Kylmä suhde...

Heartbreak
Suoraan kuin mun tän hetkisestä elämästä. Ahistaa ja kiukuttaa, välillä itkettää ja tekis melkeen mieli kiikkuun kohta hypätä, mutta sitä en lasten takia tee. Meillä kaksi lasta, 3v.ja 3kk.
Ekan lapsen jälkeen suhde joutui kriisiin, etäännyttiin aika pahasti, mutta onneksi löysimme toisemme uudelleen. Nyt toisen lapse jälkeen suhde on aivan solmussa! Välillämme on muuri, jonka toiselle puolelle ei ole kummallakaan asiaa. Ei hellyyttä, rakkautta, seksiä kerran kuussa. Mä olen miehelle itkenyt että haluan tuntea taas rakkauden ja saada sitä, ilman että joudun pinnistelemään ja "miellyttämään" toista ihan älytön että edes kainaloon pääsisin. Pyyteetöntä rakkautta, spontaania suutelua, kädestä pitämistä, läheisyyttä ja itsensä tärkeäksi tuntemista. Taitaa olla vain haave enää se tässä suhteessa.
Me ollaan NIIIIIIN kaukana nyt toisista jo että en usko että sitä väliä saa koskaan enää kurottua umpeen.
Häistäkin piti sopia ajat sitten, ei vieläkään mitään, ukko sanoo ettei jaksa! EI JAKSA PER.... ETES SUUNNITELLA OMIA HÄITÄ!!! On kuulemma niissäkin niin paljon hommaa. Ei vain kehtaa sanoa mulle päin naamaa ettei halua naimisiin.
Ehkä tämä kaikki kylmyys johtuu siitä että kahden lapsen jälkeen en ole enää niin kaunis kuin alussa. Liika kiloja on 15 ja hiukset huonossa kunnossa. Ehkä tää paranis sillä että laihdun, ehkä mies huomais mut sitten uudelleen. En tiiä...V...n vaikeeta tää ainakin on.
Monesti olen miettiny et lähden. Pakkaan vaan kamat ja otan lapset kainaloon ja muutan pois. Mies ei varmaan etes huomais että me ollaan kadottu johonkin. Ehkä sitten kun jääkaapista loppuis ruoka ja kaapista puhtaat vaatteet, niin tajuais et on yksin. Sittenkin varmaan vain tuhahtais ja istuis tietokoneen ääreen pelaamaan pokeria tai töllöttään tv:n ääreen jotain surkeeta leffaa. Ne on ne tärkeimmät asiat miehen elämässä heti töiden jälkeen. Minä ja lapset ollaan tärkeyslistassa jossain sijalla 10 tai vielä kauempana. Niin paljon se mies meistä välittää.

Sori, tuli itsekin purettua tätä pahaa oloa tähän. En mä osaa kyllä sua auttaa, tarvin apua kyllä itsekin.
:\|
 
harmailen
Sä halusit kyllä mielummin neuvoja,mutta..
Omalta kohdaltani täytynee sanoa,että tä toisen syntymän jälkeen mies on etääntynyt.Ikäeroa lapsilla 1,5v ja nuorimmainen nyt 3kk.Olen yrittänyt keskustella asiasta ja selvittää miks näin on päässyt käymään.
aplle ainoo neuvo on keskustella rakentavasti ja tuoda omia tuntojaan julki,jospa sun miehes sit kuuntelis ja alkais tajuaan asioita.
Itelläkin vielä tää prosessi kesken joten en tiedä auttaako mun neuvo.
 
neuvoton
enpä osaa minäkään sen kummemmin neuvoa, sorry. sen verran kuitenkin haluaisin sanoa, että pääsääntösesti nimenomaan se toisen lapsen syntymä on parisuhteessa kriisin paikka (samoin kuin sitten tulevaisuudessa se kun lapset muuttavat kotoa pois).

meille oli toisen lapsen (ihanan, toivotun, odotetun) syntymän jälkeinen aika yhtä h...vettiä. Johti myös näihin klassisiin pettämiskuvioihin miehen puolelta. No, kaikesta on selvitty ja kolmas lapsi on nyt 3kk. voin sanoa ihan käsi sydämellä, ettei ole meillä koskaan ole mennyt näin hyvin, eikä mies ole ikinä ollut näin täysillä perhe-elämässä mukana.

mies sanoi syyksi omaan ahdistukseensa toisen lapsen jälkeen sen, että oli itse ihan hukassa isyyden kanssa. myös kaikki se vastuu ja taloudelliset seikat huolestuttivat. en yritä tällä puolustella mieheni pettämistä, mutta tarkoitus on vaan korostaa sitä ettei syyn todellakaan tarvitse olla äidin liikakiloissa tukkatyylissä!

Sitä vaan toivon, ettei kenenkään tarvitsisi käydä näin pohjalla huomatakseen että perhe on sittenkin se tärkein asia... jutelkaa muuten asiasta esim. neuvolassa. mä sain sillon aikanaan hyvän neuvon siitä. että tekisimme päätöksen olla yhdessa siihen asti kun kakkonen on kolme vuotias. siis sitä ennen ei tehtäis mitään päätöksiä eron suhteen ja yritettäis vaan elellä yhdessä, vaikka se ei niin herkkua kokoajan oliskaan. (eikä ollutkaan) mutta se todellakin kannatti!!!

voimia vaan kaikille samoissa ongelmissa kamppaileville! :heart:
 

Yhteistyössä