kysyisin vaan

Mitä teille tulee ekana mieleen kun joku tuttavanne kertoo odottavansa kolmatta, neljättä, viidettä tai jopa kuudetta lastaan?
Minä odotan kuudettani, ja kommentteja olen kyllä kuullut vaikka minkälaisia mm. "ettekö te osaa ehkäistä, tuliko vahinko, ootteko te jotain lestoja". Yleisin on kyllä " no vooi heerranjuumala" ja " onko ne kaikki EDES samalle isälle". Mitä tykkäätte?

En tiedä olenko minä vähän liian herkkänahkainen, mutta en kyllä kaipaile keneltäkään tämmöisiä kommentteja.

 

Minä olen ainakin toivottanut onnea, eiköhän se ole jokaisen oma asia montako lasta haluaa. Me yritetään kolmatta ja voin vain kuvitella millaisia reaktiota tulee, jos joskus tärppää.
Saako kysyä, kun teillä tuota lapsilykkyä on ollut, että oletteko puuhastelleet ihan normaalisti vai tähdänneet juuri oviksen aikoihin vai miten (aika henk.koht. kysymys, ei ole pakko vastata). Joillekin se raskautuminen on helpompaa .

 

Jokaisen perheen oma asia ja mielestäni iloinen asia!

 

Kyllä ne kolme ensimmäistä tuli ihan sen kummemmin ovikseen tähtäilemättä, ajateltiin että tulee jos on tullakseen. Sitte näitä kolmea viimestä on enemmänkin tähtäilty

 

Kolmannesta lapsesta onnittelen lämpimästi jo luonnostaan. Nelilapsisia perheitä lähipiirissä on useita.
Lasten lukumäärä on jokaisen oma asia. Ääneen en pahaa sano koskaan lapsimäärästä vanhemmille, mitä se minulle kuuluu.. Joskus saatan itekseni ihmetellä, miten äidillä riittää aikaa antaa jokaiselle pienelle tarpeeksi aikaa, jos lapsia on esim 12? Tokihan suurin osa on eri ikäisiä, mutta jos sattuisi olemaan 1kpl 12v, 1kpl 10v, 2kpl 8v ja 5-10 alle 7v, niin..hmm..

Toiset hallitsee sen paremmin. Itse en moiseen repeäisi. Haluan että voin lasteni kanssa matkustaa, että voidaan kaikki käydä yhdessä kaupassa muutaman kerran viikossa, että voimme yhdessä käydä kylpylässä ja ulkona syömässä. Onhan heitäkin, jotka tästä kaikesta selviää 10 lapsen kanssa, minusta ei siihen vain olisi.

 

Niin, meillähän tämä kuvio menee näin et kolme vanhinta ovat syntyneet -91, -92 ja -94. Seuraavat sitten -00, -02 ja tää tuleva keväällä -05. Eli siis kaikki eivät ole pieniä yhtäaikaa. No, joku nyt ajattelee että sillähän on hoitajia omasta takaa, mutta enpä juuri ole vanhempia lapsiani piikomisjutuilla rasittanut. =)

Täytyy myöntää että esim. meidän koti ei ole tiptop, en kertakaikkiaan viitsi koko ajan stressata villakoirista yms. Viikkosiivous tehdään ja paikkoja järjestelen pikkuhiljaa joka päivä.
Kauppaan päästään, kun tehdään selväksi pienestä pitäen että se ei ole hulinointipaikka :kieh:

Kyllähän se kysyy jaksamista, mutta mulla on onneksi hyvä mies joka on myös osallistuva isä. Ja jos oikein kovasti nuppia turvottaa, niin lenkille koirien kanssa, kyllä se siitä B)

 

Nuorempana ystäväni teki kuusi lasta parin vuoden ikäerolla jokainen;ihmettelin silloin että huh miten se jaksaa!Tosin enpä kehdannut ääneen sanoa kellekkään,itekseni pidin mölyt mahassani.

Nyt tuntuu,että yhä useampi tuttava perhe on isohko,eli muksuja 4 tai enemmän(eikä kellään uskontokysymys)Itselläni myös 90-luvulla syntyneitä kolme muksua ja nuorin -03,ja lisää toivottais ukkokullan kans useampi

 

Onnea teille jos vaan vielä innostutte, Hexu :flower:
Kyllä näistä pienistä osaa jotenkin eri tavalla nauttia nyt kun itsellä on ikää ja kokemustakin enemmän =)

 

\

Onnea teille jos vaan vielä innostutte, Hexu :flower:
Kyllä näistä pienistä osaa jotenkin eri tavalla nauttia nyt kun itsellä on ikää ja kokemustakin enemmän =)

totta joka sana!minä ainakin arvostan nyt ihan eri tavalla kotonaolon ihanuutta ja vauvaaikaa =) ja toisaalta unohduksissa onkin isompien vauva-ajan oppimiset niin tämähän on koko aika uutta!

 

\

Mitä teille tulee ekana mieleen kun joku tuttavanne kertoo odottavansa kolmatta, neljättä, viidettä tai jopa kuudetta lastaan?
Minä odotan kuudettani, ja kommentteja olen kyllä kuullut vaikka minkälaisia mm. "ettekö te osaa ehkäistä, tuliko vahinko, ootteko te jotain lestoja". Yleisin on kyllä " no vooi heerranjuumala" ja " onko ne kaikki EDES samalle isälle". Mitä tykkäätte?

En tiedä olenko minä vähän liian herkkänahkainen, mutta en kyllä kaipaile keneltäkään tämmöisiä kommentteja.

Itse neljän lapsen äitinä olen saanut palautetta tuttavaperheiltä ja sukulaisilta. Kovin herkkähipiäinen en ole, mutta mitäpä siinä oikein osaa vastata, jos joku esittää "tollon" kysymyksen. Sanotaan ettei tyhmiä kysymyksiä ole, mutta mielestäni lapsiluvun arvioiminen ulkopuolisen silmin, täyttää ne tyhmän kysymyksen kriteerit. Jätän yleensä vastaamatta, mitäpä sellaiseen voisikaan kommentoida.

Meillä on miehen kanssa vauvaprojekti päällä, riittää siinä taasen ihmettelemistä, jos viides sitten aikanaan syntyy. Tää on sellainen salaisuus, mitäpä sitä kellekkään toitottelemaan, kyllä niitä h-moilasia sitten riittää, jos tärppää ja meikäläinen vatsa pystyssä kulkee. Ajateltiin, että lapsilukumme olis sitten tähän viidenteen täynnä, mutta olen sellainen "lapsihullu", että eihän sitä tiedä. Nykyään kun meidätkin luetaan suurperheeksi, niin huomaa kauppareissuilla bongaavansa enemmänkin niitä suurlapsisia perheitä. Meitäkin kuuden hengen seurueena tuijotellaan estottomasti. Kauppareissuilla viikonlopun aikaan kauppakärryt ovat niiiiin täynnä, että oikein hävettää välistä tukkia ostoshihna. Kun joskus on jopa kaksikin kärryä mistä lapataan.

Mutta onnea sinulle kuudennen lapsen odotukseen.

 

\

Niin, meillähän tämä kuvio menee näin et kolme vanhinta ovat syntyneet -91, -92 ja -94. Seuraavat sitten -00, -02 ja tää tuleva keväällä -05. Eli siis kaikki eivät ole pieniä yhtäaikaa. No, joku nyt ajattelee että sillähän on hoitajia omasta takaa, mutta enpä juuri ole vanhempia lapsiani piikomisjutuilla rasittanut. =)

Teillä onkin mukavat "sarjat", isojen sarja ja pienten sarja , onko teillä tyttöjä ja poikia. Ajattelin vaan että jos vanhimmat ovat tyttöjä, niin onko innokkaita vauvanhoitajia? Ei na kai vielä tuossa iässä ole. Nuo 90-luvulla syntyneet on kuitenkin saaneet olla vauvoja oman aikansa ja sitten nämä pienet 2000-luvun lapset taas vauvoja kun sisarukset on jo isompia. Ei hullumpaa :heart: .

 

Meidän kaks vanhinta on poikia, eikä niitä juuri piikominen kiinnosta :kieh: mutta tietty jos jotain pikkujuttua pyytää niin sitten kyllä ja ihan vauvoille mielellään vääntelevät naamaansa

Paras mun kohdalle sattunut kommentti oli tämän raskauden aikana kuultu : "kai ne tietää, ettei niitä ole pakko tehdä" :attn:

Tämän väläytti miehen täti, terveydenhoitaja. ArrrrGhhhh!!!

 

Meille on siunaantunut seitsemässä vuodessa viisi lasta.Ja vaikka tuommosta "uskonnollista" termiä käytinkin, ei meidän lapsilukuun mikään uskonto ole vaikuttanut. Me on muksuja alusta lähtien useampaa toivottu ja nyt tämä määrä tuntuu oikein passelilta. Mutta kattoo nyt, miten ton kroonisen vauvakuumeen kanssa tulevaisuudessa käy.

Näitten vuosien aikana olen kuullut vissiin kaikki typerät kommentit koskien lapsilukuamme. Enää en niistä jaksa harmistua vaan lähinnä nautin siitä tuijotuksesta, mitä meidän sakki liikkuessaan saa osakseen. Olen ylpeä (isosta) perheestäni!

 

Ihailen isoja perheitä ja ja niiden äitejä ja isiä. Itsellänikin on ollut suurperhehaaveita, nyt vasta ensimmäinen vauvaiässä. Toista kyllä jo suunnitellaan...
Iso perhe herättää lämpimiä ajatuksia. :heart:

 

Onnea odotukseen! Mulla kolme lasta, joista nämä kaksi jälkimmäistä kaksoset. Kun vaavit syntyivät, jotkut sanoivat että kai sinä ymmärsit nyt steriloinnin pyytää, kun jo NOIN MONTA LASTA. Kyllä suututti, mitä muille kuuluu montako muksua halutaan, toivottavasti saisimme vielä joskus yhden, sit kun hulimannit vähän isompia. Mä en ymmärrä nykyajan ihmisten ajatuskuvioo et ei saisi olla kuin kaksi lasta, mitä se haittaa jos jollakulla useampi, jos hyvin jaksaa muksujen kanssa ja pärjää hyvin niiden kanssa.

Ei muuta kuin pää pystyyn, hyvä et joku jaksaa tehdä lapsia ja huolehtia niistä. Tsemppiä hulinaan!!

 

Arvo Ylppökin sanoi että yhdelle lapselle pitää hankkia kaveri ja mitä useampi lapsi on niin sitä parempi !!!!! Tähän on helppo yhtyä. Ei kannata typeristä kommenteista loukkaantua, mieti joku hyvä lohkaisu takaisin sanottavaksi !

 

Onnea odotukseen!

Nyt EN puhu sinusta, mutta joskus saattaa ulkopuolinen nähdä toisen perheen tilanteen erilailla, kun perhe itse. Ehkä jopa realistisemmin. Lähipiiriini kuuluvaan perheeseen odotetaan myös kuudetta lasta, sillä erolla sinuun, että yksi lapsi on koulussa, toisella luokalla, loput alle kouluikäisiä eli ensi vuoden puolella heillä on hetken 5 alle kouluikäistä, jotka ovat kaikki kotihoidossa (yksi puolipäiväisesti eskarissa). Ja täytyy sanoa, että ulkopuolisen silmin tilanne on kaaottinen. Äiti on väsynyt, selvästi. Hänellä ei riitä voimia eikä innostusta tarpeeksi leikkiä lasten kanssa tai edes katsoa heidän peräänsä. Kolmivuotiaskin menee yksin pihalle ja välillä häntä etsitään naapurien pihoilta kun ei löydykään ruoka-aikaan omalta pihalta... Lapset kinastelevat jatkuvasti ja äidin pinna ei riitä muutakuin huutamiseen ja välillä myös otteet ovat aika kovakouraisia.

Kaikki lapset ovat olleet toivottuja ja "tehtyjä", lapsista on seuraa toisilleen (kuulemma...) kun ne tehdään pienellä ikäerolla ja äitikin pääsee helpommalla... ja kuulemma vieläkin saisi ainakin yksi tulla!
Tässä vaiheessa minäkin jo totesin, että jestas, minkä takia? Tämä perhe ei kyllä näe omaa tilannettaan ihan realistisesti. Ihan kaikkien hyvinvoinnin takia toivoisin heidän älyävän pitää edes muutaman vuoden tauon ja keskittyä välillä niihin jo olemassa oleviin lapsiin, eikä siihen "odotuksen onneen" kuten vanhemmat hehkuttavat!

Omalta kohdaltani olen yrittänyt "auttaa" ottamalla välillä heidän lapsiaan yökylään ja hakemalla puistoon leikkimään omani kanssa. Mutta silti olen sitä mieltä, että oma jaksaminen pitäisi tiedostaa ja lapsia tehdä sen verran että niiden kanssa myös jaksaa elää!

 

Mä onnittelen aina oli kuin mones lapsi tahansa! Enkä mieti sen kummempia, korkeintaan ajatuksissani nousee kunnioitus ihmisiä kohtaan, jotka jaksavat hoitaa isoa perhettä. Musta on törkeetä alkaa arvosteleen, ihmiset on tosi ajattelemattomia.
Munkin haaveissa oli aikoinaan neljä lasta, mutta ensimmäinen traaginen synnytys kulutti aikaa sen verran, että ei taida meidän perheeseen tulla enempää kuin nämä kaksi. Mies on sanonut ettei hän taida jaksaa enempää ja täytyy tunnustaa ettei mullakaan taitaisi riittää voimia...Katsotaan nyt, kyllä se kolmas kaihertaa nyt mieltä, kun tuo toinen synnytyskin meni ihan ok.
Mulle muuten ihmiset kommentoi , että "tehän ette sitte teekään enempää kun teillä on nyt poika ja tyttö" ja sitä ennen että "kauheen iso ikäero teillä tulee, jos toista meinaatte tehdä". Ihmiset on TOSI typeriä! :kieh:

 

oih, minulle tulee mieleen: "ihanaa, iso perhe ja riidaton tupa!"

*haaveilee suurpeerheestä, mutta joutuisi sitten katsomaan uutta ukkoa luultavasti itselleen*

 

Tuo Vaapun kuvailema tilanne siellä tuttavaperheessä tuntuu kyllä aika hurjalta. Kyllä aika monessa perheessä on tätä luottoa siihen et "kyllä se elämä kantaa" ja ei oikeastaan kauheasti itse huolehdita kuin nimeksi jälkikasvustaan. Ei ehkä kannattaisi hankkia lisää... :/

En toki itsekään väitä olevani mikään supermamma, täällä ei tuoksu tuore pulla ja villakoiria löytyy vaikka minkärotuisia
mutta syliin saa aina tulla, lapsilla on ainakin kerran päivässä puhtaat vaatteet päällä, ruoka on ajallaan ja äippä ulkoilee lasten kans, iskä tekee duunissa kunnon työpäiviä. Rahaa on niin että pärjätään ja joskus lomilla reissataan.

Toki me ollaan isännän kanssa tuota jaksamista mietitty itsekin. Me ei näitä nuorimpia tenavia toki tehty harkitsematta just näitä asioita, että miten kestää äipän lanttu, meillä kun on aika perinteisesti tää homma, minä hoidan lapset ja kodin ja ukko työt. Tässä vuosien mittaa sitä on vaan oppinut ikäänkuin karsimaan semmoset asiat joista kannatta hiiltyä ja mistä ei :kieh:

 

Ja todellakaan riidaton tämä tupa ainakaan ei ole
Vai mitä luulet kun on kolme vanhinta melkein murkkuja ja lopuilla jonkinsortin uhmaikä. =)
Niin ja äipällä kans kriisiä pukkaa kun pitäis tajuta että on jo yli 30v. ja esikko käy jo yläastetta :hug:

 

\

En toki itsekään väitä olevani mikään supermamma, täällä ei tuoksu tuore pulla ja villakoiria löytyy vaikka minkärotuisia
mutta syliin saa aina tulla, lapsilla on ainakin kerran päivässä puhtaat vaatteet päällä, ruoka on ajallaan ja äippä ulkoilee lasten kans, iskä tekee duunissa kunnon työpäiviä. Rahaa on niin että pärjätään ja joskus lomilla reissataan.

Toki me ollaan isännän kanssa tuota jaksamista mietitty itsekin. Me ei näitä nuorimpia tenavia toki tehty harkitsematta just näitä asioita, että miten kestää äipän lanttu, meillä kun on aika perinteisesti tää homma, minä hoidan lapset ja kodin ja ukko työt. Tässä vuosien mittaa sitä on vaan oppinut ikäänkuin karsimaan semmoset asiat joista kannatta hiiltyä ja mistä ei :kieh:

Tämä teidän perhe touhuineen kuullostaa siltä oikealta elämältä!Meillä muksuilla kavereita pyörii useampia päivässä,mutta minä tykkään huushollata kohtuudella,joskus leivotaan porukalla ja ruokaa tarjotaan myös vieraille.
Mutta tosiaan sitä on vuosien aikana oppinut mistä kannattaa riitaa saada aikaseksi..

 

Tosin silloin, jos äiti on jo valmiiksi todella väsynyt ja muutenkin "riutunut", en välttämättä ymmärrä, miksi lisää lapsia; varsinkin, jos on jo 4-5 lasta pienin ikäeroin, niin tottakai haluaisin äidille jo pientä "huilitaukoa".:attn: :flower: :heart:
En kylläkään taida pahemmin tuntea perheitä, joissa yli 4 lasta
( paitsi barbamama...:wave: )
Itselläni on 3 lasta, kaksi tuli vajaan 2v.n välein ja kolmannesta olikin jo 6v. edelliseen.
Mä olen vain kuullut pelkkää hyvää, varsinkin tuosta meitin "iltatähdestä"...

 

Onnea toivottelen!
Yksi ystävätär odottaa juuri neljättään ja musta on hienoa että toiset jaksaa Hänelläkin nää neljä tulee olemaan 13 vuoden sisään. Itse hyvä kun jaksan tuon yhden kanssa :heart:

 

Se on hirveen paljon asenteesta kiinni. Meitsillä on apuna kaikenmaailman koneet ( pyykki-, astianpesu- yms.). Miten ne äidit on jaksaneet kun on ollut 10 tenavaa vuoden välein ja kaikki pyykit pestävä käsin ja vielä jotain karjaa huolehdittavana jne.

Niiltä äideiltä voisi olla paljonkin opittavaa =)