kyselenpä vaan...

onkos kellekkään koskaan päässyt käymään niin "huonosti" että on ihastunut miehen/vaimon parhaaseen kaveriin?!?! mulle näin on käynyt ja yritän vaan unohtaa... mikä on vaikeaa... kun kys. henkilö käy meillä melkein joka päivä... ja välillä tuntuu ettei tää tunne oo yksipuolista...!

 

Joskus aikoinaan kävi niin, ja nyt elän yhdessä tämän parhaan kaverin kanssa! En suosittele että sinä tekisit saman ratkaisun kuin minä. Siitä aiheutu niin paljon tuskaa kaikille osapuolille. Meillä oli kuitenkin onni onnettomuudessa kun kaikki hyväksyivät tilanteen ja pystyimme jatkamaan elämää sovussa. Tämä minun exä eli mieheni hyvä kaveri käy meillä melkein päivittäin ja olemme vielä hyviä kavereita.

 

tuttua tuttua...mut mäkin koitan vaan unohtaa... se on kyl aika hankalaa.. mä en teidä kuvittelenko, mut seki on kyl vilkuillu mua "silleen".. mut voipi olla että tää nyt on vaan sitä "piilo hulluutta"... =)

 

kiva tietää että muillakin on samoja ongelmia...

 

Mulle kävi aikanaan kans noin. Päätös jonka tein silloin ol totaalisen väärä
Erosin sen aikaisesta poikakverista ja aloin sit sen parhaan kaverin kans. Onnea kesti noin puoli vuotta jonka jälkeen tulin katuma päälle ja palasin takasin exäni luo ja oltiin yhessä sit muutama vuosi jonka jälkeen erottiin erinäisten asioiden takia

 

Minulla on vähän vastaava ongelma. Olen ihastunut ystäväni mieheen! Ja tunne on molemminpuolinen. En tiedä miten edetä tästä. Oma suhteeni on kuollut ja kuopattu, sen vuoksi en tuskastele. Lähinnä suren ystävääni, sillä jos tämä tulee julki, se tietää eroa kaveruutemme loppua ja luultavasti eroa heille. En ole itse tähän tilanteeseen halunnut, vaan vähän vahingossa joutunut. Emme ole tehneet mitään "sopimatonta" tai minkä voi pettämiseksi luokitella. Ei siis seksiä eikä salatapaamisia tai puheluita/tekstiviestejä tms. Viatonta sikäli, mutta tunnepuolella myrskyää.
Life sucks...