Pskat istutettu eikä mitään tekemistä (ruoanlaittoa lukuunottamatta) ennen iltaa ja taidenäyttelyn avajaisia. Keksiikö joku jotain kysymistä?
Kysy jotain?
- Viestiketjun aloittaja Mummeliisa
- Ensimmäinen viesti
V
vierailija
Vieras
Hä, miten jaksat harrastaa s..ä joka päivä vaikka olet ollut vakavasti sairaana??? Onhan se hieno juttu, mutta mä en jaksa terveenäkään.
En koe sitä jaksettavana asiana vaan asiana, josta saa iloa ja energiaa.
V
vierailija
Vieras
En ole varsinaista halailijatyyppiä. Puolison, perheen, suvun ja joidnekin lähimpien ystävien liäksi halaan vain jos toinen tekee aloitteen.
V
vierailija
Vieras
V
vierailija
Vieras
Mistä työstä ka monestako työvuodesta saa noin ison eläkkeen?
Monenlaisesta työstä ja työvuosia +20.
Jokin ensimmäisen meihne minulle ottama vapaaehtoinen eläkevakuutus auttaa sekin asiaa. En ole perehtynyt asiaan.
Ei petä ja siitä paperitkin.
Miksi koet itsesi päteväksi moista lausumaan?
Onko se merkki oman todellisuudentajusi katomaisesta?
Viimeksi muokattu:
V
vierailija
Vieras
Siitä että vastauksesi ovat ristiriidassa.
Miksi kiellät totuuden?
Sen paperin tahtoisin nähdä
Siitä että vastauksesi ovat ristiriidassa.
Miksi kiellät totuuden?
Sen paperin tahtoisin nähdä
Aha.
V
vierailija
Vieras
V
vierailija
Vieras
http://keskustelu.suomi24.fi/t/3959988/suurperheen-arjesta-hauska-blogi
Joku on jaksanut perehtyä ristiriitaisiin kommentteihisi .
Esim tämä:
Toisella palstalla on kertonut olleensa naimisissa jo pienimpien lasten syntymän aikoihin, täällä tituleerannut itseään yksinhuoltajaksi.
Ja leskeneläkettä kertonut saavansa, lueskelin noita Satu 40 -nikillä kirjoitettuja juttuja, voiko mihinkään enää luottaa???
En muista siitä paljoa. Siis "huonosta ajasta".
Olimme illan rannalla ( minä, mies, lapsenlapsi 2 v, lapsenlapsi 4 v ja tytär 18 v). Kotona kokosimme teltan (kokeilu, koska lapset 8, 9 ja 10 v olivat lähdössä pian leirille)iltapala pienille ja nukutin heidän meidän huoneeseemme. Katsoimme miehen kanssa tallenteen talkshowsta ja kaikki oli yhä ok.
Sen jälkeen oksensin vähän (teen sitä usein nykyään) ja mies tuumi minulle jutellessan, että sanat menevät nyt kyllä sekaisin ja vaihdan aihetta randomisti, pitäisikö soittaa ambulanssi. Vastasin, että soita vaan.
Muistan ambulanssin tulon, mutten ole enää kyennyt pukeutumaan itse enkä kommunikoimaan. Miehen kysyessä niemäni olen vastannut Tönön osoitteella.
Seuraava muistikuvani on noin 5 tuntai myöhempää, jolloin "heräsin". Äiti , isä ja mies olivat sairaalassa ja neuvottelivat neurologin kanssa. Pustyin puhumaan, mutta oikea puoli oli "outo" - halvaannuksissa. Käsi ei toimunut , eikä jalka.
Tuntien kuluessa orientaationi parani.
Yöllä/illalla minut siirrettiin teholta tehotarkkailuun ja seuraavana päivänä osastolle.
Fyysisiä oireita ei enää ole, mutta tietty "huolestuneisuus" jäi, koska missään kuvauksissa ja testeissä ei löytynyt selittävää tekijää.
Se oli toinen vastaava, edellistä pahempi tosin.
Väkisinkin miettii, että tuleeko seuraava ja milloin.
Sain leskeneläkettä puolisoni kuoleman jälkeen ja tavallana saan yhä, koska osa eläkkeestä on Tommyn "vakuuttamaa" tms.
Naimisiin menimme ennen yhteisten lasten syntymää.
V
vierailija
Vieras
Miten koet elämän Oulussa, kaukana paikassa, josta pidit ja jossa iso osa läheisistäsi asuu? Muutit sinne ilmeisesti miehen työn perässä? Miten lapset ovat kotiutuneet?
Käyvätkö lapsesi suomenkielistä koulua?
Käyvätkö lapsesi suomenkielistä koulua?
Koen oloni "muukalaiseksi", mutta työskentelen kovasti sopeutuakseni.
Ja kyllä. Miehen työt (lähestyvät YT-neuvottelut) olivat aikanaan pääsyy muuttoon.
Lapset ovat kotiutuneet paremmin, mutta viettävät mielellään aikaa "vanhassa kodissakin". Esim. kesän kivoimmiksi jutuiksi laksivat viikot siellä.
Ja ei, Lapset eivät käy suomenkielistä vaan ruotsinkielistä koulua. Näin siksi, ettemme halua eristää heitä sisaruksistaan emmekä vieroittaa Vöyristä ja uskomme kielitaidon olevan muutenkin plussaa.
V
vierailija
Vieras
En. Mutta suren läheisteni vuoksi, jos niin lähiaikoina käy.
V
vierailija
Vieras
kerro jokin asia itsestäsi tai elämästäsi tmv mitä et ole muistaaksesi vielä netissä julkaissut 
Oletko saanut Oulusta ystäviä?
Miehesi parhaimmat ominaisuutesi? Entä sinun parhaimmat ominaisuutesi?
Lempielokuvasi?
Muistatko unesi?
Oletko saanut Oulusta ystäviä?
Miehesi parhaimmat ominaisuutesi? Entä sinun parhaimmat ominaisuutesi?
Lempielokuvasi?
Muistatko unesi?
V
vierailija
Vieras
Mäkään en pelkää siinä muuta kuin kipua. Muuten olisin valmiskin kuolemaan mutta en kestä ajatusta että lapset jäisi ilman äitiä. Tuntuu kauheen julmalta kun pienten lapsen vanhempi kuolee..
kerro jokin asia itsestäsi tai elämästäsi tmv mitä et ole muistaaksesi vielä netissä julkaissut
Oletko saanut Oulusta ystäviä?
Miehesi parhaimmat ominaisuutesi? Entä sinun parhaimmat ominaisuutesi?
Lempielokuvasi?
Muistatko unesi?
En ole saanut juurikaan ystäviä. Vanhoja joitain on.
Miehen parhaat ominaisuudet ovat hyvä sydän, hauskuus ja luotettavuus. Omista en osaa sanoa.
En osaa sanoa lempielokuvaa. Nuo vaihtelee.
Muistan aika paljon unia. En tietenkään kaikkia.
Sitä se on. Silloinen kuopukseni oli 3 v, kun hyvästeli kuolevan isänsä. EIkä se kyllä helpompaa ollut vanhemmillekaan lapsille...
V
vierailija
Vieras
mitä luulet, mitä miehesi sanoisi jos häneltä kysyisi sinun parhaita ominaisuuksia? Tai joku lapsistasi? Olen vastikään löytänyt blogisi ja nostan kyllä hattua sinulle, blogin lukeminen vielä tyystin kesken mutta olet kyllä selvinnyt monista rankoista asioista. Voimia!
