kyllä mua hävetti tänään. ja ajattelin heti että kohta tätä palstalla päivitellään...

5v kanssa oltiin näkötarkastuksessa neuvolassa. koko aamun oli vetänyt taas ihan ylikierroksilla ja eiköhän potti räjähtäny siellä neuvolassa. huusi, juoksi, riehui.

ei suostunut tekemään mitään näöntarkastuksessa, repi toisten lasten piirustuksia seiniltä ja viskeli tavaroita. 10 tuskallista minuuttia jouduttiin odottamaan vielä lisää käytävällä lääkärintarkastukseen, jossa ei voitu tehdä mitään sielläkään koska lapsi käyttäytyi ihan holtittomasti.

ENKÄ MINÄ SAANUT LASTANI KURIIN. yritin puhua ja saada kuuntelemaan. ei suostunut kuuntelemaan alkuunkaan. yritin pitää sylissä jopa väkisellä että rauhottuisi, samaten yritti lääkäri. ei mitään tehoja. uhkalilin ja kiristin lelujen jäähyllä mutta mikään ei auttanu.

näitä raivokohtauksia tulee tuon tuosta ja muutenkin on ihan hyper aktiivinen tapaus. alan olla aika neuvoton, kun en saa lapseen minkäänlaista kontaktia. ja mulla on vanhempia lapsia eikä yhdelläkään ole edes pahimmat raivarit olleet tällaisia, joita kuopus saa tämän tästä.

kun päästiin autoon, itkin koska alan ollu loppu tähän ainaiseen taisteluun.

 

:hug:

 

Kuulostaa surulliselta:O(. Onko lasta sitten ajateltu tutkia, josko käytökseen löytyisi joku lääketieteellinen syy?? Voimia äidille, huomenna on jo uusi päivä ja toivottavasti parempi!

 

*anteeksi*. tuli ihan vääränlainen hymiö!!

 

vedä kerran kunnolla korville niin ei tarvii taivastella. ei ihminen siitä mene rikki tai pilaannu mitenkään.

 

Kannattaa hakea apua vaikka perheneuvolasta. Voimia sinne.

 

Elämässä ei taida olla kaikki kohdallaan jos tuollaisessa tilanteessa ajattelee heti palstaa

 

kiitos teille.

ei olla tutkittu tai ollut oikeastaan muutenkaan ajatuksena kuin omassa mielessä. hoidosta tulee tuon tuosta palautetta kun on taas käyttäytynyt miten käyttäytyy ja yritetään ohjeistaa kasvatuksessa (?!). vika on mitä ilmeisimmin minussa.

sitä vain olen miettinyt, että miten olen yhden kohdalla epäonnistunut niin totaalisesti kun vanhempien lasten kanssa ei ole ollut koskaan tällaista.

 

vedä kerran kunnolla korville niin ei tarvii taivastella. ei ihminen siitä mene rikki tai pilaannu mitenkään.

Lähtisin samoille linjoille. Eli lapsi kunnon otteella penkkiin ottaen kiinni korvasta ja sanoa painavasti: "NYT LOPETAT (perkele)" Noin siis minä olen tehnyt pari kertaa, eikä ongelmakäytöstä ole ollut enää pariin vuoteen. Lapsi nyt 6v.

 

[QUOTE="...";24430126]Elämässä ei taida olla kaikki kohdallaan jos tuollaisessa tilanteessa ajattelee heti palstaa[/QUOTE]

kyllä aika moni tässä maailmassa elää tai tekee asioita ajatellen, mitä muut heistä ajattelevat.

 

Sitä paremmalla syyllä, jos aiemmin ei ole ollut tuommoista käyttäytymistä vanhemmilla lapsilla, niin aattelen, että olisikin syytä ehkä tutkia, jos käytökselle löytyisi selkeä syy.. Toisaalta taas, ovathan lapset kovinkin erilaisia, vaikka samat geenit, mutta uskon, että äitinäkin jo hiukan epäilet, että voisi olla jotain vakavampaa, kuin "temperamentista"johtuvaa.. Itse pyytäisin tutkimuksia, "eihän se ota jos ei annakaan", ja ehkä parempi vaihtoehto, kuin lyödä lättyyn, kuten jotkut pinossa ehdotti...

 

[QUOTE="...";24430126]Elämässä ei taida olla kaikki kohdallaan jos tuollaisessa tilanteessa ajattelee heti palstaa[/QUOTE]

nauroin kiitos tästä. no ei joo ihan heti tullut mieleen mutta melkein. naiset isoine mahoineen tai nukkuvine vauvoineen tuijottivat mua siihen malliin että "eikä toi nyt saa tota lastáan kuriin.."

 

Voi sinnuu :heart: Äitinä oleminen on ainaista nolostumista ja huonoa omaatuntoa. Koita vain jaksaa ja ainahan voit kysyä neuvolasta tms. taholta apua jos tuntuu että voimat loppuu. Onko lapsesi kotihoidossa vai saatko apua päiväkodissa esim eltosta yms?

 

5v kanssa oltiin näkötarkastuksessa neuvolassa. koko aamun oli vetänyt taas ihan ylikierroksilla ja eiköhän potti räjähtäny siellä neuvolassa. huusi, juoksi, riehui.

ei suostunut tekemään mitään näöntarkastuksessa, repi toisten lasten piirustuksia seiniltä ja viskeli tavaroita. 10 tuskallista minuuttia jouduttiin odottamaan vielä lisää käytävällä lääkärintarkastukseen, jossa ei voitu tehdä mitään sielläkään koska lapsi käyttäytyi ihan holtittomasti.

ENKÄ MINÄ SAANUT LASTANI KURIIN. yritin puhua ja saada kuuntelemaan. ei suostunut kuuntelemaan alkuunkaan. yritin pitää sylissä jopa väkisellä että rauhottuisi, samaten yritti lääkäri. ei mitään tehoja. uhkalilin ja kiristin lelujen jäähyllä mutta mikään ei auttanu.

näitä raivokohtauksia tulee tuon tuosta ja muutenkin on ihan hyper aktiivinen tapaus. alan olla aika neuvoton, kun en saa lapseen minkäänlaista kontaktia. ja mulla on vanhempia lapsia eikä yhdelläkään ole edes pahimmat raivarit olleet tällaisia, joita kuopus saa tämän tästä.

kun päästiin autoon, itkin koska alan ollu loppu tähän ainaiseen taisteluun.

Eläköön vapaa kasvatus!

 

[QUOTE="Leon";24430217]Eläköön vapaa kasvatus![/QUOTE]

jos vapaa kasvatus on sitä etten anna lapsilleni selkäsaunaa niin sitten se varmaan on sitä. myönnän ottaneeni niskavilloista kiinni jos oikeasti on ollut ilkeä. mutta en pieksä lapsiani.

 

Voihan se olla että siltä sinun lapselta kielletään juokseminen ym. hoitopaikassa eikä siten saa purettua kaikkea sitä energiaa, niin sitten käy noin että energia purkautuu sellaisessa paikassa mikä olisi ehkä vähiten sopiva.

 

Voihan se olla että siltä sinun lapselta kielletään juokseminen ym. hoitopaikassa eikä siten saa purettua kaikkea sitä energiaa, niin sitten käy noin että energia purkautuu sellaisessa paikassa mikä olisi ehkä vähiten sopiva.

kyllä lapsi saa kotona juosta. yleensä hoitopäivien jälkeen jää vielä ulos leikkimään ja hoidossakin saa varmasti liikkua, siitä tuskin on kyse.

kaupassa käyntikin on välillä uskomattoman vaikeaa. vaikka ei saisi raivaria, juoksentelee, pyörii lattioilla tai niinkuin tänään, teki "ninja liikkeitä" ja pyöri lattioilla. ei osaa hetkeäkään olla paikallaan. kotona kyllä rauhottuu rakentelemaan pikku legoilla mutta jos lähdetään kotiympyröistä niin alkaa heti se hulmuaminen...

 

Niin tätä se nykyään on kun ei saa kurittaa. Tukkapöllyä ym olen saanut eikä ole mitään traumoja jäänyt. Vittu tätä nykypäivää ei ihme että on ongelmia.

 

Meillä tuo vanhin poika oli joskus väsyneenä juurikin tuollainen. No, ei nyt mitään seiniltä repinyt ja lääkärissä ym. käyttäytynyt aina mallikkaasti, mutta haki huomiota tuolla tavalla. Kyllä minä ainakin nappasin kiinni ja kovaa kovaa vastaan, että tuo käytös loppuu NYT!

 

En halua kuulostaa syyttävältä, mutta voiko pojalla olla joku vaihe, ettei saa tarpeeksi huomiota? Oletteko paljon töissä tai harrastuksissa, onko hänen kanssaan kahdenkeskistä aikaa? Saako hän kotonakin raivareita, vai vaan vieraassa paikassa?

 

Niin tätä se nykyään on kun ei saa kurittaa. Tukkapöllyä ym olen saanut eikä ole mitään traumoja jäänyt. Vittu tätä nykypäivää ei ihme että on ongelmia.

Nii on saanu mieskin aikanaan ja oli tosi hyperaktiivinen. Se vaan ei auttanu kun eivät ymmärtäneet että takana oli häiriötä. Että ekana selkään vaan vaikkei oo edes tutkittu?

 

Mun kaverin lapsella on tuollaista ongelmaa. Sillä todettiin adhd. Eihän teilläkin ois se taustalla?

 

Toteutithan kaikki latelemasi uhkaukset ja kiristykset kun pääsitte kotiin?

 

Meidän 4-vuotias riehaantuu samalla tavalla välillä, etenkin jos on jotain jännittävää tiedossa, väsyttää tms. Itse olen luovinut ne tilanteet niin, että yritän puuttua menoon jo ennen kuin tilanne pääsee katastrofaaliseksi. Meillä auttaa se, että annan vaikkapa jotain pieniä tehtäviä (tuotko sen, voitko viedä tämän, käys katsomassa...), mitkä vievät huomiota pois siitä jännittävästä asiasta (esim. neuvolalääkäri) ja aika kuluu joutuisasti. Tiukassa tilanteessa veisin lapsen hetkeksi vaikkapa ulos ja siellä yhdessä rauhoituttaisiin hetki. Meillä on pojan kanssa tapana yhdessä laskea ääneen 20:een, jotta saadaan se riehaantuminen poikki. Kaupassa jos kaikesta huolimatta menee riehuminen yli, meistä vanhemmista toinen lähtee pojan kanssa autoon istumaan ja odottamaan. Yksin ollessani riittää kun uhkaan laittaa hänet "vauvapaikalle" kärryyn istumaan.

 

[QUOTE="mä";24430620]Toteutithan kaikki latelemasi uhkaukset ja kiristykset kun pääsitte kotiin?[/QUOTE]

kyllä, pikkulegot lähti välittömästi jäähylle.

joku kyseli saako tarpeeksi huomiota. teen aika paljon iltaa, joten ollaan aamulla kotona, vien hoitoon josta mies hakee kun pääsee töistä ja mä tuun myöhemmin sitten töistä. harrastuksia ei oikeastan ole, mitä nyt koiran kanssa käyn lenkillä, tykkään olla kotona ennemmin töiden jälkeen kuin jossain menossa... nyt kun koulut alkoi taas niin mulle jää kuopuksen kanssa kahdenkeskistäkin aikaa kun isommat koulussa ja mulla on viikollakin toisinaan vapaata. esim. juuri tänään ja huomenna myös vapaata.