Kysymys teille joiden perheissä kunnioitetaan mm. kirjesalaisuutta yms..

[kysymys]

Onko teidän mielestänne ok että avioliitossa(kaan) ei saa mennä katsomaan toisen tilitietoja ilman lupaa? Tai että siihen ei saa lupaa.
Tai miten reagoitte jos miehenne/vaimonne epäröisi teidän antaa katsoa tilitietoja.

Esimerkkitilanne:

Mies on töissä ja vaimo toivoo miehen käyvän ostamassa jonkun tietyn jutun töistä tullessaan. Mies sanoo, ettei tiedä onko hänellä rahaa.
Vaimo tarjoutuu katsomaan _luvan kanssa_ miehen tilille, mutta mies epäröi.
Vaimo ihmettelee miksi ei saisi luvan kanssa mennä miehen tilille, olisiko miehellä kenties jotain salattavaa?

Mies ei ole osoittanut epäluotettavuutta missään suhteessa jotta vaimon olisi syytä epäillä mitään mutta mies perustelee, että "elämässä pitää olla jotain yksityisyyttäkin ja nämä nyt ovat vain niitä asioita jotka saavatkin pysyä kummankin omina"
Lopulta mies kuitenkin suostuu vaimon antaa katsoa tilin tilanteen jotta pystyy ostamaan kyseisen tuotteen.

Eli onko mies kohtuuton pyytäessään että hänen tilitiedot ovat hänen asioitaan vaikka kyse on avioliitosta ja käytännössä käytössä on "yhteiset rahat". Voiko mies olla luotettava vaikka haluaa pitää tietyt "rajat" näiden yksityisasioiden suhteen vai pitäisikö vaimon epäillä jotain rahankäyttöön liittyvää?

Toivottavasti joku käsitti asiani... Pitääkö vaimon vain kunnioittaa miehen toivetta?

 

[vieras]

Se riippu miten asiat on sovittu, jos on sovittu, että yksityisyyttä kunnioitetaan, sitten se on niin.

 

[ap]

Meidän tilanne siis se, että minä olen huonompi rahankäyttäjä kuin mieheni. Hän on aina hoitanut kaikki raha-asiamme.
Oma epäilykseni on, että jos minä tietäisin jatkuvasti miehen tilin tilanteen pelkäisi mies, että silloin haluan tehdä enemmän hankintoja ja hän ei voisi perustella "ettei rahaa ole".

Jos tilanne oikeasti on näin niin kunnioitan sitä mutta kuitenkin mieltä kalvaa jos kyse olisikin jostain muusta...

 

[-Jonttu-]

No meillä ei ole sovittu mitään, muttei avata toisen nimellä tulevia kuoria. Soitellaan kyllä, että sulle tuli tämmönen, katonko mitä siellä on. Ja aina kumpikin on saanut luvan katsoa.

 

[vieras]

Lyhyt vastaus viimeiseen kysymykseen: Kyllä pitää kunnioittaa miehen toivetta.

Kuitenkin mielestäni jos on yhteinen talous, pitää olla rehellinen ja avoin raha-asioissa. Silloin ei ole mikään peruste, että juuri raha-asiat olisivat yksityisasioita. Oikeutta toisen rahoihin ei ole, mutta salaisuuksia ei pitäisi olla. Eri asia, jos mies on maksanut tililtään naiselleen jonkin lahjan, joka näkyisi sitten tilitiedoissa eikä siksi halua kertoa. Mutta noin niinkun yleisesti ottaen.

Meillä taas mies antaa usein pankkikorttinsa mukaani ja pyytää nostamaan tililtään rahaa, jos olen itse menossa kaupoille. Tiedän, että se on laissa kiellettyä, mutta... me luotamme toisiimme, eikä mitään salattavaa ole. Nostan mieheni tililtä juuri sen verran kuin hän pyytää jne. Ei siinä ole mitään ihmeellistä.

Tottakai herättää epäilyksiä, jos toinen ei suostu kertomaan jotakin asiaa, mutta täytyy myös ymmärtää, että toisilla on eri käsitys siitä, mitkä ovat yksityisasioita. Se voi tulla perhetaustasta tai muusta. Turhat epäilykset hajoittavat monia suhteita. Jos luottamusta löytyy, silloin täytyy vain hillitä uteliaisuutensa.

 

No meillä ei ole sovittu mitään, muttei avata toisen nimellä tulevia kuoria. Soitellaan kyllä, että sulle tuli tämmönen, katonko mitä siellä on. Ja aina kumpikin on saanut luvan katsoa.

Näin meilläkin... mutta mites tuo tilijuttu.

 

[Yhteishyvä]

Vaikea kuvitella.. kyllä meillä on yhteiset rahat ja kummallakin oikeus toisen tileihin.. laskut ym. avaa kumpi käsiinsä saa, mut ei tietenkän kirjeitä tai tullailla puhelimia.. En mä osaa ajatella et tilit olis jotenkin yksityisyyttä kun naimisissa ollaan..

 

[vieras]

Meidän tilanne siis se, että minä olen huonompi rahankäyttäjä kuin mieheni. Hän on aina hoitanut kaikki raha-asiamme.
Oma epäilykseni on, että jos minä tietäisin jatkuvasti miehen tilin tilanteen pelkäisi mies, että silloin haluan tehdä enemmän hankintoja ja hän ei voisi perustella "ettei rahaa ole".

Jos tilanne oikeasti on näin niin kunnioitan sitä mutta kuitenkin mieltä kalvaa jos kyse olisikin jostain muusta...

Ja se selviää, kun keskustelet asiasta miehen kanssa.

 

[vieras]

Oma epäilykseni on, että jos minä tietäisin jatkuvasti miehen tilin tilanteen pelkäisi mies, että silloin haluan tehdä enemmän hankintoja ja hän ei voisi perustella "ettei rahaa ole".

Jos tilanne oikeasti on näin niin kunnioitan sitä mutta kuitenkin mieltä kalvaa jos kyse olisikin jostain muusta...

Minkälaisesta muusta asiasta voisi olla kyse? Elareista vai mistä?

Epäilisin, että kyse olisi tuosta minkä itsekin sanoit.

 

[HaaveitaVain]

Mulla meni tosi pitkään ennenkun edes avasin miehen nimellä tulevia kirjeitä (mainospostiakin).Nykyisin avaan tililapunkin, en aina, mutta joskus. Ja makselen sen tililtä laskuja ym. Hoidan meidän raha-asioita ja maksan sieltä missä rahaa on. Tuntuu hassulta jos ollaan naimisissa ja menot/lainat yhteiset, niin toinen ei tietäisi toisen raha-asioista mitään. Esim. yksi aviopari lainaavat toisilleen rahaa ja maksavat sitten lainansa takaisin

 

[-Jonttu-]

No meillä ei ole sovittu mitään, muttei avata toisen nimellä tulevia kuoria. Soitellaan kyllä, että sulle tuli tämmönen, katonko mitä siellä on. Ja aina kumpikin on saanut luvan katsoa.

Näin meilläkin... mutta mites tuo tilijuttu.

No meille ei oo tullu pitkään aikaan enää paperisia tiliotteita. On vaan se verkkotiliote. Mutta ei mua haittais vaikka mies haluais nahda mun tilitietoja.. tai mä sen. Samoja menoja niissä yleensä näkyy - vuokrat, laina, laskut yms..

 

[vieras]

Ei minusta ole kohtuutonta käytöstä noin yleisesti. Omassa liitossani kuitenkin kummeksuisin miehen käytöstä, lähinnä siksi, että poikkeaa niin suuresti tavallisesta linjasta. Kirjesalaisuutta meilläkin kunnioitetaan, avataan toisen postia vain luvalla (joka poikkeuksetta on taidettu antaa).

 

[äitee]

meillä on molemmilla tilit ja rahat yhteisiä mutta sovittuja maksuja mitä kukin hoitaa.oikeus toki molemmilla on toistensa tiliin mennä mutten minä esim juurikaan tiedä mitä miehelläni on tilillä. omat tiedän tosin jos toinen pyytää että katso mitä siellä on tai avaa joku kirje sen teen en muuten : )

 

[Greippi]

Tuntuu hassulta jos ollaan naimisissa ja menot/lainat yhteiset, niin toinen ei tietäisi toisen raha-asioista mitään. Esim. yksi aviopari lainaavat toisilleen rahaa ja maksavat sitten lainansa takaisin

Näin esimerkiksi meillä. Jos lainaan miehelleni esimerkiksi osakkeiden ostoa varten 5000 euroa tms. niin kyllä hän sen maksaa takaisin. Ei tässä ole mitään ihmeellistä...

Meillä on täysin omat rahat, vaikka olemme olleet naimisissa jo 11 vuotta ja on yhteinen lapsi ja asuntolaina. En tiedä mitään muuta hänen raha-asioistaan kuin sen, että rahat riittävät elämiseen. Eikä kyllä sen ihmeemmin kiinnostakaan. Lainat maksetaan yhteiseltä tililtä ajallaan ja sinne laitamme rahaa molemmat. Laskut maksaa kumpi ehtii ja kaupassakin käydään samalla periaatteella.

 

[Hipkukka]

Itse oon lapsena oppinu, että omat raha-asiat pitää pitää itellä. Isäni oli kova kuluttamaan kaikki perheen rahat, myös lasten. Mulle on aina ollu tärkeetä pitää varatiliä, johon en koske ja johon ei kosketa kuin äärimmäisessä hädässä.

Meillä kunnioitetaan toisen kirjesalaisuutta. Mies tietää miun tili tilanteen, oon sen hälle kertonut. Tietää varatilistä, muttei tarkalleen mitä siellä on. Ei ole kysellyt. Mulle on alitajuisesti tärkeää, että nuo on minun omia asioitani. Että voin luottaa siihen, ettei ainakaa raha-asiat, rahan yht äkkinen loppuminen, ole suhteen riidan aihe. Ja sitä kautta osaan nauttia suhteesta. Kai mie näyttäisin tilitiedot miehelle, jos haluais nähdä. Mutta kyllä se silti tuntuisi todella yksityisalueelle tulemiselta. Ei järjellä ajateltuna vaan tunteella.

Mutta kysy mieheltäsi, jos osaisi jonkinlaisen vastauksen antaa.

 

[mie]

Meillä itse kieltäisin ihan periaatteesta... mun mielestä ne on yksityisasioita vaikkei mitään salattavaa olekaan. Toisaalta saatan kyllä jättää tiliotteen pöydälle ja sen saa kyl lukea jos haluaa, kun kerran itse sen avoimena lojumaan jätän. En siis sinuna olisi epäluuloinen.

Toisaalta kaverini mies oli mm. valehdellut palkkansa ja omaisuutensa vuosia, eli joillakin voi olla jotain salattavaakin...

 

[yksityisyys]

vastaus kysymykseen: en loukkaantuisi. En edes haluaisi mennä miehen tilille.

Kirjesalaisuus, tilitietosalaisuus - yksityisyys ja oikeus siihen täytyy olla vaikka miten samassa taloudessa asutaan ja naimisissa ollaan.

Myös lapsille tämä pitää suoda. En avaa lasten kirjeitä, vaikka ne mainoksia olisi. Ja vaikk alapsella olisi ikää alle 1 - kirjeet avataan yhdessä vauvan kanssa ja isompi avaa ne itse. Jopa vain alle kouluikäinen.

Avoimuutta kyllä pitää olla, että jos on yhteinen talous = toisella huomattavasti pienemmät tulot kuin toisella, esim. kodinhoidontuki, pitää tietää missä mennään että pysyykö niitä juttuja ostelemaan vai ei.
Avoimuus, luottamus ja rehellisyys ovat eri asioita kuin pääsy automaattisesti toisen tilille tai kirjeisiin.

 

[kolmen isä]

On oikein. Meillä tosin on käytössä yhteinen tili. Ja viralliset paperit saa avata toisen puolesta.

 

[m]

Lyhyt vastaus viimeiseen kysymykseen: Kyllä pitää kunnioittaa miehen toivetta.

Kuitenkin mielestäni jos on yhteinen talous, pitää olla rehellinen ja avoin raha-asioissa. Silloin ei ole mikään peruste, että juuri raha-asiat olisivat yksityisasioita. Oikeutta toisen rahoihin ei ole, mutta salaisuuksia ei pitäisi olla. Eri asia, jos mies on maksanut tililtään naiselleen jonkin lahjan, joka näkyisi sitten tilitiedoissa eikä siksi halua kertoa. Mutta noin niinkun yleisesti ottaen.

Meillä taas mies antaa usein pankkikorttinsa mukaani ja pyytää nostamaan tililtään rahaa, jos olen itse menossa kaupoille. Tiedän, että se on laissa kiellettyä, mutta... me luotamme toisiimme, eikä mitään salattavaa ole. Nostan mieheni tililtä juuri sen verran kuin hän pyytää jne. Ei siinä ole mitään ihmeellistä.

Tottakai herättää epäilyksiä, jos toinen ei suostu kertomaan jotakin asiaa, mutta täytyy myös ymmärtää, että toisilla on eri käsitys siitä, mitkä ovat yksityisasioita. Se voi tulla perhetaustasta tai muusta. Turhat epäilykset hajoittavat monia suhteita. Jos luottamusta löytyy, silloin täytyy vain hillitä uteliaisuutensa.

Peesi tähän. En jaksa samaa uudestaan kirjoittaa. Lisäyksenä: avaan vain silloin miehen postia, jos erikseen pyytää tai näin kun olen lapsen kanssa kotona ja nään että postissa joku mielenkiintoinen kirje, soitan miehelle kysyn, haluaako hän tietää mitä siellä on. Avaan siinä puhlimessa sitten kirjeen ja luen sen miehelle (esim. veropäätös tms.). Jos mies ei vastaa, jätän asian sikseen.