Kyllä tyttöjen kaverisuhteet on syvältä...

Ihan pakko vaan tulla ilmoittamaan, että kolmasluokkalaisten mimmien kaverisuhteet on kyllä sieltä mihin aurinko ei paista...!

Bestiskuvioita pyöritellään koko ajan, kolmestaan tai isommalla porukalla ei voi tehdä mitään, kuiskuttelua, kaverien varaamista välitunneille ja seuraavalle viikolle, joidenkin sulkemista porukasta.... huh huh! Koita siinä sitten opettaa omaa likkaa ottamaan kaikki leikkiin ja huomioon ja olemaan reilu ja kiva kaveri.

Tuleeko noille joskus järkeä päähän, vai täytyykö tätä säätämistä katsella ikuisesti?

 

se on tosiaankin harmi,kun tämä alkaa jo ekaluokalla :/
En voi ymmärtää miksi ei kaikki mahdu mukaan leikkiin..

 

tota se on jo ihan eskarista asti...ottaa kans aivoon tuo kouluikäinen ainaisine kaverisotkuineen

 

Tommosta se oli jo 80-luvulla.

 

meillä ainakin vielä samanlaista ollaan viitosella.
Harmittaa ihan kun itse yrittää kasvattaa, ajatuksella kaikki mukaan. Mutta kun löytyy
vanhempia jotka ei :headwall:
Ja sitä lapsen suru :'(

 

Näin se on. Meilläkin ekaluokasta ollut tuota. Itse yritän opettaa miten muut otetaan mukaan jne jne., muita ei haukuta, mutta en tiedä, opettavatkohan muut omille tytöilleen ollenkaan samoja asioita. Ei tunnu menevän oppi perille.

 

Opetan tytölleni olemaan enemmän poikien kanssa , ei tuota tyttöjen välistä ystävyyttä jaksa kukaan. En minä ainakaan jaksanut. Parhaassa tapauksessa joudut koulukiusatuksi kuten minä ja tyttöjen henkinen kiusaaminen on helvettiä, ajaa itsemurhan partaalle. Tuo jatkuu aikuisuuteen saakka. :headwall: palstalla huomattua.

 

Näin se on. Meilläkin ekaluokasta ollut tuota. Itse yritän opettaa miten muut otetaan mukaan jne jne., muita ei haukuta, mutta en tiedä, opettavatkohan muut omille tytöilleen ollenkaan samoja asioita. Ei tunnu menevän oppi perille.

Niinpä, itsekin olen miettinyt, kasvatanko omastani ihan poljettavaa heittopussia jos lähtökohtana on se, että itse pitäisi ottaa muut huomioon mutta sama ei päde toisinpäin. Tuntuu joskus ihan hullulta opettaa ottamaan leikkiin kaverit, jotka seuraavana päivänä saattavat jättää likan ulkopuolelle omista leikeistään.

 

Kautta aikojen se on tuollaista tytöillä ollut. Ja jopa naisilla, paljon hienovaraisempaa vain. :xmas:

 

Ikuinen juttu tää on tyttöjen/naisten elämässä. Meillä esikko 17 v viihtyy mielummin poikien kanssa kun likoilla aina ihme vääntöä ja säätöä ei voida olla sen kanssa kun se joo... Ja mä en voi olla sun kanssa kun sä olet sen kanssa

Vaikka täälläkin kuinka opetetaan että kaikkien kanssa pitää koittaa olla kaveria ja ketään ei saa syrjiä niin ei se onnistu. Onneksi yläasteella tyttö aikoinaan sai ihan uusia kavereita ja toivotaan että sisko 12 v seuraa perässä kun sen aika tulee.

Jotenkin raadollista on katsoa että jos sä et kulje niissä tietyissä farkuissa ja ole juuri sellainen "pissis" kuin me muutkin niin sä jäät auttamatta ulkopuolelle. Äidin sydäntä särkee kun ollaan koitettu opettaa lapselle että olla oma itsensä ja etsiä oma tyylinsä niin jäät sen takia aikas monesti ulkopuolelle kaikesta.

 

Mutta eiköhän se lähde aina sieltä kotoa. Yritetään tehdä omasta lapsesta suositumpi ja siinä käytetään jopa toisten lasten mustamaalaamista. Tyyliin puhutan toisille vanhemmille pahaa jostakin.
aina se lähtee meistä vanhemmista. Mikä meitä äitejä vaivaa?

 

Paras olisi jos ne lähimmät kaverit löytyiskin muualta kuin sieltä koulusta. Vaikka jostain harrastuksista missä ei näitä luokkakavereita olisi. En yhtään ihmettele että mun parhaat kaverit on ollu kautta linjan poikia. Oma asenne oli vähän semmonen et "älkää nyt viittikö olla noin lapsellisia" jo alaluokilta lähtien ja mahdollisimman välinpitämätön kaikkeen tohon pjaskaan. Mut meininki vaan paheni vuosi vuodelta...

Nimim. En edes haluaisi olla 20 vee nuorempi

 

ei tule ikinä järkeä, tytöt on tollaisia, pojat on taas ihan erilaisia

 

Onko noista kaveriasioista puhuttu yleisellä tasolla esim. koulun vanhempainilloissa?

 

Tyttöjen välinen "ystävyys" :headwall: Meillä ollaan mietitty josko tyttö vaihtaisi koulua kun tässä nykyisessä koulussa jää usein leikkien ulkopuolelle. Siis kirkonrottaankaan ei oteta kaikkia mukaan! Toisessa, viereisessä koulussa on tytön paras kaveri, ja sinne tyttö haluaisi.

 

Mun mielestä kaikkien kaveri ei tarvitse ollakaan :ashamed: ja lapsella/nuorella on oikeus viettää kahdenkeskeistä aikaa sen(hetkisen) parhaan kaverin kanssa ilman että pitää ottaa kolmas tai neljäs pyörä mukaan.

Kaikkien kanssa pitää kuitenkin tulla toimeen, ilkeä ei saa olla, ja koulussa ei ketään saa jättää porukan ulkopuolelle. Mutta jos esim. Noora haluaa mennä elokuviin Miian kanssa, ja Sara haluaa mukaan, niin mielestäni Nooralla on oikeus sanoa että on jo sopinut menevänsä Miian kanssa, mennään joskus toiste.

 

tota se on jo ihan eskarista asti...ottaa kans aivoon tuo kouluikäinen ainaisine kaverisotkuineen

Jepjep, ärsyttää kun ellit tahtoo olla "kaksistaa"..... :x Yritä nyt siinä sitten olla lapselle olkapäänä ja puolueettomana tukijana.

 

Opetan tytölleni olemaan enemmän poikien kanssa , ei tuota tyttöjen välistä ystävyyttä jaksa kukaan. En minä ainakaan jaksanut. Parhaassa tapauksessa joudut koulukiusatuksi kuten minä ja tyttöjen henkinen kiusaaminen on helvettiä, ajaa itsemurhan partaalle. Tuo jatkuu aikuisuuteen saakka. :headwall: palstalla huomattua.

Tuo on kyllä valitettavan totta. Minä olen aina tullut paremmin toimeen poikien kanssa, ja nyt aikuisena työelämässä miesten kanssa. Olin pankissa töissä jonkin aikaa nuorempana, ja se oli varsinainen katkerien naisten kanala.

tyttärilläni on aika tasapuolisesti sekä että sukupuolen kavereita, vanhimmalla on paljon miespuolisia, nuorin on siinä iässä että ovat huomanneet tyttöjen ja pokien eron ja pikkuhiljaa ystävyys hiipuu muutamaksi vuodeksi.

 

Näin se on. Meilläkin ekaluokasta ollut tuota. Itse yritän opettaa miten muut otetaan mukaan jne jne., muita ei haukuta, mutta en tiedä, opettavatkohan muut omille tytöilleen ollenkaan samoja asioita. Ei tunnu menevän oppi perille.

Niinpä, itsekin olen miettinyt, kasvatanko omastani ihan poljettavaa heittopussia jos lähtökohtana on se, että itse pitäisi ottaa muut huomioon mutta sama ei päde toisinpäin. Tuntuu joskus ihan hullulta opettaa ottamaan leikkiin kaverit, jotka seuraavana päivänä saattavat jättää likan ulkopuolelle omista leikeistään.

Näinpä...tytön pitää olla Liisan kanssa kaksistaan vaikka haluaisi ottaa Eevan mukaan, mutta kun Liisa haluaa olla Eevan kanssa kaksistaan niin tyttö ei mahdukaan mukaan. Sitten kun Liisa on isäviikonlopulla, eli toisessa kaupungissa, niin hän tarkistaa kenen kanssa tyttö on ja jos tytöllä onkin kaveri, vaikkapa Saara, niin Liisa on nyrpeänä....tyttö on Liisan heittopussi jonka kanssa voi leikkiä silloin kun huvittaa, mutta jota ei tarvitse ottaa mukaan kun löytää paremman kaverin. Ja kun Liisalla ei ole kamua ja tytöllä on, niin linjat käyvät kuumana ja Liisa suuttuu jos ei pääse mukaan...

Tyttö sanoikin tänään, että tahtoo ottaa hieman etäisyyttä "Liisaan"...no wonder!

 

Opettajan kanssa juteltiin asiasta ja hänen mielestään vielä alemmilla luokilla tuo on täysin riippuvaista siitä onko luokassa tai jossain suositussa ryhmässä johtaja, joka johtaa positiivisesti vai negatiivisesti ja syrjivästi.
Meidän tyttö on nyt se "johtaja" siinä luokassa (opettajan tekemän sosiogrammin mukaan) ja kaikki otetaan leikkeihin mukaan ja leikit leikitään suuressa ryhmässä, opettaja sanoi että tyttärelläni ei ole mikään helppo rooli mutta niin kauan kun hän on lempeä johtaja niin kaikki menee hyvin, silloin voi koko luokka hyvin ja kaikilla riittää kavereita.

 

Ja parhaimmillaan tyttöjen ystävyys on syvää, luotettavaa, kestävää, jopa ikuista. ja pojilla on kyllä noita ihan samoja negatiivisia juttuja...

 

Opettajan kanssa juteltiin asiasta ja hänen mielestään vielä alemmilla luokilla tuo on täysin riippuvaista siitä onko luokassa tai jossain suositussa ryhmässä johtaja, joka johtaa positiivisesti vai negatiivisesti ja syrjivästi.
Meidän tyttö on nyt se "johtaja" siinä luokassa (opettajan tekemän sosiogrammin mukaan) ja kaikki otetaan leikkeihin mukaan ja leikit leikitään suuressa ryhmässä, opettaja sanoi että tyttärelläni ei ole mikään helppo rooli mutta niin kauan kun hän on lempeä johtaja niin kaikki menee hyvin, silloin voi koko luokka hyvin ja kaikilla riittää kavereita.

arrrggg! Ihan kuin jossain muurahaispesässä, yksi kuningatar ja muut alamaisia :headwall: En kestä!

 

Samaa meidänkin tytön kaveripiirissä. Välillä tytöt on kuin parhaita kavereita, toisena päivänä käyttäydytään kuin ei tunnettaiskaan. Ei edes moikata. Surullista ja ärsyttävää, itse oon yrittänyt opettaa siihen, että kaikkien kans pitää olla ainakin koulussa, sit vapaa-ajalla saa välillä olla kahdestaankin. Mut tässä meillä päinkin kun luokat on pieniä ja muutama tyttö vain niin ne ovat "pariutuneet" ja usein yksi jää ulkopuoliseks.

 

Ja parhaimmillaan tyttöjen ystävyys on syvää, luotettavaa, kestävää, jopa ikuista. ja pojilla on kyllä noita ihan samoja negatiivisia juttuja...

Tämäkin on kyllä totta.... mutta toi iänikuinen syrjintä ja halveksunta ja arvostelu vie kyllä järjen. Siis multa! Tyttö näyttää sopeutuvan ja jopa hyväksyvän että "tällaista se koulumaailma vaan on" :/
Ja kyllä pojatkin osaavat ja voivat olla julmia ja ikäviä. Ja vieläpä väkivaltaisia sitä syrjittyä kohtaan.....

 

Opettajan kanssa juteltiin asiasta ja hänen mielestään vielä alemmilla luokilla tuo on täysin riippuvaista siitä onko luokassa tai jossain suositussa ryhmässä johtaja, joka johtaa positiivisesti vai negatiivisesti ja syrjivästi.
Meidän tyttö on nyt se "johtaja" siinä luokassa (opettajan tekemän sosiogrammin mukaan) ja kaikki otetaan leikkeihin mukaan ja leikit leikitään suuressa ryhmässä, opettaja sanoi että tyttärelläni ei ole mikään helppo rooli mutta niin kauan kun hän on lempeä johtaja niin kaikki menee hyvin, silloin voi koko luokka hyvin ja kaikilla riittää kavereita.

arrrggg! Ihan kuin jossain muurahaispesässä, yksi kuningatar ja muut alamaisia :headwall: En kestä!

Eihän se sitä tarkoita, eikä se ole mikään tahallaan hankittu asema. Jokaisessa ryhmässä vain on aina se "johtaja" tai joku suosittu jonka kavereita kaikki tahtoo olla. Niin se vain menee elämässä, sekä ihmisillä että eläimillä. Jos tyttö jotain alkais kyykyttää tai syrjiä niin heti viheltäisin kyllä pelin poikki, mutta aika hankala lapselle on sanoa että ole vähän ilkeämpi että kaikki ei haluais olla sinun kans