Kyllä tyttöjen kaverisuhteet on syvältä...

Ja meidän ekaluokkalaiselle tämä kaikki yhdessä -juttu on paljon myös opettajan ansioita. Opettaja ei anna lasten valita parejaan tai vieruskavereitaan, vaan järjestys luokassa ja ryhmäkaverit muuttuvat joka viikko. Opitaan olemaan niidenkin kanssa jotka ovat hiljaisempia, se helmi ystävähän saattaa löytyä kenestä vaan. =)

 

Näin se on. Meilläkin ekaluokasta ollut tuota. Itse yritän opettaa miten muut otetaan mukaan jne jne., muita ei haukuta, mutta en tiedä, opettavatkohan muut omille tytöilleen ollenkaan samoja asioita. Ei tunnu menevän oppi perille.

Niinpä, itsekin olen miettinyt, kasvatanko omastani ihan poljettavaa heittopussia jos lähtökohtana on se, että itse pitäisi ottaa muut huomioon mutta sama ei päde toisinpäin. Tuntuu joskus ihan hullulta opettaa ottamaan leikkiin kaverit, jotka seuraavana päivänä saattavat jättää likan ulkopuolelle omista leikeistään.

No ihan samaa olen miettinyt, mitä ihmettä mä yritän opettaa kauniita käytöstapoja, kun mun lapset ottaa ne opit todesta ja seurauksena on vain, että he jäävät jalkoihin. Ehkä pitäis opettaa vähän enemmän kyynärpäätaktiikkaa ja kovuutta.

 

Opettajan kanssa juteltiin asiasta ja hänen mielestään vielä alemmilla luokilla tuo on täysin riippuvaista siitä onko luokassa tai jossain suositussa ryhmässä johtaja, joka johtaa positiivisesti vai negatiivisesti ja syrjivästi.
Meidän tyttö on nyt se "johtaja" siinä luokassa (opettajan tekemän sosiogrammin mukaan) ja kaikki otetaan leikkeihin mukaan ja leikit leikitään suuressa ryhmässä, opettaja sanoi että tyttärelläni ei ole mikään helppo rooli mutta niin kauan kun hän on lempeä johtaja niin kaikki menee hyvin, silloin voi koko luokka hyvin ja kaikilla riittää kavereita.

arrrggg! Ihan kuin jossain muurahaispesässä, yksi kuningatar ja muut alamaisia :headwall: En kestä!

mutta tässä tapauksessa on hienoa että se kuningatar on oikeudenmukainen ja tasapuolinen. Tästä hyötyy koko luokka. Onkohan kuinka raskasta tälle tytölle tuo asema?

 

Näin se on. Meilläkin ekaluokasta ollut tuota. Itse yritän opettaa miten muut otetaan mukaan jne jne., muita ei haukuta, mutta en tiedä, opettavatkohan muut omille tytöilleen ollenkaan samoja asioita. Ei tunnu menevän oppi perille.

Niinpä, itsekin olen miettinyt, kasvatanko omastani ihan poljettavaa heittopussia jos lähtökohtana on se, että itse pitäisi ottaa muut huomioon mutta sama ei päde toisinpäin. Tuntuu joskus ihan hullulta opettaa ottamaan leikkiin kaverit, jotka seuraavana päivänä saattavat jättää likan ulkopuolelle omista leikeistään.

No ihan samaa olen miettinyt, mitä ihmettä mä yritän opettaa kauniita käytöstapoja, kun mun lapset ottaa ne opit todesta ja seurauksena on vain, että he jäävät jalkoihin. Ehkä pitäis opettaa vähän enemmän kyynärpäätaktiikkaa ja kovuutta.

Tää on ihan ikuisuuskysymys, kun ei sitä mitään pikkupissistäkään haluais kasvattaa... Kun sais vaan jotenkin mimmille itsetuntoa tilattua jostain niin, että osaisi laittaa asiat suhteisiin. Ja oishan se hyvä osata pitää puolensakin.

 

mutta tässä tapauksessa on hienoa että se kuningatar on oikeudenmukainen ja tasapuolinen. Tästä hyötyy koko luokka. Onkohan kuinka raskasta tälle tytölle tuo asema?

Opettaja sanoi että saattaa käydä raskaaksi. Enkä todella olisi toivonut tuota omalle lapselle, mutta ei sille mitään voi. Niin kauan kun opettaja määrää ne parit niin ongelmia ei ole, mutta sitten kun tytön pitäisi itse valita se pari ja ei haluaisi loukata ketään, niin silloin se on varmaan vaikeaa. Vielä en itse näe ongelmia, niin iloisena tulee tyttö joka päivä koulusta ja kertoo millaisia leikkejä leikittiin, se on mukavan kuuloista kun on niin paljon lapsia samassa leikissä mukana, uskon että se on lapsille hyväksi.
Tänäänkin oli ollut pusuhippaa, pojat oli olleet kauhuissaan, mutta antaneet kuitenkin pussata Yksi poika tuli tytön kanssa kotiinkin, oliskohan se pusu vaikuttanut

 

Opettajan kanssa juteltiin asiasta ja hänen mielestään vielä alemmilla luokilla tuo on täysin riippuvaista siitä onko luokassa tai jossain suositussa ryhmässä johtaja, joka johtaa positiivisesti vai negatiivisesti ja syrjivästi.

Juuri samaa mieltä tämän opettajan kanssa. Oma tyttö on alaluokilla ja ryhmässä jonka johtaja on muiden tyttöjen palvoma ja jonka suosiosta "tapellaan". Valitettavasti johtaja tietää tämän hyvin ja pompottaa muita ryhmän jäseniä. Välillä kaikki leikkii kivasti yhdessä ja sitten välillä joku suljetaan ryhmästä pois. Jotkut tytöistä selvästi pelkäävät johtajaa ja tottakai lähtevät silloin mukaan tähän "sun kanssa ei tänään leikitä" peliin. Ikävää, kun oma tyttö haluaisi olla kaikkien kaveri ja tähän on ainakin yritetty kasvattaa. Mutta mielipaha siitä tulee, kun hän ottaa aina kaikki kaverit kotiin leikkimään ja sitten yht'äkkiä hänet suljetaankin jonkun "kaverin" toimesta pois porukasta, kun koulunpihalla sovitaan mitä tehdään koulunjälkeen. Ei kai tähän vanhemmat voi kovin helposti muutosta aikaansaada vaikka useimpien tyttöjen vanhemmat tietävät tilanteen ja yrittävät taustalla ohjata tyttöjä toisenlaiseen toimintaan.

 

Juuri samaa mieltä tämän opettajan kanssa. Oma tyttö on alaluokilla ja ryhmässä jonka johtaja on muiden tyttöjen palvoma ja jonka suosiosta "tapellaan". Valitettavasti johtaja tietää tämän hyvin ja pompottaa muita ryhmän jäseniä. Välillä kaikki leikkii kivasti yhdessä ja sitten välillä joku suljetaan ryhmästä pois. Jotkut tytöistä selvästi pelkäävät johtajaa ja tottakai lähtevät silloin mukaan tähän "sun kanssa ei tänään leikitä" peliin. Ikävää, kun oma tyttö haluaisi olla kaikkien kaveri ja tähän on ainakin yritetty kasvattaa. Mutta mielipaha siitä tulee, kun hän ottaa aina kaikki kaverit kotiin leikkimään ja sitten yht'äkkiä hänet suljetaankin jonkun "kaverin" toimesta pois porukasta, kun koulunpihalla sovitaan mitä tehdään koulunjälkeen. Ei kai tähän vanhemmat voi kovin helposti muutosta aikaansaada vaikka useimpien tyttöjen vanhemmat tietävät tilanteen ja yrittävät taustalla ohjata tyttöjä toisenlaiseen toimintaan.

Lähdit sitten kohta kolmen vuoden takaiseen vastaamaan, älykästä.

 

Kyllä minä muistan että tuossa iässä oli näin jälkikäteen mietittynä aika karuja nuo kaverisuhteet. Meitä oli kolme tyttöä ja tyyliin viikottain vaihtui että minä puhuin Liisasta pahaa Annan kanssa, sitten Annan kanssa Liisasta, Anna ja Liisa minusta...

 

Argh, tuokin on vielä edessä oman tytön kanssa .

Kouluille ja eskareillekin on muuten kehitetty sosiaalisten taitojen ohjelmia (esim. Askeleittain), joissa puhutaan lapsille ja esimerkein käydään läpi esim. reilun kaveruuden, riitojen selvittämisen ja ongelmanratkaisun taitoja. Kannattaa ehdottaa oman lapsen opettajalle, että jotain tällaista otettaisiin käyttöön, jos luokan kaverisuhteissa tuntuu olevan ongelmia. Eiväthän tuollaiset koko asiaa ratkaise, mutta kannattaa muistaa, että sosiaaliset taidot ovat TAITOJA siinä missä muutkin, ja koulun yksi tehtävä on opettaa niitä. Ei kukaan usko lasten oppivan matematiikkaakaan niin, että nakataan jokaiselle kirja naaman eteen ja häivytään opehuoneeseen kahville, ja kahden viikon päästä on koe. Eivät lapset siis opi toisten kanssa olemista ja reilun pelin sääntöjäkään vain sillä, että heitetään ulos välitunnille selviytymään. Silloin jyrää vahvimman oikeus ja usein ilkeät pikkunarsistit saavat kukoistaa.

 

No niimpä, mä en jaksa ymmärtää. Meillä tyttö 8v. Oon sen sata kertaa sanonu että voihan sitä leikkiä isommassakin porukassa, että eikö oo sitä mukavampaa mitä enempi porukkaa on leikissä. Kun tyttö joskus koulun jälkeen sanonu ettei ollu kaverinsa kanssa koska se oli välkällä yhen toisen tytön kans.

 

Tuleeko noille joskus järkeä päähän, vai täytyykö tätä säätämistä katsella ikuisesti?

Katso aikuisia naisia niin tiedät vastauksen

Mulla on poikalapsia ja ihailen sitä suoruutta; kun edellisenä iltana riidellään kaverin kanssa, seuraavan aamuna on homma jo unohtunut. Myös porukassa leikkiminen on reilumpaa.

 

Kyllä osa syrjimisestä jne. lähtee tosiaan ihan meistä vanhemmista.

Mä olin ihan huuli pyöreenä kun mun esikoisen yks kerhokaveri (esikoinen poiks, kerhokaveri tyttö) jutteli iloisesti että "Mullapa onkin tänään synttärit ja sitten kohta synttärijuhlat" johon äiti jatkoi että "Nii-in, kutsutaan täältä kerhosta kaikki tytöt juhliin, laitetaan nyt nämä kutsukortit tyttöjen lokeroihin".

Ei sillä että tämän Ellin synttäreille poikakaan olis halunnu mutta kyllä mä ihmettelin että miksi ainoastaan TYTÖT kutsuttiin..? Lapset kuitenkin aikalailla sekaisin leikkivät kerhossakin niin ettei mitään sukupuoliroolijakoa ole.

 

Meillä ei ole ollut tuollaista ongelmaa koskaan. En tiesä mistä johtuu. Kai on löytynyt sellainen porukka,että ei tarvitse kistellä eikä hakea sitä suosiota kaikilta. Porukassa on ns bestikset( kakityttöä ana pareittain) mutta 8 tytön jengi onm ja pysyy kuitenkin kaksassa.

 

meillä tuo kuvio on pyörinyt jo pihalla pidemmän aikaa, enneku lapset edes on menneet kouluun. Enkä ymmärrä miksi, aina tosiaan syrjitään vähintää yhtä leikeissä ja usein se on meän tyttö ja sitten ku ei ole muuta leikkikaveria tarjolla niin tullan pyytelee leikkimään ja sit ku ilmaantuki joku muu pihaan niin meidän tyttö jää taas yksin.

Itelle jotenkin todella vaikaa käsittää, koska me leikittiin aina isoissa porukoissa, meitä oli vähintää viis ja parhaillaan oli 15 mukeloa riehumassa yhdessä pihalla. Ja aina otettiin kaikki halukkaan mukaan.

 

Niin kauan kuin vanhemmat ei puutu ja opeta lapsilleen miten ollaan reilusti kavereiden kanssa niin tuo meno jatkuu. Tälläkin palstalla on näitä tytöt voi leikkiä vain pareittain äitejä. Meidän naapuristossakin asuu yksi tällainen äiti ja lapsi käyttäytyy varsin ikävästi, hajottaa leikkiporukoita, ilkeilee ja sipisee jne... ei kaiken kaikkiaan vaikuta kovin onnelliselta lapselta.

 

Sehän tässä on surullista kun muka päiväkoti sosiaalistaa lapset niin että kaikki sujuu isossa ryhmässä kuin leikki vaan.

Mutta kun EI. Lapsi raukat aloittavat itselleen sopimattomissa olosuhteissa toistensa nokittelun jo pienenä ja kun siirrytän isompien valtavan suureen ryhmään kaikki kurjuus moninkertaistuu. Ei lapsilla yksinkertaisesti ole edellytyksiä tavalliseen elämään päiväkodeissa, vaikka siellä tehdään kaikki mahdollinen.

Pojatkaan eivät ole liian suurissa ryhmissä enää reiluja toisilleen vaan heidän välejään joudutaan selvittelemään useasti päivittäin. Mitä muuta voidaan odottaa sitten kouluikäisiltä kun nokkimisjärjestyksen ja parhaasta kaverista tappelun on joutunut opettelemaan jo pienestä asti.

 

Lähdit sitten kohta kolmen vuoden takaiseen vastaamaan, älykästä.

Olipa älykäs vastaus sinulla :headwall:

Eikö käynyt mielessä, että jollekin tämä ketju voi olla ajankohtainen.

 

[QUOTE="jep";25058918]Argh, tuokin on vielä edessä oman tytön kanssa .

Kouluille ja eskareillekin on muuten kehitetty sosiaalisten taitojen ohjelmia (esim. Askeleittain), joissa puhutaan lapsille ja esimerkein käydään läpi esim. reilun kaveruuden, riitojen selvittämisen ja ongelmanratkaisun taitoja. Kannattaa ehdottaa oman lapsen opettajalle, että jotain tällaista otettaisiin käyttöön, jos luokan kaverisuhteissa tuntuu olevan ongelmia. Eiväthän tuollaiset koko asiaa ratkaise, mutta kannattaa muistaa, että sosiaaliset taidot ovat TAITOJA siinä missä muutkin, ja koulun yksi tehtävä on opettaa niitä. Ei kukaan usko lasten oppivan matematiikkaakaan niin, että nakataan jokaiselle kirja naaman eteen ja häivytään opehuoneeseen kahville, ja kahden viikon päästä on koe. Eivät lapset siis opi toisten kanssa olemista ja reilun pelin sääntöjäkään vain sillä, että heitetään ulos välitunnille selviytymään. Silloin jyrää vahvimman oikeus ja usein ilkeät pikkunarsistit saavat kukoistaa.[/QUOTE]


Hyvin kirjoitettu. Mutta ei kaikkea voi laittaa koulun vastuulle (et näin sanonutkaan) ja jos vapaa-aikana osa vanhemmista sallii toisenlaiset pelisäännöt ja osa taas toisenlaiset niin eipä sitä voi lapsiltakaan vaatia johdonmukaista käytöstä.

Ikävää ja surullista silti sivusta seurata miten ryhmä ei toimi yhteen. Mutta onhan tässä toisaalta lapsilla tilaisuus oppia asioita tulevaa elämää varten.

 

Sehän tässä on surullista kun muka päiväkoti sosiaalistaa lapset niin että kaikki sujuu isossa ryhmässä kuin leikki vaan.

Mutta kun EI. Lapsi raukat aloittavat itselleen sopimattomissa olosuhteissa toistensa nokittelun jo pienenä ja kun siirrytän isompien valtavan suureen ryhmään kaikki kurjuus moninkertaistuu. Ei lapsilla yksinkertaisesti ole edellytyksiä tavalliseen elämään päiväkodeissa, vaikka siellä tehdään kaikki mahdollinen.

Pojatkaan eivät ole liian suurissa ryhmissä enää reiluja toisilleen vaan heidän välejään joudutaan selvittelemään useasti päivittäin. Mitä muuta voidaan odottaa sitten kouluikäisiltä kun nokkimisjärjestyksen ja parhaasta kaverista tappelun on joutunut opettelemaan jo pienestä asti.

Päiväkodissa ja koulussa on kaikki mennyt ihan hyvin, sillä hoitajat/opettaja puuttuvat tarvittaessa lasten touhuihin.

Täällä tuohon nokitteluun on törmännyt vain naapuristossa ja erityisesti yksi lapsi näkee oikeudekseen määrätä kuka leikkii ja kenen kanssa leikkii.
Äiti ei puutu lapsensa touhuihin millään tavoin.

 

Hierarkia kuuluu osana laumaeläinten elämään, ihminen ei ole tässä poikkeus. Hierarkioita on niin tytöillä kuin pojilla, ehkä pojilla nuo ovat vain suorempia ja siksi niissä ei nokitella niin paljoa tai suljeta ulkopuolelle.

Muihin lapsiin on vaikea vaikuttaa kasvattajana, omaan lapseen on jo paljon helpompi. Tärkeintä on opettaa lapsi luottamaan itseensä ja ottamaan muut huomioon. Ei olisi pahasta opettaa lasta puolustamaan itseään ja muita, mutta jos lapsi päätyy hierarkian alatasoille niin muiden puolustaminen on vaikeaa. Lisäksi mitä tärkeämpää lapselle on muiden hyväksyntä, sitä enemmän muilla on valtaa häneen.

 

Vanha ketju, mutta ajankohtainen aina.. Meidän kohdalla tuo tyttöjen välinen outo touhu alkoi jo eskarissa!!! Oma tyttö joutui parin "johtajan" riepoteltavaksi (ja muutkin luokan tytöt) "vasta" kolmosella. Nyt ovat vitosella. Tosi monta ikävää tilannetta on tullut. Tytöt osaavat olla toisilleen tosi julmia. Olenkin miettinyt, ollaanko me aikuiset naiset yhtä kauheita..

 

Hierarkia kuuluu osana laumaeläinten elämään, ihminen ei ole tässä poikkeus. Hierarkioita on niin tytöillä kuin pojilla, ehkä pojilla nuo ovat vain suorempia ja siksi niissä ei nokitella niin paljoa tai suljeta ulkopuolelle.

Muihin lapsiin on vaikea vaikuttaa kasvattajana, omaan lapseen on jo paljon helpompi. Tärkeintä on opettaa lapsi luottamaan itseensä ja ottamaan muut huomioon. Ei olisi pahasta opettaa lasta puolustamaan itseään ja muita, mutta jos lapsi päätyy hierarkian alatasoille niin muiden puolustaminen on vaikeaa. Lisäksi mitä tärkeämpää lapselle on muiden hyväksyntä, sitä enemmän muilla on valtaa häneen.

Ja mistä sitten johtuukaan se että koulussa hierarkia "ylätasolla" olleet eivät olekaan aikuisiksi tultuaan pärjänneet kovinkaan hyvin? Matala koulutustaso, matala palkkataso. Alkoholia ja tupakkaa kuluu siihen malliin että ovat 20 v. vanhemman näköisiä kuin ikätoverinsa.

 

Ei tuo kyllä mikään tyttöihin sisäänrakennettu ominaisuus ole.

Pojilla ja tytöillä on molemmilla keskinäiset arvojärjestyksensä, ja siinä missä poikien touhut voivat vaikuttaa "suoremmilta" ne ovat usein myös väkivaltaisempia ja julmempia. Ulkopuolista poikaa ei usein edes "siedetä" siinä missä monet tyttöryhmät edes osaavat olla ulkokultaisia ulkopuolista tyttöä kohtaan.

Minulla ei ole mitään mainittavan huonoja kokemuksia tyttöryhmistä. En koskaan ollut suosittu tyttö koulussa, mutta meininki oli "live and let live" eikä yksikään tyttöryhmittymä ottanut minua silmätikukseen. Omissa pienissä kaveriporukoissa en ole koskaan huomannut mitään näitä tyttöjen ystävyyden kuuluisia varjopuolia. Totta kai pettureita, juoruilijoita, ilkeilijöitä ja kaikkea muuta tulee aina joskus vastaan, mutta se ei ole sukupuolisidonnaista.

Sen sijaan poikaryhmien silmätikkuna ja kiusaamana olin koulussa, ja pahimmat juoruilut ja selkäänpuukotukset on aikuisiälläkin tullut miehiltä. Ehkä olen sitten tätä harvinaisempaa kastia, "tytöt jotka tulevat paremmin toimeen tyttöjen kanssa"

 

Ei ole mikään uusi ilmiö tämä, mutta taitaa olla ikuinen. Jo kauan ennen kouluikää muistan itse kieppuneeni kolmen tytön karusellissa, jossa yksi aina jäi ulkopuolelle. Kolmestaan ei vain jostain syystä voinut olla. Ja sama hullunmylly jatkuin pitkälle teini-ikään.

Tyttären kanssa sama homma: Kaverisuhteet olivat tosi monimutkaisia ja aiheuttivat monet itkut niin tyttärelle kuin joskus äidillekin - kaverin varaamista ja sitten kelkan kääntämistä, kun parempi seuralainen ilmestyi tarjolle, porukasta sulkemista yms... Kyllä mullakin muutaman kerran kävi mielessä, että onko mitään järkeä opettaa omalle käytöstapoja, kun sitten joutuu vain toisten poljettavaksi ja pompoteltavaksii.

No, nyt tytär on 16 v, seurustelee, paljon poikia kavereina/ystävinä, ja muutama luottoystävä tytöissäkin. Joko uskaltais huokaista helpotuksesta?

 

Ihan pakko vaan tulla ilmoittamaan, että kolmasluokkalaisten mimmien kaverisuhteet on kyllä sieltä mihin aurinko ei paista...!

Bestiskuvioita pyöritellään koko ajan, kolmestaan tai isommalla porukalla ei voi tehdä mitään, kuiskuttelua, kaverien varaamista välitunneille ja seuraavalle viikolle, joidenkin sulkemista porukasta.... huh huh! Koita siinä sitten opettaa omaa likkaa ottamaan kaikki leikkiin ja huomioon ja olemaan reilu ja kiva kaveri.

Tuleeko noille joskus järkeä päähän, vai täytyykö tätä säätämistä katsella ikuisesti?