Kysymys yhteishuoltajuudesta

Meillä on ero harkinnassa.

Onko niin, että jos toisesta vanhemmasta ei ole ns. pahaa sanottavaa (alkoholismia tms.) niin on hyvin pienet mahdollisuudet saada yksinhuoltajuus? Että yleensä aina määrätään yhteishuoltajuus ns. normaaleissa erotilanteissa?

Minua huolestuttaa asia aika lailla. Lapsemme on vasta 2-vuotias. Isä on hyvä hänen kanssaan, hoitaa hyvin jne. - ei siitä kyse. Mutta mietityttää, mitä yhteishuoltajuus käytännössä tarkoittaisi?

Voiko noin pienen lapsen ollessa kyseessä määrätä esim. vuoroviikot? Minä en suurin surminkaan haluaisi olla erossa pikkuisestani viikkoa kerrallaan enkä usko, että hänkään voisi olla minusta. On vielä niin kiinni äidissä.

Mitenkä tapaamiset lapsen kanssa yhteishuoltajuudessa yleensä järjestetään? Vai onko se ihan erikseen sovittavissa tapauksesta riippuen?

Entä onko isällä ihan joka asiaan sanansa sanottavana, jos on yhteishuoltajuus? Esimerkiksi jos haluan mennä pojan kanssa ulkomaanmatkalle tms.?

 

\

Meillä on ero harkinnassa.

Onko niin, että jos toisesta vanhemmasta ei ole ns. pahaa sanottavaa (alkoholismia tms.) niin on hyvin pienet mahdollisuudet saada yksinhuoltajuus? Että yleensä aina määrätään yhteishuoltajuus ns. normaaleissa erotilanteissa?

Minua huolestuttaa asia aika lailla. Lapsemme on vasta 2-vuotias. Isä on hyvä hänen kanssaan, hoitaa hyvin jne. - ei siitä kyse. Mutta mietityttää, mitä yhteishuoltajuus käytännössä tarkoittaisi?

Voiko noin pienen lapsen ollessa kyseessä määrätä esim. vuoroviikot? Minä en suurin surminkaan haluaisi olla erossa pikkuisestani viikkoa kerrallaan enkä usko, että hänkään voisi olla minusta. On vielä niin kiinni äidissä.

Mitenkä tapaamiset lapsen kanssa yhteishuoltajuudessa yleensä järjestetään? Vai onko se ihan erikseen sovittavissa tapauksesta riippuen?

Entä onko isällä ihan joka asiaan sanansa sanottavana, jos on yhteishuoltajuus? Esimerkiksi jos haluan mennä pojan kanssa ulkomaanmatkalle tms.?

Yhteishuoltajuuttahan ei noin vaan määrätä, vaan vanhemmat sen päättävät. Jos ovat samaa mieltä että lähille yksinhuoltajuus, niin no problem. Jos etä haluaa yhteishuoltajuuden ja lähi ei, niin sitten vissiin mennään käräjille jos etä haluaa. Ja mitään vuoroviikko systeemiäkään ei määrätä, se on ihan vanhempien sovittavissa, kuten kaikki muutkin tapaamisasiat. Yhteishuoltajuudessa tarvitsee lapsen passihakemukseen molempien huoltajien nimet, mutta käytännössä etä ei voi estää lasta saamasta passia ilman todella hyvää syytä.

 

\

Meillä on ero harkinnassa.

Onko niin, että jos toisesta vanhemmasta ei ole ns. pahaa sanottavaa (alkoholismia tms.) niin on hyvin pienet mahdollisuudet saada yksinhuoltajuus? Että yleensä aina määrätään yhteishuoltajuus ns. normaaleissa erotilanteissa?

Minua huolestuttaa asia aika lailla. Lapsemme on vasta 2-vuotias. Isä on hyvä hänen kanssaan, hoitaa hyvin jne. - ei siitä kyse. Mutta mietityttää, mitä yhteishuoltajuus käytännössä tarkoittaisi?

Voiko noin pienen lapsen ollessa kyseessä määrätä esim. vuoroviikot? Minä en suurin surminkaan haluaisi olla erossa pikkuisestani viikkoa kerrallaan enkä usko, että hänkään voisi olla minusta. On vielä niin kiinni äidissä.

Mitenkä tapaamiset lapsen kanssa yhteishuoltajuudessa yleensä järjestetään? Vai onko se ihan erikseen sovittavissa tapauksesta riippuen?

Entä onko isällä ihan joka asiaan sanansa sanottavana, jos on yhteishuoltajuus? Esimerkiksi jos haluan mennä pojan kanssa ulkomaanmatkalle tms.?

yksinhuoltajuuden voit saada jos isä siihen suostuu tai käräjien kautta. käytännössä käräjienkin kautta vaikeaa saada. passinkin voi nykyään saada ilman toisen huoltajan suostumusta.

yksinhuoltajuushan ei kuitenkaan kumoa lapsen isän oikeutta tavata lastaan. ja niistä tapaamisista voitte sopia ihan keskenään ja lastenvalvoja sopimuksen vahvistaa. en missään nimessä suosittele vuoroviikkomallia. vaan vaikka viikottain jonkun päivän olisi isällään. muutama päiväkin tuon ikäiselle on pitkä aika odottaa isäänsä..

 

Millä perusteella ratkaistaan se, kenen luona lapsi asuu jos siitä riitaa? Vaikuttaako varallisuus, työaika järjestelyt tms?

 

\

Millä perusteella ratkaistaan se, kenen luona lapsi asuu jos siitä riitaa? Vaikuttaako varallisuus, työaika järjestelyt tms?

Saattaahan nekin jonkin verran vaikuttaa, mutta ainakin pienen lapsen kohdalla varmaan katsotaan sitä, kumpi on enemmän lasta hoitanut ja hänen kanssaan ollut. Eli lapsen kannalta kun ajatellaan, niin pyritään, että hänen elämänsä ja ihmissuhteensa muuttuis mahdollisimman vähän.

 

käytännössä tämä kaikki tarkoittaa sitä, että lapsen elämä pysyy mahd. pitkään ennallan, ja tapaamiset etävanhempaan sujutvat mutkattomasti. el esim. 2-vuotiaan lapsen ollessa kyseessä tuskin kukaan ammattitaitoitoinen lastenvalovaja suosittellee vuoroviikkoja tuonikäiselle. eli vois olla esim kaksi yötä viikossa isällään?!

nimittäin en myöskään ymmärrä "normisuositusta" joka toinen vloppu isällään, koska sillonhan lapset eivät koskaan koe "sitä arkea" isänsä kanssa.. mut nää on toisaalta tosi henk.koht. ja tapauskohtaisia juttuja...

:hug: =)

 

nimittäin en myöskään ymmärrä "normisuositusta" joka toinen vloppu isällään, koska sillonhan lapset eivät koskaan koe "sitä arkea" isänsä kanssa.. mut nää on toisaalta tosi henk.koht. ja tapauskohtaisia juttuja...

:hug: =)
[/quote]

Itse eroperheen lapsena, vkl vierailuista ja ns arjen puutteesta en itse kärsinyt. Tapauskohtaisuus. Parasta jos asiat saa sovittua kaikkia tyydyttävästi.

 

Mulle sanottiin ero tilanteessa että vaikka halisin yksinhuoltajuutta(nyt meillä yhteishuoltajuus) tapaamiset pysyisivät samanlaisina kun kuulema normaalisti ovat... eli joka toinen v-loppu perjantaista sunnuntaihin ja joka toinen joulu, joka toinen uusivuosi, lomista joka toinen ja isänpvä v-loppu kokonaan. Kuulema on hankalan kautta mahdollista saada muutoksia tapaamisiin. Meillä sinäänsä eri tilanne että tapaamiset eivät ole vuoden sisällä kertaakaan toteutuneet, jolloin isä ei voi niitä vaatiakkaan tällä hetkellä.
Kannattaa rohkeasti ottaa yhteys lastenvalvojaan, sosiaalityöntekijään tai johonkin kuka asioista on kunnolla perillä ja kysellä.
onnea ja jaksamisia :hug:

 

Kiitos vastauksista. Tuolla Suomi24:n keskusteluissa sain paljon niitä vastauksia, joissa puhuttiin vuoroviikkosysteemistä ihan annettuna tekijän. Hirvitti, että tosiaan kyseessä on ihan pikkuinen vasta 2-vuotias, joka osaa puhuakin vasta muutaman sanan. Ja syyteltiin, että minä ajattelen vain omia tunteitani jos en halua pojan olevan isällään vuoroviikoin...

Tiedän varmasti, että en halua tehdä kiusaa isälle ja ajattelen VARMASTI lapsen parasta enkä omaani. Minusta 2-vuotiaan vaan ei kuulu reissata kahden kodin väliä. Sitten kouluiässä tilanteesta riippuen asiaa voi harkita.

Meidän poikamme on täysin äidin poika. Isä on hyvä hänelle jne., ja saa minun puolestani viettää vaikka kuinka paljon aikaa pojan kanssa. Kunhan ei kuin maksimissaa yksi yö poissa kotoa (siis viikonloppu). Ja mistään sen pidemmistä lomamatkoista ei ole minusta puhettakaan, ennen kuin poika on vanhempi ja ymmärtää tilannetta paremmin.

Ehkä minun on tosiaan parempi hakea yksinhuoltajuutta tässä vaiheessa. Miehelle nimittäin ei varmasti olisi itselleen tärkeää saada lasta luoksi useaksi yöksi, mutta koska tietää kuinka se minuun sattuisi (huolehtisin, onko pojalla ikävä äitiä jne.), niin VARMASTI hän tätä vaatisi kiusallaankin.

Sen verran henkistä alistamista, nöyryyttämistä ja haukkumista olen useamman vuoden jo kuunnellut, että tiedän kuinka homma tulee menemään.

Onneksi minulla on hyväpalkkainen työ (tienaan enemmän kuin mieheni) ja kaikki asiat kunnossa. En todellakaan pelkää yh:na elämistä. Henkisesti olen ollut sitä tähänkin asti, rakastava parisuhde ja vanhemmuus on ollut elämästämme kaukana.

Pelkään vain niin kovasti, että mies ryhtyy riitelemään asiasta. Hän on jo nyt kääntänyt kaiken päälaelleen: ei kuulemma ole koskaan haukkunut minua, olen itse keksinyt ja suurennellut kaiken, en olekaan lasta hoitanut yhtään sen enempää kuin hänkään jne.! Hyvä ystäväni sanoi, että vaikuttaisi ihan narsistiselta persoonallisuushäiriöltä. Tiedä sitten mitä on, mutta en halua enää jatkaa hänen kanssaan. Rakkaus on loppunut.

Pelottaa vain niin paljon...poika on minulle kaikki kaikessa.

 

Hiukan korjausta edellisiin vastauksiin:

Olette siis naimisissa?? Ja lapsi on syntynyt avioliittonne aikana? JOS näin, niin teillä vanhemmilla on lapseen yhteishuolto automaattisesti.

Lastenvalvoja ei päätä eikä määrää mitään, hän vain vahvistaa teidän sopimuksenne.
Lähtökohta siis on että sinä haluat että lapsi asuu sinun luonasi ja tapaa isäänsä, joka maksaa jonkun suuruista elaria. Sinä haluat purkaa yhteishuoltajuuden ja yksinhuoltajuuden itsellesi. JOS isä vastaustaa tätä, eikä suostu yksinhuoltoon, yhteishuolto jää voimaan vahvistamattomana.

Käräjäillä tätä tietysti voidaan alkaa sopimaan.. jos kiinnostaa niin iso prosessi.

Yhteis- tai yksinhuolto ei vaikuta mitenkään siihen, miten ja kuinka usein lapsi tapaa isäänsä eikä siihen että kenen luona lapsi asuu.

Lapsi siis voi olla teidän "yhteishuollossa," mutta asua sinun luonasi ja tavata isäänsä siten kuin sovitte.

Yhteishuolto vaikuttaa lähinnä lapsen - sukuniminen vaihto, uskontokunnnan vaihto, passi, pankkitili, taisi olla joku ulkomaille muutto tai joku jos sekään, siis aika vähän teidän arkeenne se vaikuttaa. Isälle se voisi tuoda kuitenkin tunteen että lapsi on vielä "oma, minun", kun on huoltaja virallisestikin.

Sinun muuttosi, lapsen koulun tai päiväkodin vaihtoon yms. se yhteishuolto ei vaikuta.

OMat lapseni olivat vähän yli 4 ja 2 v kun erosin heidän isästään, he tapasivat alkuun isäänsä joka toinen vkl mutta koska olivat hyvin hyvin levottomia, harvennettiin 1 x / kk tapahtuvaksi, se systeemi toimi meillä.

Teillä voisi toimia tosiaan se, että lapsi on vaikkapa kerran tai kahdesti viikossa isällään illan ja/tai yhden päivän esim. viikonloppuna la tai su, yökylääkään ei kannata ehkä vielä laittaa, jos lapsi on niin kiinni sinussa. Kannattaisi tehdä määräaikainen, esim. 1 vuosi siitä tapaamissopimuksesta ja kirjata se ylös, ja sitten tarkistaa miten on mennyt ja onko systeemi hyvä, jatketaanko vai muutetaankin toisenlaiseksi tapaamisia.

Mies haukkuu sinua nyt, kun pelkää jäävänsä "häviölle".. yritä nousta tilanteen yläpuolelle, ettei lasta vedettäisi riidan välikappaleeksi.

Huoltajuuskiista, jos isä haluaa lähihuoltajuuden tms., on sitten oma lukunsa ja minusta tuntuu että äidin puolella ollaan aika vahvasti, pitää olla ihan täyskyvytön äiti, ettenkuin lapsi siirtyy isälleen... En tiedä mitkä asiat vaikuttaa.

Jotain tietoa varmaan saat enemmän lastenvalvojalta, yksinhuoltajien tai elatusvelvollisten liitosta, Suomen uusperheellisten liiton sivullakin on varmaan jotain tietoa asioista.

 

Kiitos viimeisimmästä vastauksesta. Olemme avoliitossa ja sovimme lapsen synnyttyä yhteishuoltajuudesta. Lapsella on minun sukunimeni.

Ei minulla mitään hinkua ole saada yksinhuoltajuutta, pääasia, että lapsen kannalta parhaimmasta vaihtoehdosta (tapaamisien suhteen) pystytään sopimaan.

Välillä vaan tuntuu, että yksinhuoltajuus olisi helpotus tietyiltä osin. Esimerkkinä: isä on sitä mieltä, että lapsen on todella hyvä olla päiväkodissa. No, lapsi viihtyy siellä ja on iloinen. Silti olen sitä mieltä, että isovanhemmat (joita lapsi rakastaa yli kaiken) voivat silloin tällöin hakea lapsen aikaisemmin päivähoidosta ja viettää hänen kanssaan aikaa iltapäivän. Tai että lapsi menee päiväksi välillä isovanhemmilleen päiväkodin sijaan.

Mies inhoaa vanhempiani eikä pidä siitä, että he näkevät poikaa niin paljon. Minä taas olen sitä mieltä, että isovanhemmat ovat rikkaus. Poika on ihan hulluna heihin ja nauttii heidän kanssaan touhuamisesta. Mies vaan on mustasukkainen heille, ei ole kuulemma "normaalia", että olemme niin läheisissä väleissä!! Tyypillistä suomalaista kylmäkiskoista suhtautumista perheeseen ja isovanhempiin, siis.

Eli tällaisissakin tapauksissa minua suoraan sanottuna V....AA väitellä asiasta, se on niin tyhmää ja täysin turhaa. Miehen mielipide on kerta kaikkiaan itsekäs ja tyhmä. Haluaisin näissä tapauksissa, että minulla olisi täysi valta päättää, miten homma kulkee.

Koska olen aivan varma siitä, että aina ajattelen pojan parasta - en omia hlökohtaisia mielipiteitäni...

No, katsotaan. Otan yhteyttä lastenvalvojaan ja kyselen vähän neuvoja. Kevään mittaan pitäisi ratkaisun syntyä.

 

No ei se mies siihen voi vaikuttaa kuinka paljon lapsi näkee isovanhempiaan vaikka kuinka ois yhteishuoltajuus!!!!!

 

Voi miten kuulostaa tutulta tuo tilanteesi. Meille tuli kanssa ero ja poika vajaa 2-vuotias. Toivon koko sydämestäni saavani lähihuoltajuuden. Poika ja niin tottunut olemaan minun kanssani, varmasti ikävöisi suunnattomasti jos joutuisi paljon olemaen erossa minusta. Voin sanoa että minä olen ollut se joka on hoitanut lasta 95%:sti. Välimatkaa meidän vanhempien kotikaupunkeihin tulee nyt n. 200km. Minkähänlainen tapaamisjärjestely olisi meidän tilanteessa paras ja muutenkin tuo huoltajuusasia...?

 

Minulla kyllä on semmonen käsitys ettei isä voi hakea lasta päiväkodista ilman sinun lupaasi vaikka teillä on yhteishuolto, eli lapsi annetaan sinulle tai jos etukäteen ilmoitat että NNN tulee hakemaan, niin sitten lapsi annetaan hänen mukaansa.

ISä ei voi vaikuttaa siihen miten paljon lapsi on isovanhemmillaan tai miten sinä järjestät päivähoidon vaikka yhteishuolto onkin !!

Sinä olet lapsen lähihuoltaja ja sinä vastaat lapsen arjesta, päivähoitomuoidosta, siitä mitä hän harrastaa ja keitä ihmisiä tapaa ja kuinka usein - isä ei voi vaikuttaa siihen vaikka olisi yhteishuolto !!

Meillä on tilanne niin päin, että miehen exä, lasten lähiäiti, ei tykkää siitä että lapset tapaa isän kavereita ja isän puolen sukua ja isovanhempia. Laittoi lasten kautta viestejä ettei saa olla tekemisissä ja lapsilla oli ristiriitaista olla kun "piti uhmata" äitiä, kun isä piutpaut välitti näitä äidin kommentoista.
Isän kaverit ja isovanhemmat on ihan tavallisia ihmisiä eikä mitään kriminaaleja tms. vastuuttomia.
Isä oli sitä mieltä että silloin kun lapset on hänellä tapaamisella, hän päättää mitä tekee lasten kanssa. eikä se kuulu lähiäidille.

Sama kääntäen sinunkin tapauksessa.