kysyn??

ajattelin lähtee teiltä kyselee,ku paljon täälä keskustellaan uhmasta ja periksi antamisesta,mikä on teijän mielestä liikaa periksi antamista?
itse hen.kohtasesti tunnustan aika paljon antavani periksi 3-vuotiaalle uhmakkaalle!
mutta perus kiellot on tietenkin meijänkin perheessä...
muutamana esimerkkinä että ulos ei mennä missä tahansa vaatteissa ja karkkia ei anneta joka käänteeseen...
kadulla ei saa juoksennella kuin päätön kana! jne..jne
mutta esim taas "äiti tuotko peiton" ni tietysti kiikutan toiselle peiton..
ja jos tyttö sanoo että "luetaanko"... ja sanon että "ei nyt" ni huomaan jo lukevani sille hetken päästä!! :ashamed: ja paljon muitaki!
mitkä on teijän periksi antamiset ja missä asiassa teillä ei lipsuta??

 

Välillä minustakin tuntuu että olen lepsu äiti just tuohon tulee syyllistyttyä, että ensin kiellän ja sitten teenkin kuten tenava pyytää.

Kaupassa: osta keksiä. En osta. Ja muksu laittaa keksipaketin kärryyn ja annan sen olla siellä.

Vaatteissa annan valintaa, mutta sen verran tietty, että säänmukaiset on oltava. Ja tilannekohtaiset.

Missä on tiukka linja eikä periksi anneta?
Parkkihallissa tai kadulla ei juoksennella miten sattuu, raahaan vaikka rääkyvää perässäni.
Joskun mennään ikävä kyllä "kello kaulassa" ja silloin myös mennään, raahaan vastaanhangottelevaa perässäni, lykin rattaissa huutavaa..
Lääkkeet otetaan, hampaat pestään ja iltasepesut tehdään. Päiväkotiin on mentävä ja sieltä kotiin lähdettävä. Ei saa hakata eikä läpsiä, ei edes minua. Vuoteeseen mennään nukkumaan tiettyyn klo-aikaan, siellä petissä pysytään eikä temppuilla..
ja tietysti ne turvavyöt autossa.
Leluja ei rikota, toisia ei kiusata, ruokapöydässä ei sikailla. Rumat sanat sanotaan vessassa.
Näihin siis puutun mutta eihän kaikkien asioiden kanssa voi olla ehdoton. Esim. lapsi kiertää autotallin toiselta puolen kuin minä, menee siis aina omaa reittiään sisään ja autolle. Hän valikoi mitä laittaa päälleen esim. ei halua jotain puseroa mutta laitetaan toinen vuodenaikaan sopiva. Hän inhoaa tiettyjä vaatteita, enkä niitä edes ehdota.
En jaksa riidellä huoneen siivoamisesta, minä siivoan sen :/

 

meillä on tua nukkumaan meno lipsuminen,mutta senkin katson pikkasen sormien läpi koska meillä ei ole aamunousuja että ihan kotona ollaan!
mutta kaameeta välillä lukea kaikkien säännöksiä ja kieltoja uhmaikäselle ku tuntuu et ite oon sitte niin lipsuvainen ja periksantavainen kumminki tietyissä asioissa!
että tuleeko meille nyt sitten niitä kuuluisia "vaikeuksia" murrosiässä :/ ??

 

Meillä asetan rajat maalaisjärjen mukaan(tai ainakin pyrin siihen ) Eli mietin kaksi kertaa ennenkuin kiellän jotain esim. jos lapsi pyytää keksiä, mietin onko kotona jo keksejä, tykätäänkö perheessä juuri niistä kekseistä jne. ja vastaan sen mukaan. Jos vastaus on ei, keksejä ei myöskään tule. Jos aamuisin lapsi sanoo, että ei tahdo jotain paitaa päälle annan vaihtoehdon (josta tiedän hänen pitävän) ja jos kumpikaan ei käy, puetaan alkuperäinen päälle joko lapsi itse tai tarvittaessa minä puen. Ruoka aikoina syödään, muuten ei,hampaat pestään, nukkumaan mennään samaan aikaan jne. Jos en ole varma omasta mielipiteestäni, sanon, että mietin ja annan vastauksen myöhemmin. En siis sano ensin en ja sitten tarkemmin ajateltuani muuta mieltäni. Olen huomannut joskus, kun tein sen virheen, että seuraavalla kerralla mankuminen kesti pidempään.

 

Nimim. rajoja.
Minun vikani on kautta vuosikymmenten ollut se, että kun lapsi kysyy tai pytää jotain, automaattisesti sanon ei, ja vasta sen jälkeen alan pohtimaan ja totean kiellon olevan typerä. JOO pitäisi opetella toinen tapa, mutta mihis sitä pilkuistaan pääsee...

En siis ehkä niin kovin tarkkaavainen ole tai en kuuntele, en pysähdy, etenkin kaupassa mennä tohotan, haluan ulos sieltä, enkä kuluttaa aikaa enempää kun pakko..

ei tästä lapset pilalle mene, ei menneet tästä ne vanhemmatkaan, samaa vikaa oli heidänkin kanssaan, koska sitten pystyy perustelemaan, ja inhimillinen saa olla äitikin

En muutenkaan pidä tuosta, että "kun sanon ei, se myös on ei" tapahtukoot mitä tahsana jne, pelätään että oma auktoriteetti menee, ensi kerralla on hankalampaa. ja plaaplaa. Kokemus vanhempien lasten kohdalla näyttää että toisin päin. Eivät he olleet sen kammottavan hankalampia vaikka välillä epälooginen olinkin ja ihan normaaleja heistä kasvoi, väleissä ollaan vaikken aina systemaattinen ollutkaan ...

 

\

Meillä asetan rajat maalaisjärjen mukaan(tai ainakin pyrin siihen ) Eli mietin kaksi kertaa ennenkuin kiellän jotain esim. jos lapsi pyytää keksiä, mietin onko kotona jo keksejä, tykätäänkö perheessä juuri niistä kekseistä jne. ja vastaan sen mukaan. Jos vastaus on ei, keksejä ei myöskään tule. Jos aamuisin lapsi sanoo, että ei tahdo jotain paitaa päälle annan vaihtoehdon (josta tiedän hänen pitävän) ja jos kumpikaan ei käy, puetaan alkuperäinen päälle joko lapsi itse tai tarvittaessa minä puen. Ruoka aikoina syödään, muuten ei,hampaat pestään, nukkumaan mennään samaan aikaan jne. Jos en ole varma omasta mielipiteestäni, sanon, että mietin ja annan vastauksen myöhemmin. En siis sano ensin en ja sitten tarkemmin ajateltuani muuta mieltäni. Olen huomannut joskus, kun tein sen virheen, että seuraavalla kerralla mankuminen kesti pidempään.

Juuri näin meilläkin. Mietin tarkkaan ennen kieltoa että jaksanko viedä kiellon loppuun asti. Pääsee vähemmällä kun vie aina loppuun asti ja kun haluaa säästää itsensä taistoilta niin antaa jo heti periksi ennen kuin lapsi tietää että olen harkinnut kieltoa. Näin lapsi tietää että ei on ei, eikä taistele turhaan niin paljon vastaan. Minun valittavissani taas on milloin se ei tulee ja milloin kyllä.