Kysy jotain urheilijalasten äidiltä?

Vai pesäpalloa. Eipä ole kyllä kovinkaan kovaa liikuntaa, en kyllä lapsijani urheilijoiksi sanoisi jos pelaisivat pesäpalloa. Jotain niin helppoa ja löysää...

Et ole näemmä juuri lajia harrastanut, ethän?

 

Et ole näemmä juuri lajia harrastanut, ethän?

En, mutta tuttuni on.

 

Lisään vielä että on mielenkiintoista että noin moni ajattelee noin mutta silti voivotellaan jos suomalaiset eivät pärjää urheilussa. Mistä niitä pärjääjiä revitään jos ei jo nuorena aktiivisesti harrastavista nuorista??

Itse lähinnä hämmästelen pienten lasten täysin aikataulutettua viikkoa, koulu ja hararstukset täyttävät kalenterin. Viikonloppuna pelireissut.

Enää ei näy lapsia pelaamassa vapaasti kotikadulla jalka- tai pesäpalloa. Oma lapsi meni 6 v. kesällä pelaamaan jalkapalloa. Päivällä oli päiväkodissa ja iltaisin oli vikkosssa kahdet harjoitukset ja pelit viikonloppuna. Lapsi kypsähti kuukaudessa koko touhuun, enkä pakottanut jatkamaan... illat kuluvat leikkiessä kavereiden kanssa.

 

[QUOTE="vieras";28493113]Itse lähinnä hämmästelen pienten lasten täysin aikataulutettua viikkoa, koulu ja hararstukset täyttävät kalenterin. Viikonloppuna pelireissut.

Enää ei näy lapsia pelaamassa vapaasti kotikadulla jalka- tai pesäpalloa. Oma lapsi meni 6 v. kesällä pelaamaan jalkapalloa. Päivällä oli päiväkodissa ja iltaisin oli vikkosssa kahdet harjoitukset ja pelit viikonloppuna. Lapsi kypsähti kuukaudessa koko touhuun, enkä pakottanut jatkamaan... illat kuluvat leikkiessä kavereiden kanssa.[/QUOTE]

Meillä ei ole ainakaan valitettavasti sellaista paikkaa jossa voisi pelata jalkapalloa tai pesistä, tai vaikka olisi, ei olisi riittävästi porukkaa mukaan pelaamaan. Naapurusto tuntuu lojuvan iPadiensa äärellä aamusta iltaan. Kolmisin ulkona on tylsää - kyllähän he trampalla pomppivat tai vaikka lyöntejä ja koppeja harjoittelevat, joskus pienemmät leikkivät kauppaa tai käyvät naapureilla, jos heidän lapsensa ovat ulkona ja leikkivät jotakin. Liikuntaa ja pelaajakavereita eivät valitettavasti kyllä mistään saisi ilman harrastuksia, joten enemmän kuin mielellään lähtevät pesäpalloharkkoihin.

 

Lähinnä käy sääliksi "Joka päivä joku treeni tai harkka". Voi lapsiparat.

Peesi!!!!!!!! Moni koulussa päivän ja iltiksessä ja illalla taas mennään ja viikonloppuisin. Koskaan ei saa olla rauhassa ja huilia, olla perheen kanssa rauhassa.

 

Peesi!!!!!!!! Moni koulussa päivän ja iltiksessä ja illalla taas mennään ja viikonloppuisin. Koskaan ei saa olla rauhassa ja huilia, olla perheen kanssa rauhassa.

Kyllä saa, jos haluaa. Useimmiten eivät halua, enkä todellakaan ala pakottamaan, että tänään ei saa lähteä harkkoihin koska teidän täytyy jäädä kotiin. Eri asia, jos ovat kipeinä tai jos on jotain lihaskipuja, sitten huilitaan.

 

[QUOTE="vieras";28493113]Itse lähinnä hämmästelen pienten lasten täysin aikataulutettua viikkoa, koulu ja hararstukset täyttävät kalenterin. Viikonloppuna pelireissut.

Enää ei näy lapsia pelaamassa vapaasti kotikadulla jalka- tai pesäpalloa. Oma lapsi meni 6 v. kesällä pelaamaan jalkapalloa. Päivällä oli päiväkodissa ja iltaisin oli vikkosssa kahdet harjoitukset ja pelit viikonloppuna. Lapsi kypsähti kuukaudessa koko touhuun, enkä pakottanut jatkamaan... illat kuluvat leikkiessä kavereiden kanssa.[/QUOTE]

Tule meidän kylälle katsomaan. Tule meille katsomaan. Juuri komensin lapset sisään suihkuun rullaluistelemasta omaehtoisesti, sitä ennen hyppivat trampalla pari tuntia omaehtoisesti. Siivosivatkin huoneensa vaikka tänään oli reenitkin. Ihan itse aikatauluttavat päivänsä, kukaan ei edelleenkään pakota heitä tekemään mitään.

Sinun lapsesi ei jaksanut, minun lapseni jaksavat.

 

Kukin taaplaa tyylillään. Pikku vinkki: kyllä niistä ihan hyviä ihmisiä tulee, vaikkeivät olisikaan parhaita joka lajissa. Kyllä se riittää, että on edes yhdessä lajissa keskinkertainen...

 

Kukin taaplaa tyylillään. Pikku vinkki: kyllä niistä ihan hyviä ihmisiä tulee, vaikkeivät olisikaan parhaita joka lajissa. Kyllä se riittää, että on edes yhdessä lajissa keskinkertainen...

Siis anteeksi, en ole ap.... Vahinko.

 

Peesi!!!!!!!! Moni koulussa päivän ja iltiksessä ja illalla taas mennään ja viikonloppuisin. Koskaan ei saa olla rauhassa ja huilia, olla perheen kanssa rauhassa.

Meillä ei olla päikyssä, ja koulusta tullaan kotiin. Huiliaikaa jää ihan niin paljon kuin haluaa, joskus liikaakin.

 

Lähinnä käy sääliksi "Joka päivä joku treeni tai harkka". Voi lapsiparat.

Jos perheessä on 3 harrastavaa lasta, joka päivälle riittää varmasti jollekin jotain aktiviteettia. Eihän tuo tarkoita, että kaikilla lapsilla on joka ikinen ilta treenejä

Aika aikansa kutakin, meillä mentiin 15 vuotta melko tarkalleen lasten harrastusten mukaan kun kaikki kolme harrastivat kuka mitäkin. Viimeisen aktiivihomman jätin viime syksynä kun kuopus siirtyi aikuisten sarjaan. Nautin olostani ja elostani "vapaarouvana" , kerrankin saa varata omat jumpat niin ettei tarvitse kalenterin kanssa vahtia kenellä on mitäkin menoja ja mihin aikaan. Päivääkään en noista ajoista kumminkaan vaihtaisi pois!

 

Meillä harrastaa neljä lasta. Jokainen treenaa usampana iltana viikossa, mutta vapaailtoja myös ehtii tulla vaikka kilpaurheilusta on kyse. Vanhemmat ovat kovilla, lähinnä minä kun joka ilta on harrastuksia lapsilla. Mutta juuri viikonloppuna lapseni voitti kultaa lajissaan ja on harjoitellut nyt puoli vuotta monta kertaa viikossa kisaohjelmaansa ja on aivan superonnellinen mitalista ja puhkuu intoa harrastuksensa kanssa. Tämä on syy, miksi minä jaksan ja oma harrastaminen saa odottaa, ehtii sitä vielä...

 

Ihanaa, että löytyy muitakin urheilijalasten äitejä, kuten Blue, Bitch ja "meillä..." Paljon onnea pikku kultamitalistille, mistä lajista hän sai mitalin? Juu kyllä meilläkin huiliaikaa on. Ja kaikki lapset ovat erilaisia. Jotkut eivät millään jaksaisi kerran viikossa harkata, ja jotkut harjoittelevat vaikka koko ajan! Jos meidän lapset eivät jaksaisi harrastaa mitään paitsi olisivat kavereidensa kanssa, olisi sekin ok. Mutta he haluavat harrastaa - ja saavatkin, tietty.

 

Meidän 6v haluaisi aloittaa pesäpallon G-ikäisissä. Mitä heidän harkoissaan tehdään?

 

En nyt ihan ymmärrä montaa lajia, toisaalta tyttöni harrastaa taitoluistelua, joka on ehkä yksi monipuolisimmista lajeista jo yksinään... Joskus olis kiinnostunut muustakin, mutta todettu on, että enempää ei voi eikä ehdikään. Treenit kestää sen pari tuntia ainakin, ja illalla kotiin tullessa on läksyt ja ihan se perheen kanssa oleminen. Kilpaurheilu on antanut tytölle aivan valtavasti, sen huomaa, kun vertaa ei-urheilevaan pikkusiskoon. Mutta kukin halunsa ja kykyjensä mukaan. Niin kauan ollaan mukana, kun likalla intoa riittää... Ens kaudella sarjana debytantit.

 

[QUOTE="vieras";28494881]En nyt ihan ymmärrä montaa lajia, toisaalta tyttöni harrastaa taitoluistelua, joka on ehkä yksi monipuolisimmista lajeista jo yksinään... Joskus olis kiinnostunut muustakin, mutta todettu on, että enempää ei voi eikä ehdikään. Treenit kestää sen pari tuntia ainakin, ja illalla kotiin tullessa on läksyt ja ihan se perheen kanssa oleminen. Kilpaurheilu on antanut tytölle aivan valtavasti, sen huomaa, kun vertaa ei-urheilevaan pikkusiskoon. Mutta kukin halunsa ja kykyjensä mukaan. Niin kauan ollaan mukana, kun likalla intoa riittää... Ens kaudella sarjana debytantit.[/QUOTE]

Ei meillä luistelussa kilpailla, nuorimmalla harkat vain kerran viikossa, joskus käy toisissakin harkoissa, mutta harvemmin. Meillä on lapset taas kiinnostuneita monesta jutusta, että yhtä päälajia ei ole tullut valituksi. Tärkeimmät ja rakkaimmat harrastukset ovat kyllä hiihto ja juurikin pesis. Minä taas en ole kokenut taitoluistelua erityisen monipuoliseksi lajiksi, kestävyyttä siinä ei tule juuri treenattua, paitsi oheisissa tietysti. Nuorena ja lapsena tulisi kokeilla kaikenlaisia lajeja ja harrastaa erilaisia juttuja, ja myöhemmin vasta erikoistua. Tietysti kukin tavallaan, ja tuohan ei tarkoita, että joka päivä täytyy harjoitella jotakin erilaista... Olen kokenut tuon monipuolisuuden tärkeäksi, joten meillä lapset ovat kokeilleet kaikenlaista kuorosta bailatinoon. Valikoivat sitten lajeikseen nuo, mitä nyt harrastavat.

 

Tuntuu että täällä ei monikaan ymmärrä, että on lapsia jotka nauttivat harrastuksistaan ja niissä pärjäämisestä. Meidän vanhempien kuuluu silloin a)kustantaa harrastukset ja b)tukea ja kannustaa lasta lajissaan. Näin ainakin minä ajattelen.

Meillä esikoinen harrastaa käsi-ja jalkapalloa. Treenejä ja matseja on ympäri vuoden vähintään neljästi viikossa. Vilkkaimmillaan kuudesti. Silti poika ehtii hoitamaan hyvin koulunsa, tapaamaan kavereitaan ja olemaan perheensä kanssa.

Meillä poika itse päättää aina kauden loputtua, ennen seuraavan kauden alkua, että haluaako jatkaa vai ei. Toistaiseksi on halunnut. Silloin toki tulee ns."pakollisia"treenejä ja pelejä, mutta poika on niistä tietoinen. Ja pääsääntöisesti nauttii kovasti lajeistaan.

Kuopus on jo ilmoittanut, että hän haluaa myös aloittaa sekä käsi- että jalkapallon. Siinä riittää meille vanhemmille lisää haasteita taloudellisesti, logistisesti ja ajankäytöllisesti. Mutta kyllä me selvitään ja lapset saa meillä harrastaa. Niin olisin itsekin halunnut lapsena, mutta siihen ei annettu mahdollisuutta.

 

Tärkeintä vanhemmille on tukea sitä lapsen harrastusta. Meidän esikoinen ei halunnut lähteä kilpailutielle urheiluharrastuksessaan vaan enempi pelailee kavereitten kanssa harrastemielessä ja panostaa enemmän musiikkiin. Pääasia, että lapsi itse on tyytyväinen ja kokee harrastamisen mielekkääksi (ja pysyy poissa pussikaljasta). Koska liikunta on kumminkin juttu joka ylläpitää terveyttä ja hyvinvointia läpi elämän, me maksetaan edelleen myös isompien lasten salikortit vaikka he omillaan jo asuvatkin. Opiskelijan täytyy karsia menoja ja tuollainen on helposti karsittavien listalla.

 

Ei meillä luistelussa kilpailla, nuorimmalla harkat vain kerran viikossa, joskus käy toisissakin harkoissa, mutta harvemmin. Meillä on lapset taas kiinnostuneita monesta jutusta, että yhtä päälajia ei ole tullut valituksi. Tärkeimmät ja rakkaimmat harrastukset ovat kyllä hiihto ja juurikin pesis. Minä taas en ole kokenut taitoluistelua erityisen monipuoliseksi lajiksi, kestävyyttä siinä ei tule juuri treenattua, paitsi oheisissa tietysti. Nuorena ja lapsena tulisi kokeilla kaikenlaisia lajeja ja harrastaa erilaisia juttuja, ja myöhemmin vasta erikoistua. Tietysti kukin tavallaan, ja tuohan ei tarkoita, että joka päivä täytyy harjoitella jotakin erilaista... Olen kokenut tuon monipuolisuuden tärkeäksi, joten meillä lapset ovat kokeilleet kaikenlaista kuorosta bailatinoon. Valikoivat sitten lajeikseen nuo, mitä nyt harrastavat.

Huomaa, ettet ainakaan luistelusta tiedä juuri mitään. Teidän pesislapsilla ei ole enää mitään jakoa noihin ylempiin luistelun kilpasarjoihin, siinä vaiheessa kun haluaisi "erikoistua" huomaa kyllä, että se juna meni jo. Pesiksen pelaajilla tosin se ruumiinrakennekaan ei yleensä tue taitoluistelun harjoittelua. Lisäksi noilla pesispaikkakunnilla ei ole luistelun opetuskaan mitenkään kovin laadukasta, huomattiin, kun käytiin maakunnassa kisamatkalla.

 

Ei meillä luistelussa kilpailla, nuorimmalla harkat vain kerran viikossa, joskus käy toisissakin harkoissa, mutta harvemmin. Meillä on lapset taas kiinnostuneita monesta jutusta, että yhtä päälajia ei ole tullut valituksi. Tärkeimmät ja rakkaimmat harrastukset ovat kyllä hiihto ja juurikin pesis. Minä taas en ole kokenut taitoluistelua erityisen monipuoliseksi lajiksi, kestävyyttä siinä ei tule juuri treenattua, paitsi oheisissa tietysti. Nuorena ja lapsena tulisi kokeilla kaikenlaisia lajeja ja harrastaa erilaisia juttuja, ja myöhemmin vasta erikoistua. Tietysti kukin tavallaan, ja tuohan ei tarkoita, että joka päivä täytyy harjoitella jotakin erilaista... Olen kokenut tuon monipuolisuuden tärkeäksi, joten meillä lapset ovat kokeilleet kaikenlaista kuorosta bailatinoon. Valikoivat sitten lajeikseen nuo, mitä nyt harrastavat.

No niitä huippu-urheilijoita, joista sinä tai joku toinen mainitsi, ei kyllä tule tuolla tekniikalla. Kyllä ne huiput ovat valinneet lajinsa jo hyvin nuorena ja keskittyneet siihen. Vähän myös ihmetyttää, että lapset ovat kokeilleet kaikkea laidasta laitaan, mutta silti jokainen on valinnut juuri ne samat lajit, joita äiti on aikoinaan harrastanut. Ettei sittenkin taustalla ole ollut äidin (ehkä jopa alitajuista) painostusta?

 

[QUOTE="vieras";28495220]No niitä huippu-urheilijoita, joista sinä tai joku toinen mainitsi, ei kyllä tule tuolla tekniikalla. Kyllä ne huiput ovat valinneet lajinsa jo hyvin nuorena ja keskittyneet siihen. Vähän myös ihmetyttää, että lapset ovat kokeilleet kaikkea laidasta laitaan, mutta silti jokainen on valinnut juuri ne samat lajit, joita äiti on aikoinaan harrastanut. Ettei sittenkin taustalla ole ollut äidin (ehkä jopa alitajuista) painostusta?[/QUOTE]

Minä olen kyllä harrastanut muutakin aikanani, mutta kieltämättä tuntuu kummalta, että meillä ollaan näiden minun harrastamieni lajien parissa.
Huippu-urheilijoita ei olla meillä tekemässä ainakaan...

 

Itse ap siis valmennat, joten olet valmennuskoulutusta saanut? Oletko eritoteen myös lasten ja nuorten valmennuksen osalta perehtynyt asioihin? Vähän omaan korvaan särähtää tuo että lapsilla on kovin paljon lajikohtaisia harjoitteita, mutta yleistaitoharjoitteluun ei taida sitten aikaa jäädäkkään ja juuri yleistaito herkkyyskausi lapsilla menossa. Ja jos esikoinen harjoittelee naisten harjoituksissa, niin onko sille tehty omat harjoitteet sovellettuina sinne?

 

Itse ap siis valmennat, joten olet valmennuskoulutusta saanut? Oletko eritoteen myös lasten ja nuorten valmennuksen osalta perehtynyt asioihin? Vähän omaan korvaan särähtää tuo että lapsilla on kovin paljon lajikohtaisia harjoitteita, mutta yleistaitoharjoitteluun ei taida sitten aikaa jäädäkkään ja juuri yleistaito herkkyyskausi lapsilla menossa. Ja jos esikoinen harjoittelee naisten harjoituksissa, niin onko sille tehty omat harjoitteet sovellettuina sinne?

En valmenna Ainoastaan yhdessä lenkkeillään, ja hiihtämässä käydään yhdessä. Lasten hiihtovalmennuksesta minulla on koulutusta. Naisten harjoituksissa ei ole esikoiselle tehty omia harjoitteita sovellettuina... Parempi voisi olla, jos olisi, mutta siellä ne samaa treenaavat pari muutakin neljäntoista vanhaa.

 

[QUOTE="vieras";28495023]Huomaa, ettet ainakaan luistelusta tiedä juuri mitään. Teidän pesislapsilla ei ole enää mitään jakoa noihin ylempiin luistelun kilpasarjoihin, siinä vaiheessa kun haluaisi "erikoistua" huomaa kyllä, että se juna meni jo. Pesiksen pelaajilla tosin se ruumiinrakennekaan ei yleensä tue taitoluistelun harjoittelua. Lisäksi noilla pesispaikkakunnilla ei ole luistelun opetuskaan mitenkään kovin laadukasta, huomattiin, kun käytiin maakunnassa kisamatkalla.[/QUOTE]

Kyllä tiedän, esikoinen on pienenä kilpaillut ja itse olen kilpaillut. Meidän "pesislapsillamme", tai ainakaan vanhimmalla, ei ole enää mitää jakoa yhtikäs mihinkään taitoluisteluun liittyvään, sillä harjoittelu olisi pitänyt aloittaa paljon aiemmin.
Minä en yksinkertaisesti pysty alkaa "erikoistamaan" jopa alle 12-vuotiaista lastani vain yhteen lajiin, jotta pääsisi huipulle. Jotkut pystyvät, se on heidän oma valintansa. Mutta minä en pystyisi. En edes, vaikka lapsi haluaisi harrastaa vain sitä yhtä lajia. Kannustaisin ainakin kokeilemaan eri juttuja...
Näin O.T, wnkä ikinä laittaisi lastani sellaiseen, mihin Leppävirralla käydessäni törmäsin. Siellä se meno oli jotain aivan älyvapaara, pienten lasten kilparyhmässä. Yleensä lasten kilpaharjoittelu on tiukkuudestaan huolimatta kuitenkin lapsentasoista ja mukavaa. Siellä ei ollut. Jossain seuroissa tuo harjoittelu menee överiksi, kuten tuolla. Sääliksi kävi pikkuisten puolesta.
Ruumiinrakenne ei meillä ainakaan olisi ongelma, lapset ovat kaikki siroja, kapeaharteisia ja hoikkia. Mistähän olet tuollaista saanut päähäsi? Esikoisen yksi joukkuekaveri ja tämän isosisko muuten kilpailevat SM-noviiseissa ja toinen SM-junioreissa ja pelaavat pesistä. Täällä saa kyllä ainakin loistavaa opetusta niin taitoluistelun kuin pesiksen parista Meillä ainakin esikoinen tykkäsi olla aikanaan sekä Tinteissä että Mineissä, harjoittelu ei ollut liian raskasta, mutta opettajat olivat todellakin asiansa osaavia. Oppi paljon niiltä ajoilta!

 

Tuo taitoluistelijan äiti vaikuttaa niin snobbarilta, kuin lähes kaikki taitoluistelijoiden äidit, etenkin kilpaluistelijoiden. Jotain niin järkyttävää. Niihin kerskapiireihin en palaa maksustakaan, onneksi tyttö halusi lopettaa kilpaluistelun. Haukkuivat kaiken muun urheilun paitsi taitoluistelun, pukeutuivat merkkivaatteisiin ja katsoivat toisia nenänvarsiaan pitkin ja kilpailivat, kuka on kiireisin.