Kysympä täälläkin... Suututtaa niin!

Sanokaas mitä teen noiden 6v ja 9v tyttöjen kanssa.
Nyt taas tällanen tilanne missä toimittiin väärin kun selkäni käänsin. On puhuttu paljonkin luottamisesta ja siks tuntuukin tällä hetkellä taas tosi turhauttavalle.
Viimeisen puolen tunnin tapaus siis:
Olin lähdössä kauppaan. Tytöt halusi jäädä kotiin koska eskarilla oli uusi tehtäväkirja jota halusi jäädä tekemään ja isommalla oli kirjeen kirjoittaminen kesken. Sanoin että ok ja kertasin vielä muutamia sääntöjä miten ollaan kun jäädään ilman vanhempia kotiin, kuten "ovea ei saa avata kenellekään", "ulos ei mennä", "parvekkeelle ei mennä" ja "ikkunasta ei huudella kavereille mitään". Ja muutenkin "olkaa kunnolla".
Tämän ikäiset kyllä tietää mitä on lupa tehdä ja mitä ei.
Kävin siis kaupassa, autolla tuolla 2km:n päässä. Mulla meni vajaa 30min, ehkä lähemmäksi vain 20min koko reissulla.
Tulin takaisin ja huomasin heti mitä oli tehty. Vaatehuoneessa oli yritetty ottaa askartelulaatikkoa korkealta (tietystä syystä se on siellä korkealla, eli askarrellaan yhdessä jolloin minä nostan sen laatikon sieltä) ja tietty kun ei voimat ollu riittäny se oli pudonnut alas ja levinyt kuin hujasen p.aska lattialle. Ne tuhat ja kaksi pienen pientä helmeä sun muuta pitkin lattiaa, eikä tietenkään niitä oltu edes kerätty sieltä pois. Samoin oli levitelty laatikoista kesävaatteita ja nekin sitten vaan jätetty lattialle levällee ja laitettu muka ovi kiinni ettei äiti nää, mutta koska se oli jäänyt raolleen minäkin kiinnitin huomiota että siellä oli käyty ja siksi kurkkasinkin sinne ja kirosin!!!
Sitten huomasin että myös parvekkeella oli käyty. Ensinnäkin verhot oli jäänyt laittamatta takaisin parvekkeen oven eteen ja molempien kengät oli vielä parvekkeella
Sitten alkoivat vielä rollia toisistaan että isompi oli käynyt minun meikkilaukulla ja meikannut barbejaan ja pienempi oli avannut oven kun joku oli koputtanut. (meidän talon yksi tyttö)
En voinut muuta kuin pihistä tytöille ja vaatia selitystä tekosiin. Mitään eivät osanneet sanoa. Sanoin että heidän on tultava mulle kertomaan MIKSI he ovat toimineet näin kun kerta tietävät itsekin että ovat tehneet väärin. Äsken kun tätä juuri kirjoitin tuli molemmat halaamaan ja pyytämään anteeksi mutta en anna nyt niin vähällä tätä asiaa periksi. Sanoinkin että vielä en voi anteeksi antaa, että saavat vielä miettiä tekosiaan ja odotan selitystä.

Miten voin ajatellakaan että lähtisin joskus töihin kun nämä tekee kotona mitä tykkäävät kun en ole paikalla???

Nyt siis toivon neuvoja teiltä miten vien tämän asian läpi ja miten taon päähän että kielletyt asiat ON kiellettyjä!
 
mun mielestä ehkä ylireagoit, tottakai ton ikäiset tekee juuri sitä mitä kielletään...oisko auttanut se että olisit antanut jotain tekemistä sillä välin kun olit poissa että tytöt olis pysynyt poissa "pahanteosta"
ja jos haluat rangaista tyttöjä niin älä jätä heitä keskenään vaikka he niin pyytävätkin
ja vielä...ole onnellinen että he tulivat halaamaan ja pyytämään anteeksi...
 
Tuomari tääläki
Paljonpa ehtivät noin lyhyessä ajassa.. vilkkaita tyttöjä.

Sellasta tuomaripeliähän tää äitiys tuntuu olevan, sääntöjä laaditaan, ne perustellaan ja sitte vielä pitää valvoa, että niitä noudatetaan. Meillä sääntöjen rikkomisesta keskustellaan eka, miksi juttu oli kielletty ja sen jälkeen seuraa rangaistus.

Ko. tapaukseen mun mielestä sopis, et ens kerralla eivät saa jäädä kaksin, sitä seuraavalla vois taas koettaa, muistavatko, miten pitää olla.
 
peppilottasikuriina
Suututtaahan tuo, mutta ehkä hiukan ylireagoit mielestäni. Lapset on lapsia ja välillä ne kaikki lupaukset ja säännöt valuu vessanpöntöstä alas kun silmä välttää. Mun mielestä lapselta on turha tivata miksi, koska eihän siihen ole järjellistä vastausta. Tämä siis kokemuksen kautta opittua.... Ja vielä, älä jätä lasta piinaan, en vielä voi antaa anteeksi, se on tosi tuskallista ja lapsi voi pelätä pahinta mahdollista. Äidin lopullista vihaa ja torjutuksi tulemista. Kaikkea hyvää ja tsemppiä perheellesi, koville ottaa tää kasvatushomma meilläkin ja juuri eilen tuolla mitä nyt-palstalla valittelin poikani huonotapaista kaveria minäkin. Voimia äidit! :hug: :hug: :hug: :flower:
 
2typyä
Miten tytöt reagoivat, kun suutuit? Olivatko säikähtäneitä, katuvia, yrittivätkö mitenkään selittää?

Itselleni lasten reaktiot pahanteon jälkeen olisivat aika tärkeä ohjenuora. Välinpitämättömyys, olkien kohauttelu ja yleinen vakavuuden puute kyllä saisi mut ihan raivoihini. (Sopimus on sopimus, ja kyllä ihan ilman muuta tuon ikäisille pitää seurata siitä jotain, jos ihan tarkoituksella uhmataan selkeitä kieltoja. Eli tottakai lapset tekevät joskus pahaa, mutta jos haluaa heidän oppivan jotain, siitä on rangaistava sopivalla tavalla.) Jos taas näyttäisivät ymmärtävän selvästi miksi olen vihainen, auttaisivat siivoamaan pudonneita pikkutavaroita, kuuntelisivat moitteita hiljaa ja hillitysti, niin asia olisi pian selvä ja valmis unohdettavaksi. Silloinhan tietäisin, että asia on otettu vakavasti vaikkakin vähän liian myöhään...
 

Yhteistyössä