Kyssäri maalla/kaava-alueen ulkopuolella asuville lasten leikkikavereista??!

[Muuttaakko maalle?]

Me harkitaan ihanan talon ostoa vähän kaava-alueen ulkopuolelta, joten ei naapureita mut ei siis lapsille kavereitakaan... Kotona yks erittäin seurallinen 3-vuotias ja vastasyntynyt.

Kauppaan ois 2km, puistoon saman verran, päiväkotiin 3 km... Nyt on ollu helppoa kun joka talossa meidän tiellä lapsia ja muksut juoksee kesät pihoilla eikä tartte kuskata mihinkään mut miten sitten tuolla maalla? Miten teillä, joilla ei naapureita eikä lapsia lähistöllä onnistuu lasten virikkeet päivisin? Meillä ei oikein lapsiperhekavereita ole, joten lähipuiston lapset on ollu tärkeitä ja puistossa onkin käyty parhaimmillaan 3 krt päivässä... Päiväkotiin ei mee nyt vauvan synnyttyä enää kun 1 krt viikossa.

 

[erppa]

Juuri tämä on se asia mikä on oikeastaan ainoa ja pitkä miinus maalla asumisessa, kun ei ole lapsilla kavereita naapureissa, kaikki niin pitkän matkan päässä,että pienet pitää autolla erikseen viedä, koululaiset vasta voi pyörällä kulkea.
Surettaa itseäni ja surettaa lapsia. Onhan tässä konakin vaikka mitä puuhaa ja onhan sisaruksilla toisensa mutta kyllä ne lapset vaan alkaa muitakin kavereita kaipaamaan.
Muistan itse omasta lapsuudestani miten kivaa oli kun oli kavereita naapurit täynnänsä, aina oli joku kotona kun tarpeeksi monen oven takana kävi kysymässä. Porukassa kuljettiin jne.
On meidän lapsilla kavereita mutta ei se ole sama asia kun voi vaan kerran tai pari viikossa leikkiä, ei silleen, että joka päivä touhuttaisiin jotakin jne.

 

[meillä]

Siis puistoon 2 km, onko se mielestäsi paljon ja jotenkin hankalasti kuljettava matka?

Suoraan sanottuna en ihan ymmärrä kysymystä!! Kait sinne 2 km:n päähän puistoon pääsee päivittäin vaikkapa vauvan vaunutellessa? Ja jos esikko on kerta viikkoon hoidossa niin harkitse vaikkapa seurakunnan kerhoa tms. toiseksi päiväksi.

Me asumme 25 km kirkonkylästä ja noista puistoista ym. Me ajoitetaan kauppa ym, reissut siten että puistoillaan samalla. Puistossa aamupäivisin paljon sakkia ja kavereita. sitten on tuo seurakunnan kerho ja liikkari kerta viikkoon jos haluaa lisää toimintaa. Mutta lapset myös oppivat omatoimisesti leikkimään ja touhuamaan itsekseenkin. Meidän poika myös jonkun päivän hoidossa just kavereiden takia, mutta tosiaan tykkää ja osaa touhuta ja leikkiä itsekseenkin. Minusta on mukava seurata kuinka kekseliäs pikkumies on, ei hänelle tule aika pitkäksi. Ok, Kuukauden loma hoidosta oli pitkä paussi ja silloin hän kyllä tylsistyi vaikka ohjelmaa olikin mutta ei niitä "mun omia kavereita"...

 

[äiti]

Meilläkään ei ollut lapsiperheitä täällä, ei tosin itselläkään ollut lapsia. Mut nyt kun omat on 7 ja 9 niin kokoajan enenevässä määrin lapsiperheitä muuttaa/rakentaa. Kyl niitä kavereita löytyy, matkaa tosin on ja yleensä vaatii vanhemmilta kuskaamista ja vaivaa.

 

[ap.]

Juuri tämä on se asia mikä on oikeastaan ainoa ja pitkä miinus maalla asumisessa, kun ei ole lapsilla kavereita naapureissa, kaikki niin pitkän matkan päässä,että pienet pitää autolla erikseen viedä, koululaiset vasta voi pyörällä kulkea.
Surettaa itseäni ja surettaa lapsia. Onhan tässä konakin vaikka mitä puuhaa ja onhan sisaruksilla toisensa mutta kyllä ne lapset vaan alkaa muitakin kavereita kaipaamaan.
Muistan itse omasta lapsuudestani miten kivaa oli kun oli kavereita naapurit täynnänsä, aina oli joku kotona kun tarpeeksi monen oven takana kävi kysymässä. Porukassa kuljettiin jne.
On meidän lapsilla kavereita mutta ei se ole sama asia kun voi vaan kerran tai pari viikossa leikkiä, ei silleen, että joka päivä touhuttaisiin jotakin jne.

Tää just mietityttää kaikkein eniten... Meillä kun esikoinen on vielä pieni ja toinenkin vielä monta vuotta kuskattava jos ei kavereita naapurustosta löydy...

 

[minnaryyni]

No meillä kauppaan 10 km, kouluun 12 km, seurakunnan kerhoon 10 km, suunnilleen. Aika yksinäistä on välillä, tuo kerho auttanut jonkun verran, syksyllä aloittaa kuopuskin (lapset vähän vaille 3 ja 5). Tosi paljon lapset leikkivät keskenään, siinä mielessä ovat jo hyvässä iässä. Kaverit tehtävä itse, kun ei niitä oikein muuten ole . Mut ei niitä aina kaipaakaan, talvella tosin on välillä turhankin hiljaista. Yks "päiväkyläpaikka" meil on, siellä sit välillä käydään samanikästen kans leikkimässä. Metsässä käydään, piha on iso ja pyöräily on kivaa. Hyvin on pärjätty. Täältä katsoen toi 2 km on lyhyt matka...

 

[vieras]

No en muuta osaa sanoa kun et asutaan ihan keskustassa ja kivalla alueella eikä meidän pihapiirissä eikä edes lähitaloissa ole ollut moneen vuoteen kavereita lapsille. Et kuskaamaan niitä on aina joutunu jos jonnekin kaverille on halunnu mennä. No, ok, puistossa on välillä muitakin lapsia, mut ei vakituiseen ketään tiettyjä.
Mut siis, vaikka muuttais miten keskustaan tai lähiöön, ei nykyään oo varmaa et kavereita on samassa pihapiirissä, joten miettisin muuttamista enemmän just sen kannalta et jaksaako sieltä kauempaa lähtee kerhoon/muskariin/kuskaamaan isompana harrastuksiin.

 

[ap]

Siis puistoon 2 km, onko se mielestäsi paljon ja jotenkin hankalasti kuljettava matka?

Suoraan sanottuna en ihan ymmärrä kysymystä!! Kait sinne 2 km:n päähän puistoon pääsee päivittäin vaikkapa vauvan vaunutellessa? Ja jos esikko on kerta viikkoon hoidossa niin harkitse vaikkapa seurakunnan kerhoa tms. toiseksi päiväksi.

Me asumme 25 km kirkonkylästä ja noista puistoista ym. Me ajoitetaan kauppa ym, reissut siten että puistoillaan samalla. Puistossa aamupäivisin paljon sakkia ja kavereita. sitten on tuo seurakunnan kerho ja liikkari kerta viikkoon jos haluaa lisää toimintaa. Mutta lapset myös oppivat omatoimisesti leikkimään ja touhuamaan itsekseenkin. Meidän poika myös jonkun päivän hoidossa just kavereiden takia, mutta tosiaan tykkää ja osaa touhuta ja leikkiä itsekseenkin. Minusta on mukava seurata kuinka kekseliäs pikkumies on, ei hänelle tule aika pitkäksi. Ok, Kuukauden loma hoidosta oli pitkä paussi ja silloin hän kyllä tylsistyi vaikka ohjelmaa olikin mutta ei niitä "mun omia kavereita"...

Kyllähän se 2 km tuntuu paljolta kun tähän asti ollu 200m... Meidän neiti ei jaksa 4 kilometriä kävellä talvella/pyöräillä kesällä ja miehellä auto päivisin joten en tiedä miten onnistuu kuskaus puistoon useamman kerran päivässä. Seisomalautaakaan ei meiän vaunuihin saa.

 

[vieras]

Me asutaan kaava-alueella. Leikkikavereita löytyy. Mä haluaisin muuttaa kauemmaks vaikka nyt sitten noiden kavereiden takia. Ei oo mitenkään mukavaa kun koko ajan soi ovikello tai ovea hakataan ja kysytään sitä tai tätä pihalle. Tai sitten tullaan ovelle jo klo9 aamulla...argghhh

 

[Tatu]

Hih hih, siis meillä on yli 10 km kauppaan ja puistoa on omat pihat ja lähimetsiköt täynnä.
Yksi lapsi ja kaikki hyvin. Lähin leikkikaveri on 6 v vanhempi, joten ainakin on hyväsä opissa. Jos "puistolla" tarkoitetaan leikkipuistoa, niin eipä ole tullut mieleen koskaan mennä. Kauppareissuilla käydään joskus kaupan "liukumäessä" jossa muita. Muuten reissataan töiden ja harrastusten vuoksi paljon, joten tavataan kyllä muita ihmisiä ja lapsia.
Ilma on terveellistä, lehmät ja lampaat kivempiä naapureita kuin kerrostaloasukit. Pihalla ei tartte pelätä naapurin autoa tms. Tekemistä riittää, siis mihin ihmeeseen niitä lapsia on kotoa kuskattava? Riittävän maalla kun asuu, niin järjestävät kuskauksen kouluunkin.

 

[miitu]

quote]

Kyllähän se 2 km tuntuu paljolta kun tähän asti ollu 200m... Meidän neiti ei jaksa 4 kilometriä kävellä talvella/pyöräillä kesällä ja miehellä auto päivisin joten en tiedä miten onnistuu kuskaus puistoon useamman kerran päivässä. Seisomalautaakaan ei meiän vaunuihin saa. [/quote]


Ok, verrattuna kyllä pitkä matka! Mutta oikeesti kun olen itse täältä kaukaa niin kyllä kadehtien kattelen noitten lähempänä palveluja asuvien lapsia kuin näppärästi polkevat fillarilla (meillähän on kuoppaiset soratiet eli vaikee harjoitella) ja menee näppärästi pidempiäkin matkoja kun tuon 2*2 km. Ja vaikkas tytsy ei nyt jaksa kävellä niin hän kasvaa kokoajan ja jaksaa enemmän ja enemmän. Kun joutuvat kulkemaan niin siitä se taito ja kestävyys syntyy. Ei meidän sälli pärjää niille "kirkonkylän kavereille" jotka kulkevat juuri tuollaisia 2-3 km matkoja monta kertaa viikossa. -Meidän ei ole tarvinnut kun autolla on pakko mennä.

Jos tämä on oikeasti ainoa mietityksen aihe niin ei kannata kovin suurta miinusta tähän kohtaan piirtää. Jos muut plussat on isoja niin "maalle vaan!"

 

[j]

Jos tuollainen asia ihmetyttä ja lapsilla ei ole jalkoja ja vanhemmilla aivoja, niin kannattaa pysyä siellä betonibunkkerissa.

 

[erppa]

Kyllä se kaverin puute aika iso asia kuitenkin on vaikka moni vähätteleekin kun täällä muuten on tekemistä. Meillä on touhukkaat omatoimiset lapset, touhua riittää niin, että toppuutella saa ettei ihan kaikkea toteuteta mitä keksitään jne. Seurakunnan kerhossa on kuskattu ja perhekerhossa kulettu säännöllisesti mutta kyllä sen eskariin mennessä huoamsi,että ovat vähän metässä kasvaneita. Siis ovat opet on kiitelleet reippaiksi ja pärjääviksi, kavereita on ollut ensimmäisistä päivistä saakka, mutta jollakin tapaa se porukassa toimiminen on ollut kuitenkin vaikeaa, vuoron odottaminen jne. Äiti kun on kahdelle lapselle saanut suht nopeaan ruuat lautaselle jne. Voihan sitä kaikenlaista toki kotonakin opettaa mutta kyllä siinä lopen eroa on onko kasvanut kaksin siskon kanssa syrjäkylällä vai pienestä tottunut olemaan isossakin porukassa. Puolensa kaikessa)(