Kyllä nyt pikkasen harmittaa

Kun perheeseen tuli vauva ( ja jo ennen sitäkin ) meillä oli minun mielestä tasasesti jaettu lasten- ja kodinhoito. Nyt vauva lähenee 10 viikon ikää ja tuntuu että kaikki jää minulle, lastenhoidon osalta.
Ennen mies ulkoili isomman likan kanssa että minä sain rauhassa keskittyä itseeni tai vauvaan, leikki myös sisällä typyn kanssa ja minä sain päiväunet kun vauva yöllä herätti useamman kerran.
Nykyään ei yöllä enää herätä mutta illat on vaikeita, saa monta tuntia kävellä vauvan kanssa ja aina kun nukahtaa niin herää samantien kun laitan sänkyyn.
Ennen mies auttoi myös vauvan kantamisessa ja vauva usein nukahtikin miehen syliin paremmin kuin minun.
Mies myös kylvetti, luki unisadun ja pesi isomman hampaat usein. Nykyään sekin on jäänyt minulle, johtuen siitä että esikoinen uhmaa ja koittaa valita sen vaihtoehdon joka ei nyt olisi tarjolla Ja mies menee siihen lankaan ja joko hermostuu tytön kiukkuiluun ja temppuiluun tai kutsuu minut apuun.

Ja minusta tuntuu etten pysty kaikkeen yksin. Olen kaikki päivät lasten kanssa kolmistaan ja olisi mukava jos mies edes kotona ollessaan keskittyis lapsiin ja minä saisin hetken hengähdystauon. :snotty:

Ja joo, olen puhunut. Mitään suurempaa vastausta en ole saanut.

 

nyt kun tuo tilanne alkaa pikkuhiljaa luikertelemaan siihen suuntaan että sinusta on tulossa kahden lapsen ja yhden aikuisen äiti, niin pistä sille pikapikaa kertakaikkinen stoppi. kerrot miehellesi, että vaikka oletkin kotona ja hän työssä (?), on vanhemmuus asia joka velvoittaa myös isää olemaan isä - tarvittaessa 24/7. vanhemmuuden vastuu on jaettava yhdessä. lasten aiheuttama vastuun, velvollisuuksien ja kotitöiden lisääntyminen kuuluu myös miehelle.
sitäpaitsi isä saa aikuiskontakteja päivällä, jolloin sinulla seurana vain lapset. joten jotta vaihtelu virkistäisi sinunkin päivääsi ota aikuiskontaktit ystäviin illalla, tai aloita uusi harrastus, jotta saat jotakin muutakin elämältäsi kuin neljän seinän sisällä pyörimisen. ei siinä etteikö äitys olisi ihanaa ja palkitsevaa, mutta vaihtelu todella virkistää ja sitten jaksaa sitä arjenpyörittämistäkin paremmin.
niin ja jos nyt alat olemaan miehesikin äiti, niin siitä roolista on vaikea päästä myöhemmin eroon.

 

nyt kun tuo tilanne alkaa pikkuhiljaa luikertelemaan siihen suuntaan että sinusta on tulossa kahden lapsen ja yhden aikuisen äiti, niin pistä sille pikapikaa kertakaikkinen stoppi. kerrot miehellesi, että vaikka oletkin kotona ja hän työssä (?), on vanhemmuus asia joka velvoittaa myös isää olemaan isä - tarvittaessa 24/7. vanhemmuuden vastuu on jaettava yhdessä. lasten aiheuttama vastuun, velvollisuuksien ja kotitöiden lisääntyminen kuuluu myös miehelle.
sitäpaitsi isä saa aikuiskontakteja päivällä, jolloin sinulla seurana vain lapset. joten jotta vaihtelu virkistäisi sinunkin päivääsi ota aikuiskontaktit ystäviin illalla, tai aloita uusi harrastus, jotta saat jotakin muutakin elämältäsi kuin neljän seinän sisällä pyörimisen. ei siinä etteikö äitys olisi ihanaa ja palkitsevaa, mutta vaihtelu todella virkistää ja sitten jaksaa sitä arjenpyörittämistäkin paremmin.
niin ja jos nyt alat olemaan miehesikin äiti, niin siitä roolista on vaikea päästä myöhemmin eroon.

Iso pesi tähän! Ja sanot miehelle että nyt muuten loppuu tämä muksun valkkaaminen kuka hoitaa tai pesee hampaat yms. että seuraavan kerran kun muksu sitä yrittää niin sanotte vaan että eipä käy valkkaaminen että se aikuinen tekee kuka on ruvennukkii tekemään ja on lähimpänä

Meillä muksuilla on ollu kaikilla se vaihe kun on yritetty pompottaa että ei isi saa kaataa maitoa lisää vaan äidin on se kaadettava joten ollaan tuumattu vaan että jos ei se käy kuka on lähimpänä niin sitten saa olla ilman maitoa ja tätä samaa on yritetty pyyhkimisien, pukemisien, pesujen kanssa mutta lopussa kiitos seisoo kun on johdonmukainen =)

 

Ennen meillä meni niin hyvin tuon lastenhoidon kanssakin. Ja mies on tosi kiltti, auttaa ( tai pitäiskö jo sanoa että auttoi ) mielellään. Mielelläni annan miehelle työpäivän päätteeksi vapaan hetken ja lähden käymään minun vanhempieni luona tai puistossa tms. lasten kanssa. Ennen hän tuli aina ovelle vastaan kun tultiin takas ja auttoi lasten riisumisessa jne. Mutta nyt saan nekin tehdä yksin.
Voikohan se muuttua takas normaaliin? En tiedä.

 

Lisäilen vielä että mies kyllä muuttaa käyttäytymistään viideks minuutiksi kun siitä huomautan. :/

 

ihan oikeasti aloita joku harrastus..pää kestää paljon paremmin! mä aloitin käymään jumpassa 2 kertaa viikossa ja oon kun eri ihminen..ennen naputin meihen haarastuksista..ja kaikki oli mutuenkin ihan väärinpäin!nyt kun pääsen kaski kertaa vikkossa ite hengähtään ehtkeksi niin tekee tosi hyvää..ja kun vielä ne on selalseen aikaan että täällä on iltarumba parhaimmillaan..ne se tuntuu tosi lomalta..ja näkeehän mies siinä samalla mitä se on!!

ja meillä on myös tuolla 2v.llä kokvaa valkkaamista..jopa siitä kumpi saisi työntää ostoskärryjä kaupassa
!!

usko posi mä osaan hyvin kuvitella mistä susta tuntuu t. 2v ja 6,5 kk lasten äiti

 

No, missä viipyy ehdotus eron ottamisesta ja sen sian jättämisestä?

 

ihan oikeasti aloita joku harrastus..pää kestää paljon paremmin! mä aloitin käymään jumpassa 2 kertaa viikossa ja oon kun eri ihminen..ennen naputin meihen haarastuksista..ja kaikki oli mutuenkin ihan väärinpäin!nyt kun pääsen kaski kertaa vikkossa ite hengähtään ehtkeksi niin tekee tosi hyvää..ja kun vielä ne on selalseen aikaan että täällä on iltarumba parhaimmillaan..ne se tuntuu tosi lomalta..ja näkeehän mies siinä samalla mitä se on!!

ja meillä on myös tuolla 2v.llä kokvaa valkkaamista..jopa siitä kumpi saisi työntää ostoskärryjä kaupassa
!!

usko posi mä osaan hyvin kuvitella mistä susta tuntuu t. 2v ja 6,5 kk lasten äiti

Mies on poissa joka toinen viikko klo 6.30-15.30 ja joka toinen viikko 11.30-20.30.
Harrastuis ois kyllä kiva mutta meillä täällä syrjässä ei ole mitään mitä harrastaisi. Ystäviä ei ole, tai on mutta niitä näen todella harvoin kun asuvat kauempana.
Tuntuu kyllä että oma aika ois ihanaa, mutta vauva vielä niin pieni ja syö
pelkkää rintamaitoa että ilman häntä en pääse vielä mihinkään.
Enkä kyllä vielä haulaisikaan, ollaan jotenkin niin kiinni toisissamme että hän kulkee mukana koko ajan =)
Mutta kyllä mielelläni ottaisin mieheltäni apua vastaan esim. vauvan nukuttamisessa iltasiin kun se kestää useamman tunnin ja sisältää ainoastaan ympäri huushollia kiikuttamista.