään realismin: tilanteet voivat muuttua moneen kertaan, kipu ei ole mikään itseisarvo, ja synnytys on onnistunut, jos lopputuloksena on hyvinvoiva vauva.

Minulle itselleni tärkeää oli hankkia etukäteen mahdollisimman paljon tietoa synnytyksen eri vaiheista, myös siitä, mikä voi mennä mönkään. Tieto ei todellakaan lisää tuskaa.

 

["Tiuku"]

Hei,
mulla kaksi luomu synnytystä takanapäin. Molemmat olivat niin nopeita ettei kivunlievitystä edes oltaisi ehditty antaa. Ensimmäisen kohdalla olin 9cm auki jo sairaalaan mennessä ja toinen meinasi syntyä jo ambulanssissa matkalla.

 

[Evakko]

Esikoista tehdessäni synnytys kesti kaikkiaan 22tuntia. Ponnistusvaihe vain 9 minuuttia. Tyttö on tullut avustettuna luomuna. Minulla on tunnistamattomia hermostollisia sairauksia, joten mitään epiduraaleja yms. ei uskallettu laittaa.

Mentiin synnärille ruuhka-aikaan ja jouduttiin ihme tarvikekoppiin synnyttämään.
Huoneessa ei ollut kuin sänky ja radio. Henkilökuntaa ramppasi hakemassa tarvikkeita. Ei mitään puhetta suihkuista tai altaista. (näitä olin suunnitellut)
Ei mitään synnytys jakkaroita, rauhoittavia musiikkeja, ei kiikkuja, ei jumppapalloa, ei kertakaikkisesti mitään.

Huoneessa Ei mahtunut edes kävelemään ympäriinsä, enkä edes pystynyt kun haarojen välissä meni sellainen seurantakaapeli lapsen päähän, joten sängyssä oli pysyttävä kokoaika. Ei kuulemma voinut kaapelia irroittaa, kun lapsen tilaa oli seurattava, se kun ei ollut häävi.

Voi kyynel... Eikö ne voineet siirtää sua synnytyssaliin, kun sellainen vapautui? Kai tuossa nyt oltiin tuntikausia siellä kopissa?

Sinuna hankkiutuisin ainakin eri sairaalaan ensi kesänä.

 

["nelly83"]

Kaksi synnytystä ilokaasun ja aquarakkuloiden voimin takana. Toinen oli todella tuskainen 23h rupeama ja toinen suht helppo 2h50min. Molempien kohdalla epirudaali kävi mielessä n.8cm kohdalla ja esikoisesta sitä jopa pyysin, mutta eipä sitä ehditty enää antaa kun n.2min päästä olin jo 10cm auki. Kuopuksesta en edes pyytänyt, kun tiesin, että tuska loppuu ihan kohta. Tosin kummankaan ponnistusvaihe ei sitten mennytkään ihan putkeen vaan imukuppia tarvittiin molemmissa. Esikolla sykkeiden heittelyn vuoksi ja kuopuksella asentovirheen vuoksi, kun raukka jäi jumiin synnytyskanavaan.

 

["äiti"]

Neljä lasta ilokaasun kera. Synnytykset kestäneet 1-3 tuntia. Viimeisessä superkätilö, joka ehti kaiken keskellä vielä sanoa, että hengitä, älä hengitä, ( sitä ilokaasua) vaikka olin vain 15 min salissa ja hän ohjasi harjoittelijaa!!! Ihana kokemus Naistenklinikalta.

 

[Seanna]

Mä olen kaksi kertaa synnyttänyt ilman kivunlievitystä, vähän niinkuin vahingossa

Esikoisen kohdalla käynnistettiin tabletilla ja kun kalvot puhkottiin, ei jäänyt enää aikaa puudutuksille tai lääkkeille. Kalvojen puhkomisesta 7 min ja poika tuli maailmaan.

Kolmosen kohdalla neuvolan ohjeistus johti siihen et poika syntyi vauhdilla ambulanssiin.

Kakkosen ja nelosen kohdalla mulla oli epiduraalit ja kipulääkkeet ja mun mielestä ne synnytykset oli tuskallisempia kuin nuo lääkkeettömät. Tietty lääkkeettömissä jälkisupparit oli he*vetilliset, mutta kohtu palautui ennätysnopeasti ja olin huomattavasti nopeammin jalkeilla kuin noissa epiduraali- synnytyksissä.

 

["joo"]

Kahden ensimmäisen synnytyksissä olin toivonut luomu synntystä, mutta kun avautumisvaihe alkoi, supitukset tulivat järkyttävän kovina taukoamatta, eikä avautuminen siitä huolimatta mitenkään tosi nopeasti edennyt, päädyttiin epiduraaliin, oman jaksamisenkin takia. Pettynyt en ollut kummallakaan kerralla, vaan uskon, että näissä synnytyksissä kivunlievitys auttoi minua jaksamaan ponnistusvaiheen, kestot oliva 13h ja 7h. Kolmanteen synnytykseen lähdin avoimin mielin, totesin, että katsellaan miten synnytys etenee. Alkuun olikin vain pientä juilimista ja osastolle tullessa olin jo 5 cm auki. Kätilö käski kääntää kylkeä, jolloin synnytys käynnistyi rytinällä ja siitä 1h30 min kuluttua oli tyttö syntynyt. Siinä vaiheessa kun supistukset tulivat taukoamatta, pyysin lääkettä, johon kätilö totesi, että nyt ponnistat. Minä olen kokenut ponnistusvaiheen aina helpoimmaksi synnytyksissä, avautumisvaihe on ollu se kaikkein kivuilian.

 

[vierailija]

Esikoinen: Olisin halunnut lääkkeettömän synnytyksen, mutta koska avautuminen pysähtyi kuuteen senttiin eikä edistystä tapahtunut ainakaan seitsemään tuntiin kipeistä supistuksista huolimatta, jouduttiin hommaa vauhdittamaan oksitosiinilla. Tässä vaiheessa synnytys oli kestänyt noin 12 h ja otin epiduraalin. 5 h eteenpäin lapsi oli maailmassa.

Toinen synnytys: Kesto 9 h, kivunlievityksenä amme/suihku ja lämpöpussi. Kivut oli niin kovat, etten voi pahempaa kuvitella. Viimeinen tunti oli pahin, kun kovasta ponnistuksentarpeesta huolimatta en saanut lupaa ponnistaa. Olin niin loppu, että torkahtelin supistusten välillä seisaalleen. Olihan se voittajafiilis, kun sai lopulta lapsen maailmaan, mutta tuskin enää ryhtyisin uudestaan luomuna yrittämään ellei sitten olisi todella nopea synnytys.

 

[-tibis]

Esikoisen synnytyksessä kokeilin aquarakkuloita. Ne veivät selkäkivun täydellisesti pois mutta jessus, kun niiden laittaminen sattui.

Seuraavat kolme synnytin sitten ilman mitään puudutteita.

Sattuuhan se joo, mutta kun tietää, ettei se kipu ole vaarallista, sen kestää.

 

[vierailija]

Minä olisin halunnut lääkkeellisen synnytyksen. Pyysin jo etukäteen epiduraalia. Mutta mutta: ensin sanottiin, että on liian aikaista epiduraalille, sitten sanottiin, että on liian myöhäistä epiduraalille. Tai millekään. Eli täysin luomuna mentiin.
Merkitystähän tuolla ei ole. Samassa huoneessa oli yksi sektiovauva ja yksi puudutuksella syntynyt vauva. Kaikki vauvat olivat ihan yhtä hyvin voivia ja vielä näin 7 vuotta myöhemmin yhtä reippaita ja terveitä. (Yhteyttä ollaan pidetty, kun ensisynnyttäjiä kaikki oltiin).

 

[mimmi92]

Toisessa synnytyksessä olisin epiduraalin halunnut 5cm kohdalla, oli kuulemma "liian aikaista", mutta tyttö olikin n. 30 min päästä sylissä, ilokaasua ehdin ottaa sen yhden ponnistuksen ajan jolla syntyi.
Oli paljon parempi (ja ihanan nopea!) kuin esikoisen synnytys, jossa oli epiduraali oksitosiini tipan takia hitaan etenemisen takia.

 

[Maisuliinixx]

Kerran luomuna olosuhteiden pakosta. Sairaalaan saapuessa olin 10 cm auki, ehdin olla sairaalassa kaikkinensa 0,5 h, kun vauva syntyi. Oli kamalaa, olin kivusta aivan turtana. Jälkikäteen silti kiitollinen että tuokin tuli koettua, ja kaikki sujui kivusta huolimatta hienosti.