En muista marisinko tänne keväällä sitä, kun yksi luokkakaveri aina kyyläs minua koululla. No nyt se sattu kaupassa kassalla minun perään. Ja mulla oli kaikki kolme muksua mukana sadetakeissaan.
Vähänkö sillä oli järkyttyneen näkönen ilme kun se tajusi, että ne oli minun lapsia.
Kiva kun sattui vielä sellainen loistavan vanhemmuuden hetki, että lapset totteli kaikki mitä sanoin eikä tarttenu suuttua niille.
Meinasin ihan ylpistyä. 