Toggle sidebar

Lääkkeellinen keskeystys myöhäisemmillä raskausviikoilla... :( kokemuksia?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Surullinen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
S

Surullinen

Vieras
Onnellisesti alkanut odotus näyttää päättyvän ensi viikolla lääkeelliseen keskeytykseen. Vielä viikko sitten odottelimme suloisia ja toivottuja kaksosia. Nyt joudumme sopeutumaan ajatukseen heidän menettämisestään. Syitä en halua sen enempää eritellä, mutta lääketieteellisiä ne ovat ja liittyvät harvinaiseen raskaudenaikaiseen kompikaatioon.

Keskeytys pelottaa. Vauvat ovat vielä hengissä, vaikka heidän tilansa käykin koko ajan huonommaksi. Kukaan ei ole vielä selittäny minulle miten keskeytys tapahtuu, ja missä vaiheessa vauvat lopullisesti kuolevat. :( Vastako synnytyksen loppuvaiheessa vai vasta synnyttyään?

Jos jollain on vastaavia kokemuksia myöhäisestä raskaudenkeskeytyksestä, niin kuulisin niistä mielelläni.

Minulla raskausviikkoja nyt 17. :(
 
Synnytin rv 18+1 huhtikuussa kuolleen vauvan. Jouduin edellisenä iltana menemään sairaalaan päivystykseen, kun neuvolassa ei löytyny vauvan sydänääniä, ja jäin jo samalla reissulla sairaalaan osastolle yöksi. Aamulla mulle tultiin laittaa 10 aikaan ekat lääkkeet, cytotec-nimiset, laitettiin kohdunkaulalle. Sit vaan odoteltiin. 1 aikaan laitettiin uudet lääkkeet, ja 3 aikaan tuli lapsivesi. Sen jälkeen aloin vuotaa aikalailla, ja 4 aikaan vauva syntyi. Vuoto ylty vaan koko ajan, eikä istukka irronnu monista yrityksistä huolimatta. Jouduin illalla 6 aikaan vielä kaavintaan. Olin seuraavan yön vielä sairaalassa, ja aamulla päästiin kotiin. Mies sai olla koko ajan mun kanssa, ja yön hän nukku mun vieressä omalla pedillä.

:hug: Voimia! Kysy, jos jotain tulee mieleen, ja jos haluat, niin rekkaudu ja laita yv:iä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vicy:
munmielestä kaksosraskautta ei koskaan keskeytetä lääkkeellä...
Click to expand...

No, näin mulle sairaalasta sanottiin. Eli ihan normaali raskaudenkeskeytys olisi tulossa. Miksi kaksosraskautta ei muka voisi normaalisti keskeyttää?
 
Pahoittelut :hug: Mulla keskeytettiin raskaus viikolla 16 hyvin vaikean rakenteellisen poikkeaman vuoksi. Vauvallamme ei ollut päätä oikeastaan ollenkaan (anenkevalia). Sain esilääkkeen torstaina ja sairaalaan menin lauantaina. Esilääke otettiin suun kautta. Se valmistelee "synnytykseen" ja lopettaa istukan toiminnan. Siinä vaiheessa pieni jo menehtyy. Sairalassa aamulla laitettiin kohdunsuulle cytotec tapletit ja sueraavat suun kautta kahden tunnin välein pari kertaa. Supistukset mulla alko meilkein heti ja pikkuinen poikamme syntyi vajaan kolmen tunnin kuluttua, istukka siitä parin tunnin kuluttua. Kahdeksalta aloiteltiin ja kolmen maissa lähdin kotiin. Tiedän, kaikilla tämä ei mene näin nopeasti, mutta mulla on useampi synnytys takana. Maha meni vähän sekasin, ripulille, joillain tulee huono olo muutenkin. Kuumetta vähän nosti, mutta kuuluu mulla asiaan käynnistyslääkkeiden kans.

Rankan kokemuksen joudut kokemaan henkisesti. Paljon voimia ja jaksamista tulevaan.

Lumi-Marja, viiden laspen ja kuuden enkeli-vauvan äiti
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sisu:
Synnytin rv 18+1 huhtikuussa kuolleen vauvan. Jouduin edellisenä iltana menemään sairaalaan päivystykseen, kun neuvolassa ei löytyny vauvan sydänääniä, ja jäin jo samalla reissulla sairaalaan osastolle yöksi. Aamulla mulle tultiin laittaa 10 aikaan ekat lääkkeet, cytotec-nimiset, laitettiin kohdunkaulalle. Sit vaan odoteltiin. 1 aikaan laitettiin uudet lääkkeet, ja 3 aikaan tuli lapsivesi. Sen jälkeen aloin vuotaa aikalailla, ja 4 aikaan vauva syntyi. Vuoto ylty vaan koko ajan, eikä istukka irronnu monista yrityksistä huolimatta. Jouduin illalla 6 aikaan vielä kaavintaan. Olin seuraavan yön vielä sairaalassa, ja aamulla päästiin kotiin. Mies sai olla koko ajan mun kanssa, ja yön hän nukku mun vieressä omalla pedillä.

:hug: Voimia! Kysy, jos jotain tulee mieleen, ja jos haluat, niin rekkaudu ja laita yv:iä.
Click to expand...

Saitko riittävästi kipulääkettä? Pelottaa, että tämän henkisen tuskan lisäksi joutuu vielä kokemaan valtavaa fyysistäkin kipua.


 
Olen pahoillani :hug: Minun pienokaiseni kuoli kaikessa hiljaisuudessa rv 20 viime syksynä (keskeytynyt keskenmeno). Koska viikkoja oli jo niin paljon takana, synnytys käynnistettiin lääkkeillä. Sain hyvästellä pikkuruisen poikani ja saimme myös haudata hänet itse. Kovasti voimia sinulle ja perheellesi :hug:
 
Oletteko saaneet kipulääkettä riittävästi? Tämä tilanne meinaa "tappaa" jo henkisesti. En tiedä, miten kestän vielä fyysiset synnytyskivut tämän kaiken keskellä. :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Oletteko saaneet kipulääkettä riittävästi? Tämä tilanne meinaa "tappaa" jo henkisesti. En tiedä, miten kestän vielä fyysiset synnytyskivut tämän kaiken keskellä. :(
Click to expand...

Kyllä sitä kipulääkettä saa riittävästi. Minä pärjäsin tosin parilla panadolilla, kun muuta en edes allergian takia voi ottaa, mutta kyllä sitä saa. Mulle kaupattiin vaikka kuinka moneen otteeseen jos jotain piikkiä lisäksi, mutta en tarvinnu. Henkiseen kipuun olisin tarvinnu sit hevoskuurin jotain turruttavaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Oletteko saaneet kipulääkettä riittävästi? Tämä tilanne meinaa "tappaa" jo henkisesti. En tiedä, miten kestän vielä fyysiset synnytyskivut tämän kaiken keskellä. :(
Click to expand...

Kipulääkettä saa kyllä, kun vain pyytää. Itse tajusin pyytää kipulääkettä liian myöhään, sillä synnytyksen loppuvaihe meni niin nopeasti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Sisu:
Synnytin rv 18+1 huhtikuussa kuolleen vauvan. Jouduin edellisenä iltana menemään sairaalaan päivystykseen, kun neuvolassa ei löytyny vauvan sydänääniä, ja jäin jo samalla reissulla sairaalaan osastolle yöksi. Aamulla mulle tultiin laittaa 10 aikaan ekat lääkkeet, cytotec-nimiset, laitettiin kohdunkaulalle. Sit vaan odoteltiin. 1 aikaan laitettiin uudet lääkkeet, ja 3 aikaan tuli lapsivesi. Sen jälkeen aloin vuotaa aikalailla, ja 4 aikaan vauva syntyi. Vuoto ylty vaan koko ajan, eikä istukka irronnu monista yrityksistä huolimatta. Jouduin illalla 6 aikaan vielä kaavintaan. Olin seuraavan yön vielä sairaalassa, ja aamulla päästiin kotiin. Mies sai olla koko ajan mun kanssa, ja yön hän nukku mun vieressä omalla pedillä.

:hug: Voimia! Kysy, jos jotain tulee mieleen, ja jos haluat, niin rekkaudu ja laita yv:iä.
Click to expand...

Saitko riittävästi kipulääkettä? Pelottaa, että tämän henkisen tuskan lisäksi joutuu vielä kokemaan valtavaa fyysistäkin kipua.
Click to expand...

Sain kipulääkettä, mutta en edes ollu kovin kipeä. Kylä sitä saa, jos vaan pyytä, ja jos äiti on kovin kipeä synnytyksen aikana, niin hänet voidaan viedä jopa synnytyssaliin, missä on taas käytössä normaalit synnytyksessä käytettävät kipulääkitykset.

Henkinen tuska on valtava, eikä tätä tuskaa voi ymmärtää kukaan, joka ei ole menettänyt omaa lastaan samalla tavalla.
Hautaamista kannattaa miettiä jo etukäteen. Meillä vauva haudattiin miehen veljen (kuollut 4v auto-onnettomuudessa ) kanssa samaan hautaan, ja hyvälle tuntuu näin jälkeenpäin, että on paikka, missä käydä muistelemassa omaa pienokaista.
:hug:
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa