K
kohtakolmenäiti
Vieras
Hei!
Meille syntyy pian kolmas lapsi, ja esikoinen ei ole vielä ihan 4v. Viimeaikoina olen törmännyt siihen, että ihmiset päivittelevät ääneen, kuinka jaksamme kolmen pienen kanssa. Olen ollut kummastunut, sillä en ole itse kyseenalaistanut missään vaiheessa jaksamistani. Toki tiedän, että kahden keskistä aikaa joka lapsen kanssåa erikseen tulee vähemmän, mutta koen että muuten pystyn kyllä huomiota antamaan. Syliin pääsee aina ja jos on asiaa, olen aina valmis kuuntelemaan.
Teen kotiruokaa ja hoidan kodin tarpeellisimmat kotityöt, mutta en stressaa erityisemmin siitä, vaikka välillä tuleekin syötettyä lapsille nakkeja ja ranskalaisia tai jos jonain päivänä koen helpommaksi vain laittaa dvd:n pyörimään. Ulkoillaan paljon, kahdesti päivässä, ja mies hoitaa lapsia ja tekee kotitöitä, minkä töiltään ehtii.
En myöskään oleta, että tuleva vauva olisi mitenkään helppo, sillä kahdella ensimmäisellä oli rankka vauva-aika, mutta kaikesta selvittiin hyvin. Miksi muut sitten tuntuvat ajattelevan, että olemme hulluja kun haluamme kolmannen? Aloin jo itsekin epäillä, että onko tässä nyt jotain mitä emme tajua... Luulen, että meidän vahvuutemme on se, että toimimme miehen kanssa tiiminä, järjestämme molemmille omaa aikaa ja emme ota liian vakavasti esim. juuri sitä, voiko välillä antaa valmisruokaa tai jos nurkissa pyörii muutama villakoira. Elämä on!
Mutta te, joilla on kokemuksia, niin olisi kivaa kuulla miten arki sujuu kolmen pienen kanssa. Tai heräsikö tästä meidän tilanteesta jotain ajatuksia
Meille syntyy pian kolmas lapsi, ja esikoinen ei ole vielä ihan 4v. Viimeaikoina olen törmännyt siihen, että ihmiset päivittelevät ääneen, kuinka jaksamme kolmen pienen kanssa. Olen ollut kummastunut, sillä en ole itse kyseenalaistanut missään vaiheessa jaksamistani. Toki tiedän, että kahden keskistä aikaa joka lapsen kanssåa erikseen tulee vähemmän, mutta koen että muuten pystyn kyllä huomiota antamaan. Syliin pääsee aina ja jos on asiaa, olen aina valmis kuuntelemaan.
Teen kotiruokaa ja hoidan kodin tarpeellisimmat kotityöt, mutta en stressaa erityisemmin siitä, vaikka välillä tuleekin syötettyä lapsille nakkeja ja ranskalaisia tai jos jonain päivänä koen helpommaksi vain laittaa dvd:n pyörimään. Ulkoillaan paljon, kahdesti päivässä, ja mies hoitaa lapsia ja tekee kotitöitä, minkä töiltään ehtii.
En myöskään oleta, että tuleva vauva olisi mitenkään helppo, sillä kahdella ensimmäisellä oli rankka vauva-aika, mutta kaikesta selvittiin hyvin. Miksi muut sitten tuntuvat ajattelevan, että olemme hulluja kun haluamme kolmannen? Aloin jo itsekin epäillä, että onko tässä nyt jotain mitä emme tajua... Luulen, että meidän vahvuutemme on se, että toimimme miehen kanssa tiiminä, järjestämme molemmille omaa aikaa ja emme ota liian vakavasti esim. juuri sitä, voiko välillä antaa valmisruokaa tai jos nurkissa pyörii muutama villakoira. Elämä on!
Mutta te, joilla on kokemuksia, niin olisi kivaa kuulla miten arki sujuu kolmen pienen kanssa. Tai heräsikö tästä meidän tilanteesta jotain ajatuksia 
