T
Täh ?
Vieras
Miksi miehiä kannustetaan puhumaan tunteistaan ja näyttämään niitä avoimesti ja sitten kun me teemme näin te tulette vihaiseksi ja saatte melkein raivarit.
Kun kannustetaan puhumaan tunteista, sillä tarkoitetaan, että toinen puhuisi myös niitä positiivisia tunteita. Jos niitä ei juuri ole, niin silloinhan yhteiselo onkin oikeastaan mahdottomuus.
Ö
"ööö"
Vieras
T
Täh ?
Vieras
Näin se aina menee ja sitten kun olen kertonut miltä minusta tuntuu, asia on täysin yhdentekevä ja saamme kuulla 5 tunnin vuodatuksen minkätakia minun tunteilla ei ole mitään merkitystä.
P
"popp"
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Täh ?;23627043:
Voi olla, että sanomasi kolahtaa, eikä nainen ole valmis vielä näkemään omia virheitään ja puolustautuu.
Lisäksi on eri asia sanoa, että "minusta tuntuu siltä, että olen yksin vastuussa liian paljosta" kuin vaikka "et ota mistään vastuuta"
T
Täh ?
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja PölyEsteri;23627061:
Olen iloinen ja positiivinen ihminen, sosiaaliseksi myös haukuttu. Välillä pitää voida keskustella muustakin kuin niistä kivoista jutuista, ilman että ne kuitataan täysin yhdentekevinä. Pakko on myös joskus kuunnella mitä toisella on sanottavaa, aina ei voi olla itse äänessä.
P
"popp"
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja PölyEsteri;23627061:
Hyvä kysymys, mutta toisaalta suhteessa pitäisi voida puhua myös siitä, mikä on vialla ilman että saa toisen silmilleen. Meillä tosin käy helposti niin, että ekana tulee tuiskahdus kritiikkiä vastaan (sekä miehellä että minulla) ja vasta esim. seuraavana päivänä asiasta päästään puhumaan ihan rauhassa.
K
Karju
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Täh ?;23627043:
Juu, kuulostaa tutulta. Naisella on vielä sellainen mielenkiintoinen tapa kääntää tilanne niin, että hänen tunteitaan on loukattu.
[QUOTE="popp";23627079]Hyvä kysymys, mutta toisaalta suhteessa pitäisi voida puhua myös siitä, mikä on vialla ilman että saa toisen silmilleen. Meillä tosin käy helposti niin, että ekana tulee tuiskahdus kritiikkiä vastaan (sekä miehellä että minulla) ja vasta esim. seuraavana päivänä asiasta päästään puhumaan ihan rauhassa.[/QUOTE]
Totta kai pitää pystyä puhumaan. Mutta mulla tuli mielikuva, että mies ei pahemmin puhu minkäänlaisista tunteista, jos häntä pitää siihen kannustaa. Esim. joillekin on vaikea sanoa, että rakastaa, mutta kannustuksen avulla voivat kumminkin sanoa, että tympii. Tarkoitin, että jos asetelma on näin, niin sellaista voi olla vaikea ottaa vastaan.
Yksi mikä myös voi olla rasittavaa, että kun toinen kertoo, että häntä on loukannut joku asia, niin toinen kääntääkin asian ihan päälaelleen ja alkaa tykittää siihen omia tuntojaan ja tavallaan lytätä täten sen toisen tuntemukset. Elikkä molemmilla pitää olla tilaa kertoa tunteistaan.
Totta kai pitää pystyä puhumaan. Mutta mulla tuli mielikuva, että mies ei pahemmin puhu minkäänlaisista tunteista, jos häntä pitää siihen kannustaa. Esim. joillekin on vaikea sanoa, että rakastaa, mutta kannustuksen avulla voivat kumminkin sanoa, että tympii. Tarkoitin, että jos asetelma on näin, niin sellaista voi olla vaikea ottaa vastaan.
Yksi mikä myös voi olla rasittavaa, että kun toinen kertoo, että häntä on loukannut joku asia, niin toinen kääntääkin asian ihan päälaelleen ja alkaa tykittää siihen omia tuntojaan ja tavallaan lytätä täten sen toisen tuntemukset. Elikkä molemmilla pitää olla tilaa kertoa tunteistaan.
J
"jepp"
Vieras
Ei naiset oikeesti halua et miehet puhuu tunteista. Naiset, jotka niin sanoo, ovat lukeneet liikaa naistenlehtiä eivätkä tiedä itse edes mitä haluavat.
Oikeasti on älyttömän pelottavaa jos mies puhuu semmosista tunteista jotka liittyy huoliin tai pelkoihin tai edes suruun. Naisethan niistä haluaa puhua, ja haluavat että oma ritari valkealla ratsulla on kuin järkähtämätön kallio, joka ei ahdistu naisen puheista vaan halii ja silittelee ja vakuuttaa että kaikki menee hyvin.
Muut jo sanokin että nainen ei kestä itseensä kohdistuvaa kritiikkiä vaan suuttuu, eli jos ne miehen tunteet liittyy johonkin mitä nainen tekee miehen mielestä väärin. Tosta en tiedä miten kannattas edetä, mutta sen tiedän ettei nyt kauheesti kannata miehen tunteistaan puhua. Ja naista kannattaa kritisoida vasta kun jokin asia nyppii ihan kunnolla. Se ei liity asiaan, että nainen kritisoi sinua joka päivä kaikesta. Sen kuuluu mennä niin.
Jos siis omaa etuaan ymmärtämätön naisesi kehottaa sinua puhumaan negatiivisista tunteista, keksi äkkiä jokin hyvin mitätön asia, puhu siitä hetki ja pyri nopeasti ohjaamaan keskustelu varmemmille urille, esim. naisen tunteisiin.
Olen itse nainen ja naimisissa
Oikeasti on älyttömän pelottavaa jos mies puhuu semmosista tunteista jotka liittyy huoliin tai pelkoihin tai edes suruun. Naisethan niistä haluaa puhua, ja haluavat että oma ritari valkealla ratsulla on kuin järkähtämätön kallio, joka ei ahdistu naisen puheista vaan halii ja silittelee ja vakuuttaa että kaikki menee hyvin.
Muut jo sanokin että nainen ei kestä itseensä kohdistuvaa kritiikkiä vaan suuttuu, eli jos ne miehen tunteet liittyy johonkin mitä nainen tekee miehen mielestä väärin. Tosta en tiedä miten kannattas edetä, mutta sen tiedän ettei nyt kauheesti kannata miehen tunteistaan puhua. Ja naista kannattaa kritisoida vasta kun jokin asia nyppii ihan kunnolla. Se ei liity asiaan, että nainen kritisoi sinua joka päivä kaikesta. Sen kuuluu mennä niin.
Jos siis omaa etuaan ymmärtämätön naisesi kehottaa sinua puhumaan negatiivisista tunteista, keksi äkkiä jokin hyvin mitätön asia, puhu siitä hetki ja pyri nopeasti ohjaamaan keskustelu varmemmille urille, esim. naisen tunteisiin.
Olen itse nainen ja naimisissa
[QUOTE="jepp";23627181]Ei naiset oikeesti halua et miehet puhuu tunteista. Naiset, jotka niin sanoo, ovat lukeneet liikaa naistenlehtiä eivätkä tiedä itse edes mitä haluavat.
Oikeasti on älyttömän pelottavaa jos mies puhuu semmosista tunteista jotka liittyy huoliin tai pelkoihin tai edes suruun. Naisethan niistä haluaa puhua, ja haluavat että oma ritari valkealla ratsulla on kuin järkähtämätön kallio, joka ei ahdistu naisen puheista vaan halii ja silittelee ja vakuuttaa että kaikki menee hyvin.
Muut jo sanokin että nainen ei kestä itseensä kohdistuvaa kritiikkiä vaan suuttuu, eli jos ne miehen tunteet liittyy johonkin mitä nainen tekee miehen mielestä väärin. Tosta en tiedä miten kannattas edetä, mutta sen tiedän ettei nyt kauheesti kannata miehen tunteistaan puhua. Ja naista kannattaa kritisoida vasta kun jokin asia nyppii ihan kunnolla. Se ei liity asiaan, että nainen kritisoi sinua joka päivä kaikesta. Sen kuuluu mennä niin.
Jos siis omaa etuaan ymmärtämätön naisesi kehottaa sinua puhumaan negatiivisista tunteista, keksi äkkiä jokin hyvin mitätön asia, puhu siitä hetki ja pyri nopeasti ohjaamaan keskustelu varmemmille urille, esim. naisen tunteisiin.
Olen itse nainen ja naimisissa[/QUOTE]
No ohhoh, kivat sun miehelle.
Kyllä mä ainakin haluan ihan oikeasti tietää ja tuntea oman miehen ja kuulla hänen tunteista. Haluan lohduttaa jos se on surullinen ja pyytää anteeksi, jos olen loukannut.
Oikeasti on älyttömän pelottavaa jos mies puhuu semmosista tunteista jotka liittyy huoliin tai pelkoihin tai edes suruun. Naisethan niistä haluaa puhua, ja haluavat että oma ritari valkealla ratsulla on kuin järkähtämätön kallio, joka ei ahdistu naisen puheista vaan halii ja silittelee ja vakuuttaa että kaikki menee hyvin.
Muut jo sanokin että nainen ei kestä itseensä kohdistuvaa kritiikkiä vaan suuttuu, eli jos ne miehen tunteet liittyy johonkin mitä nainen tekee miehen mielestä väärin. Tosta en tiedä miten kannattas edetä, mutta sen tiedän ettei nyt kauheesti kannata miehen tunteistaan puhua. Ja naista kannattaa kritisoida vasta kun jokin asia nyppii ihan kunnolla. Se ei liity asiaan, että nainen kritisoi sinua joka päivä kaikesta. Sen kuuluu mennä niin.
Jos siis omaa etuaan ymmärtämätön naisesi kehottaa sinua puhumaan negatiivisista tunteista, keksi äkkiä jokin hyvin mitätön asia, puhu siitä hetki ja pyri nopeasti ohjaamaan keskustelu varmemmille urille, esim. naisen tunteisiin.
Olen itse nainen ja naimisissa
[/QUOTE]No ohhoh, kivat sun miehelle.
Kyllä mä ainakin haluan ihan oikeasti tietää ja tuntea oman miehen ja kuulla hänen tunteista. Haluan lohduttaa jos se on surullinen ja pyytää anteeksi, jos olen loukannut.
Mä suutuin miehelle ihan kiitettävästi kun meni ekan kerran laukasemaan et on rakastunut muhun....
Asioista puhuminen on tärkeää, mut kannattaa myös muistaa et miten asioista puhuu. Paljon rakentavampaa on alottaa "musta tuntuu pahalta/hyvältä/surulliselta..." on paljon parmpi kun "sä aina teet niin ja noin"
Asioista puhuminen on tärkeää, mut kannattaa myös muistaa et miten asioista puhuu. Paljon rakentavampaa on alottaa "musta tuntuu pahalta/hyvältä/surulliselta..." on paljon parmpi kun "sä aina teet niin ja noin"
M
"Minna"
Vieras
Vähän vaikea tähän on oikein mitään sanoa, kun ei tiedä millä tavalla sinä olet ilmaissut tunteitasi ja mitä tunteita, ja miten niihin on oikeasti reagoitu ja mitkä on taustat.
Mutta yleisesti ottaen, hedelmällisempää on se, kun muistaa että nimenomaan puhuu omista tunteistaan, ja se on eri asia kuin absoluuttinen totuus. Ei myöskään voi jyrätä toista täysin, syyttää, mitätöidä, vaan pitää ymmärtää että mikä ero on sillä, että itsestä tuntuu joltain ja siltä mitä se toisen mielestä on.
Meillä on yksi sellainen kestokinastelun aihe se, että minusta tuntuu että miehen arvojärjestyksessä työ tulee ensin. Musta ihan aidosti tuntuu siltä, kun taas mun mieheni mielestä asia ei ole niin. Eikä se pointti oikeastaan ole edes siinä, että mikä sen miehen arvojärjestys on, vaan se että miksi tuntuu siltä ja miksi meidän näkemys on niin erilainen. Jos mä lähden miehelle väittämään, että sulla on väärä arvojärjestys niin totta helvetissä sillä menee hermot. Samoin kuin mulla, jos mun mies väittää että mä olen vain väärässä jos musta tuntuu siltä että sille on työ mua tärkeämpää.
Mutta yleisesti ottaen, hedelmällisempää on se, kun muistaa että nimenomaan puhuu omista tunteistaan, ja se on eri asia kuin absoluuttinen totuus. Ei myöskään voi jyrätä toista täysin, syyttää, mitätöidä, vaan pitää ymmärtää että mikä ero on sillä, että itsestä tuntuu joltain ja siltä mitä se toisen mielestä on.
Meillä on yksi sellainen kestokinastelun aihe se, että minusta tuntuu että miehen arvojärjestyksessä työ tulee ensin. Musta ihan aidosti tuntuu siltä, kun taas mun mieheni mielestä asia ei ole niin. Eikä se pointti oikeastaan ole edes siinä, että mikä sen miehen arvojärjestys on, vaan se että miksi tuntuu siltä ja miksi meidän näkemys on niin erilainen. Jos mä lähden miehelle väittämään, että sulla on väärä arvojärjestys niin totta helvetissä sillä menee hermot. Samoin kuin mulla, jos mun mies väittää että mä olen vain väärässä jos musta tuntuu siltä että sille on työ mua tärkeämpää.
J
"Jepp"
Vieras
Kivat ja kivat. Tää on hioutunut tämmöseks elämänkokemuksen mukana. Miks hakata päätään seinään ja yrittää elää jollain naistenlehtimallilla.
Naisilleki tekis muuten hyvää puhua vähän vähemmän tunteistaan. Kuormittavat miehiään turhaan ja kuvittelevat että se muka jotenkin tekee suhteesta paremman. Kuten kaikki vellominen, se vaan pahentaa.
Jos on oikeasti asiat solmussa ni totta kai ne pitää puhua auki. Sen sijaan pikkuasioista ei kannattais.
Jos hähhillä on vaikeuksia naisensa kanssa ni uskon et mun neuvot auttaa aika pitkälle.
Naisilleki tekis muuten hyvää puhua vähän vähemmän tunteistaan. Kuormittavat miehiään turhaan ja kuvittelevat että se muka jotenkin tekee suhteesta paremman. Kuten kaikki vellominen, se vaan pahentaa.
Jos on oikeasti asiat solmussa ni totta kai ne pitää puhua auki. Sen sijaan pikkuasioista ei kannattais.
Jos hähhillä on vaikeuksia naisensa kanssa ni uskon et mun neuvot auttaa aika pitkälle.
[QUOTE="Jepp";23627274]Kivat ja kivat. Tää on hioutunut tämmöseks elämänkokemuksen mukana. Miks hakata päätään seinään ja yrittää elää jollain naistenlehtimallilla.
Naisilleki tekis muuten hyvää puhua vähän vähemmän tunteistaan. Kuormittavat miehiään turhaan ja kuvittelevat että se muka jotenkin tekee suhteesta paremman. Kuten kaikki vellominen, se vaan pahentaa.
Jos on oikeasti asiat solmussa ni totta kai ne pitää puhua auki. Sen sijaan pikkuasioista ei kannattais.
Jos hähhillä on vaikeuksia naisensa kanssa ni uskon et mun neuvot auttaa aika pitkälle.[/QUOTE]
Sun neuvot vaan on tollasia vähän... Kyseenalaisia. Miten se puolisoita lähentää, ettei voi puhua tunteista?
Onko sulla kuinka pitkä kokemus tosta, että ei kannata puhua tunteista?
Naisilleki tekis muuten hyvää puhua vähän vähemmän tunteistaan. Kuormittavat miehiään turhaan ja kuvittelevat että se muka jotenkin tekee suhteesta paremman. Kuten kaikki vellominen, se vaan pahentaa.
Jos on oikeasti asiat solmussa ni totta kai ne pitää puhua auki. Sen sijaan pikkuasioista ei kannattais.
Jos hähhillä on vaikeuksia naisensa kanssa ni uskon et mun neuvot auttaa aika pitkälle.[/QUOTE]
Sun neuvot vaan on tollasia vähän... Kyseenalaisia. Miten se puolisoita lähentää, ettei voi puhua tunteista?
Onko sulla kuinka pitkä kokemus tosta, että ei kannata puhua tunteista?
K
Karju
Vieras
[QUOTE="Jepp";23627274]Kivat ja kivat. Tää on hioutunut tämmöseks elämänkokemuksen mukana. Miks hakata päätään seinään ja yrittää elää jollain naistenlehtimallilla.
Naisilleki tekis muuten hyvää puhua vähän vähemmän tunteistaan. Kuormittavat miehiään turhaan ja kuvittelevat että se muka jotenkin tekee suhteesta paremman. Kuten kaikki vellominen, se vaan pahentaa.
Jos on oikeasti asiat solmussa ni totta kai ne pitää puhua auki. Sen sijaan pikkuasioista ei kannattais.
Jos hähhillä on vaikeuksia naisensa kanssa ni uskon et mun neuvot auttaa aika pitkälle.[/QUOTE]
Siis kyllä noilla sun neuvoilla pääsee paljon vähemmällä. Kun ei ala avautumaan, niin ei tarvii kohta huomata olevansa itse syyllineen kaikkiin negatiivisiin tunteisiin.
Naisilleki tekis muuten hyvää puhua vähän vähemmän tunteistaan. Kuormittavat miehiään turhaan ja kuvittelevat että se muka jotenkin tekee suhteesta paremman. Kuten kaikki vellominen, se vaan pahentaa.
Jos on oikeasti asiat solmussa ni totta kai ne pitää puhua auki. Sen sijaan pikkuasioista ei kannattais.
Jos hähhillä on vaikeuksia naisensa kanssa ni uskon et mun neuvot auttaa aika pitkälle.[/QUOTE]
Siis kyllä noilla sun neuvoilla pääsee paljon vähemmällä. Kun ei ala avautumaan, niin ei tarvii kohta huomata olevansa itse syyllineen kaikkiin negatiivisiin tunteisiin.
Eli avoimuus ei olekaan tärkeää? Mitä järkeä olla parisuhteessa ollenkaan?
P
"popp"
Vieras
[QUOTE="jepp";23627181] Oikeasti on älyttömän pelottavaa jos mies puhuu semmosista tunteista jotka liittyy huoliin tai pelkoihin tai edes suruun. Naisethan niistä haluaa puhua, ja haluavat että oma ritari valkealla ratsulla on kuin järkähtämätön kallio, joka ei ahdistu naisen puheista vaan halii ja silittelee ja vakuuttaa että kaikki menee hyvin. [/QUOTE]
Mä taas naisena arvostan sitä, että mies jakaa huoleni, sillä jos mua pelottaa joku, en mä vakuutu, että kaikki menee hyvin, jos puoliso vain hyssyttelee ja lässytttää, että kaikki on hyvin. Silloin mulle jää tunne, että miehellä on epärealistinen käsitys koko tilanteesta ja stressaan vain enemmän. Ihan oikeasti haluan kuulla miehen näkemyksen asiasta.
[QUOTE="jepp";23627181] Muut jo sanokin että nainen ei kestä itseensä kohdistuvaa kritiikkiä vaan suuttuu, eli jos ne miehen tunteet liittyy johonkin mitä nainen tekee miehen mielestä väärin. Tosta en tiedä miten kannattas edetä, mutta sen tiedän ettei nyt kauheesti kannata miehen tunteistaan puhua. Ja naista kannattaa kritisoida vasta kun jokin asia nyppii ihan kunnolla. [/QUOTE]
Olen eri mieltä tästäkin. Jos antaa ajan kulua ja kertoo toisen mahdollisista virheistä vasta kun on aivan pakko, asiat ehtivät kasvaa jo ainakin heinäladon suuruisiksi. Sitten sitä kritisoitavaa onkin yhtäkkiä ihan hirveästi, vaikka vielä eilen näyteltiin, että kaikki oli ok. Eli nätisti puhuen kannattaa ottaa asioita esiin, kun ne ovat vielä pieniä. Jos niistä ei puhu, ne alkavat ärsyttää ja esitystavaksi tulee helposti juuri sellainen toista syyllistävä puhe, joka ei auta ketään.
Mä taas naisena arvostan sitä, että mies jakaa huoleni, sillä jos mua pelottaa joku, en mä vakuutu, että kaikki menee hyvin, jos puoliso vain hyssyttelee ja lässytttää, että kaikki on hyvin. Silloin mulle jää tunne, että miehellä on epärealistinen käsitys koko tilanteesta ja stressaan vain enemmän. Ihan oikeasti haluan kuulla miehen näkemyksen asiasta.
[QUOTE="jepp";23627181] Muut jo sanokin että nainen ei kestä itseensä kohdistuvaa kritiikkiä vaan suuttuu, eli jos ne miehen tunteet liittyy johonkin mitä nainen tekee miehen mielestä väärin. Tosta en tiedä miten kannattas edetä, mutta sen tiedän ettei nyt kauheesti kannata miehen tunteistaan puhua. Ja naista kannattaa kritisoida vasta kun jokin asia nyppii ihan kunnolla. [/QUOTE]
Olen eri mieltä tästäkin. Jos antaa ajan kulua ja kertoo toisen mahdollisista virheistä vasta kun on aivan pakko, asiat ehtivät kasvaa jo ainakin heinäladon suuruisiksi. Sitten sitä kritisoitavaa onkin yhtäkkiä ihan hirveästi, vaikka vielä eilen näyteltiin, että kaikki oli ok. Eli nätisti puhuen kannattaa ottaa asioita esiin, kun ne ovat vielä pieniä. Jos niistä ei puhu, ne alkavat ärsyttää ja esitystavaksi tulee helposti juuri sellainen toista syyllistävä puhe, joka ei auta ketään.
J
"jepp"
Vieras
8 v naimisissa. alkuun riideltiin älyttömästi, sit opeteltiin olemaan riitelemättä. ja mä tajusin siinä, että kohentaa meidän molempien elämänlaatua, jos itsekin hillitsen naisellista vuodatushalua.
jaa että miten lähentää? no, mietipä niin päin että mitä hyvää negatiiviseen keskittyminen on koskaan tuonut mihinkään? sepä juuri lähentää, kun ei keskity ikäviin asioihin vaan hyviin. ja kun ikävän sijaan sanoo toiselle jotakin kivaa, saattaa saada kivaa takaisin. alkuun voi olla hankalaa, jos kumpikin on tottunut jo kuulemaan ikäviä asioita. mutta vähitellen luottamus kasvaa ja on helpompi sanoa toiselle kivasti, kun ei tarvi pelätä että toinen sanookin ikäviä asioita. väitän että nainenkin voittaa ja läheisyys kasvaa.
pölyesteri, mitä on avoimuus? ei parisuhde ole terapiasuhde, jossa on tarkoitus kaataa kaikki paska toisen niskaan. parisuhteen järki on siinä, että toiseen voi luottaa. yks osa luottamusta on se, että tietää saavansa kuulla kivoja asioita, jos itse sanoo kivoja asioita.
jaa että miten lähentää? no, mietipä niin päin että mitä hyvää negatiiviseen keskittyminen on koskaan tuonut mihinkään? sepä juuri lähentää, kun ei keskity ikäviin asioihin vaan hyviin. ja kun ikävän sijaan sanoo toiselle jotakin kivaa, saattaa saada kivaa takaisin. alkuun voi olla hankalaa, jos kumpikin on tottunut jo kuulemaan ikäviä asioita. mutta vähitellen luottamus kasvaa ja on helpompi sanoa toiselle kivasti, kun ei tarvi pelätä että toinen sanookin ikäviä asioita. väitän että nainenkin voittaa ja läheisyys kasvaa.
pölyesteri, mitä on avoimuus? ei parisuhde ole terapiasuhde, jossa on tarkoitus kaataa kaikki paska toisen niskaan. parisuhteen järki on siinä, että toiseen voi luottaa. yks osa luottamusta on se, että tietää saavansa kuulla kivoja asioita, jos itse sanoo kivoja asioita.
T
Täh ?
Vieras
[QUOTE="jepp";23627440] ei parisuhde ole terapiasuhde, jossa on tarkoitus kaataa kaikki paska toisen niskaan. parisuhteen järki on siinä, että toiseen voi luottaa.[/QUOTE]
Tästä olen samaa mieltä, tuntuu vain välillä siltä että ei oteta tosissaan kun yrittää jotain kertoa, en todellakaan kuulu siihen porukkaan joka avautuu kaikesta jatkuvasti vaan silloin kun on oikeasti jotain asiaa. Jos ei edes tämän vertaa pysty kuuntelemaan niin olen ihan varma, että ei tästä tule yhtään mitään loppupeleistä.
Tästä olen samaa mieltä, tuntuu vain välillä siltä että ei oteta tosissaan kun yrittää jotain kertoa, en todellakaan kuulu siihen porukkaan joka avautuu kaikesta jatkuvasti vaan silloin kun on oikeasti jotain asiaa. Jos ei edes tämän vertaa pysty kuuntelemaan niin olen ihan varma, että ei tästä tule yhtään mitään loppupeleistä.