Laakitys keskenmenon jalkeen ja muuta kysyttavaa

[Maaria -76]

Olen kirjoitellut tuonne kesakuumammojen pinoon, mutta enpa kirjoittele enaa :| . Tanaan tuli keskenmeno, olen raskausviikolla 11 mutta sikio oli eilisen ultran mukaan vasta kuusiviikkoinen. Helpotus on, etta keskenmeno lahti kayntiin itsekseen, mutta koska olen paraikaa matkalla Iranissa, on vahan epavarma olo siita, mika oikeasti on paras ja turvallisin keskenmenon jalkihoito.

Minut kutsuttiin lauantaiaamuksi ultraan jossa katsovat onko kaikki tullut ulos, ja jos ei ole, laittavat kaavintaan. Joka tapauksessa maaraavat kuulema aina keskenmenon jalkeen antibioottikuurin ja jotain muuta laaketta kodun palautumiseksi. Onko tama tavallista myos Suomessa? Siis etta keskenmenon jalkeen laakitaan? Ja onko kaavinta oikeasti tarpeellinen?

Enta kuinka kauan verenvuodon ja supistusten pitaisi kestaa? Varsinainen keskenmeno, siis kudospalasten ulos tuleminen ja voimakkaat supistukset alkoivat nelisen tuntia sitten ja kestivat noin tunnin. Edelleen supistelee viiden tai kymmenen minuutin valein ja valilla hulahtaa verta. Katilo, jolle soitin sanoi etta verenvuodon pitaisi loppua nopeasti. Kuinka nopeasti?

Oloni on hieman pyorryttava (johtuen ehka verenhukasta), mutta yleisesti ottaen aika ok. Otin vahan buranaa ja se tuntui vahan katkaisevan teraa kivuilta, mutta supistukset sattuvat silti.

 

[s-anttu]

:hug: Olen pahoillani menetyksestäsi! Mulla tuli km viikolla 11 2004. mä jouduin sairaalaan tiputukseen, kun meni olo niin heikoks. Verta tuli paljon ja se jatkui muutaman tunnin. Siis suurempi veren tulo. Olis melkein heti kaavittu täällä Suomessa, mutta ei ollut tilaa heti ja sitten kaikki oli tullutkin jo ulos, eikä tarvinut mennä kaavintaan. Kai se kaavinta on hyvä, jos kaikki ei tule ulos. Mulle ei annettu lääkitystä sen jälkeen. En tiedä sitten onko se yleinen käytäntö. Supistukset olivat kivuliaita. Toivottavasti sinulla on jo loppuneet. Voimia!

 

[Kesis]

Suuret pahoittelut sinulle keskenmenosta :hug: Meillä todettiin ultrassa samoilla viikoilla (11+) keskeytynyt keskenmeno, alkio vastasi kooltaan viikkoja 8+. Sovimme kahden päivän päähän lääkkeellisen tyhjennyksen, koska lääkärin ja kätilön mukaan se olisi (onnistuessaan) luonnonmukaisempi ja lempeämpi vaihtoehto kohdulle. Lisäksi vierastin jostain syystä ajatusta, että joutuisin nukutukseen, kuten Suomessa ilmeisesti aina tehdään kaavinnan aikana?

Seuraavana aamuna keskenmenomateriaali alkoi kuitenkin onneksi tulla itsestään pois, ja vuoto oli kyllä tyyliä niagaran putous ainakin iltaan saakka :| Mulle sanottiin Naistenklinikalla, että vuoto saattaa kestää parikin viikkoa, toki siten, että se on alussa runsaampaa. Kätilö sanoi myös, että on ihan normaalia, että välillä tuntuu kuin vuoto olisi jo loppumaan päin, ja sitten sitä hulahtelee taas lisää. Runsaammin vuoteli muistaakseni 3-4 päivää, ja kokonaisuudessaan vuotelu kesti yli kymmenen päivää, olisko ollut lähempänä kahta viikkoa.

Mulle oli varattu siis aika lääkkeelliseen tyhjennykseen Kättärille, soitin sinne vuodon alettua, että tulenko kuitenkin tarkistuttamaan tilanteen, ja sanoivat, että tule ilman muuta. Siellä sitten ultrattiin ja lääkäri totesi, että kohdussa tilanne näyttää siltä, mihin lääkkeellisellä tyhjennyksellä pyritäänkin, joten en joutunut jäämään tyhjennykseen osastolle. Kohdussa näkyi vain vähän raskausmateriaa ja tietysti verta. Asia oli sillä selvä, juteltiin vielä vähän aikaa tosi sympaattisen kätilön kanssa ultran jälkeen, ja sitten lähdettiin kotiin toipumaan.

Itse en ole ainakaan kuullut, että Suomessa määrättäisiin aina automaattisesti antibiootteja tai mitään muutakaan lääkettä (kuin kipulääkettä ) keskenmenon jälkeen. Mä otin kipuihin buranaa, tuntui että ne vei ihan juuri pahimman terän kivuilta.

Kovasti voimia toipumiseen sinulle, toivotaan että huomisessa ultrassa kaikki on ok :hug:

 

[Maaria -76]

Kiitos kovasti kertomuksista, etenkin kesis, kun sun tilanne taisi olla lahimpana mun tilannetta nyt. Eilisen kirjoitukseni jalkeen supistukset pahenivat viela uudestaan ja istukka tuli ulos vasta silloin muutamassa palassa. En tieda tuliko kokonaan, mutta ainakin palaset nayttivat minusta hurjan isoilta... Sitten ne supistukset loppuivat kuin seinaan ja nukuin sikeasti yon. Tanaan on tullut verta juuri noin etta tuntui etta olisi jo loppumaan pain mutta sitten taas tuli muutama pienempi supistus ja lisaa pienia kudospalasia, ja vertakin taas enemman.

En ole ihan varma menenko sinne ultraan huomenna lainkaan... Tuntuu etta ovat kovin innokkaita laakitsemaan ja kaapimaan, ja itsesta tuntuu etta kroppa hoitaa taman homman ihan tehokkaasti itsekseenkin. Nyt riittaa kipuihinkin parasetamoli.

Olen jotenkin perverssisti innoissani tasta keskenmenosta. Seuraan ihaillen miten kroppa osaa toimia tallaisessa tilanteessa, ja kivut eivat ole turhia. Ja tiedanpahan taman jalkeen milta supistukset tuntuvat ja milta nayttaa istukka... Vaitan, etta paljon omaa toipumista ja asian kasittelya helpottaa, etta keskenmeno on spontaani eika ole tarvinnut kaapia. Jotenkin nama kivut ja alkion ja istukan nakeminen auttavat tajuamaan etta kylla, olen ollut raskaana, ja ei, en ole enaa, mutta kroppa toimii kuten pitaakin.

 

[Maaria -76]

En sitten uskaltanut menna sinne utraan kun vuosin viela niin paljon verta ja valilla kiinteampaa materiaalia, ja pelkasin etta laittaavat kuitenkin kaavintaan :ashamed: . Soitin katilolle ja kuvailin tilannettani, ja han lupasi etta voin lahtea matkalla eteenpain jos suurin osa istukasta on tullut ulos ja supistukset ovat siedettavia, kunhan lupaan kayda tarkastuksessa muutaman paivan sisalla.

Oikeastaan luistin ultrasta koska tuntui etta halusivat joka tapauksessa antaa vahintaan jotain kohdun supistelua lisaavaa laaketta jos vahankin on raskausmateriaalia kohdussa, ja pelkasin etta sairaalassa en enaa osaa pitaa paatani kun haluan kuitenkin antaa oman kropan selvittaa asiaa itsenaisesti niin pitkalle kuin mahdollista ilman kaavintaa tai laakintaa... :/

Nyt kolmen niagarapaivan jalkeen on tanaan ollut tiputteluvuotoa eika lainkaan enaa kipuja. En kylla osaa sanoa onko kaikki raskausmateriaali tullut ulos... Viimeisen kerran tuli eilen illalla (eli kolmantena km-paivana) sellainen klontti etta sen irtoaminen oikein tuntui repaisylta kohdussa.

Ehka tasta viela rohkaistun kaymaan laakarissa lopputarkastuksessa kun nyt tuntuu etta kroppa on tehnyt mita on voinut...

 

[hoitsu01]

Halusin kertoa oman stoorini. Mulla ennestään 4 raskautta ja neljä synnytystä, ei siis koskaan ole ollut mitään ongelmia. Serkkuni on kätilö ja halusi ystävällisyydessään ultrata mut tästä viidennestä raskaudesta, että saataisiin selville oikea laskettu aika (mulla ollut aina 5:viikon heitto. Kuukautisista laskettu aika ei koskaan pitänyt paikkaansa). Viikoilla 6+1 sydämen syke näkyi, vielä tarkistus viikoilla 8+1 ja hieno syke oli ja muitakin asioita katseltiin jo etukäteen. Sitten eilen "virallinen" niskapoimu-ultra: sikiö kuollut!! Viikkoja eilen 11+1. :'( Järkytys kova. Sain 4 x Sytotec-tabletit emättimeen, makasin sairaalan punkassa 3 tuntia, jonka aikana alkoi normaalia hiukan kovempi vuoto. Pääsin kotiin. Kotona puolen tunnin huilaamisen jälkeen se sitten alkoi. Vuosin koko illan lorottamalla ja isoja nyrkin kokoisia kasoja synnyttelin suihkussa kun ei voinut paljon muuallakaan olla kun sotku oli niin hirveä jos liikuin. Yöllä vuoto vasta rauhottui. Henkisesti kyllä tosi raskas juttu. Mulla omalääkärin tarkastus 3:n viikon päästä ja muutama päivä ennen sitä hcg-koe. Zemppiä kaikille saman/samankaltaisen kokeneille. Halit :hug: