Kyllä tämä työpaikkojen katteleminen käy työstä...

["voi elämä"]

Pitkän kotiäitiyden jälkeen pääsin töihin, nyt työttömänä. Oli mahtavaa käydä töissä. Nyt kotona ollessa lasten kanssa (otin lapset pois hoidosta työttömyyden ajaksi) tuntuu, että kuuppa leviää. Ensinnäkin tuntuu, että töissä kun kävi, oli mukavaa olla kotona illat ja viikonloput lasten kanssa. Nyt tuntuu, että pitäs päästä koko ajan pois. Ajatukset pyörii vaan samaa ympyrää.

Sitten kun yrittää katsoa työpaikkoja netistä ja yrityksiä mihin voisi soitella, saa lapset sillä aikaa hajotettua just kaiken sen, mihin heillä ei ole lupaa koskea jne. Eikä voi lastenohjelmiakaan pyörittää koko ajan, jotta sais kattoa niitä.

Sitten, teepä siinä työhakemukset saatikka käy haastattelussa ja hommaa lapsille hoitaja, kun hoitopaikkaa ei nyt työttömyysajalla ole eikä olis varaa siitä maksaakaan, koska työttömyysturva mulla on työmarkkinatuki.

Ja oli pakko kirjottaa ajatukset nyt tänne, kun ei täällä muitakaan ole kenelle asiasta just nyt sanoa... Että meinaa sapettaa. Töissä oli ns. helpompaa, kun olla kotona ja metsästää kiven alta sitä työpaikkaa.

 

["akka"]

Jos sulla on mies laitat sen vahtimaan lapsia silläaikaa kun kyttäät netistä työpaikat ja teet hakemuksen. Jos olet yh, teet sen silloin kun lapset nukkuu. Järjestelykysymys.

 

["voi elämä"]

Periaatteessa se on hyvin helppoa ajatella noin. Kuitenkin useamman lapsen pyöritteleminen harrastuksineen ja miehen vuorotöineen tuntuu vaan välillä siltä, että sillon kun olis mahdollisuus tehdä jotain, ei jaksas enää millään eikä pää syki työhakemuksille.

 

[vierass]

Jospa laitat ne tenavat hoitoon muutamaksi päiväksi kuukaudessa.

 

[-9-9-]

Mitä mies siis tekee kotona? Eikö hän voi lapsia vahtia tai viedä harrastuksiin edes välillä?
Nettisurffailu varmaan onnistuu vaikka mukuloista irtoaakin ääntä, otat firmojen tiedot ylös silloin ja soittelet niihin kun mies on lasten kanssa pihalla.

 

[vieraskin.]

Lapset hoitoon. Johan jo se että sulla ei ole hoitopaikkaa niin vaikeuttaa työnsaantia. Et voi noin vain töihin lähteä.

Hoito ei paljoa maksa, kun sen saman summa jo säästää melkein ruokakuluissa, vaikka maksaisi täyttä hoitomaksua.

 

["voi elämä"]

Mulla on hoitopaikan kans sellanen sopimus, että saan ne heti sinne, kun saan töitä. Eli ei tarvitse odotella kahta viikkoa, vaan tarvittaessa jo seur. päivälle.

Kyllä hoito sen verran maksaa, että kotona pidän, koska myös autokulut otettava huomioon. Kävellen en voi viedä ja hakea.

Joo, voi viedä harrastuksiin, mutta yleensä sitten pienet jää kotiin ettei niitä tarvi turhaan raahata mukana. Lisäksi on joka toinen viikko iltavuorossa, jolloin ei onnistu.

Mutta tämä ketju lienee aika turha. Enemmän olisin kaivannu ymmärrystä ja jotenkin tässä ei nyt mun pointti tainnu tulla selväksi... Eikä asioita siis helpota se, että meille tuli autoremonttia, jota mies on joutunut kaiket vapaa-ajat tekemään eli aika on tosi kortilla kotonakin.

Ja joo, näköjään tänne ehtii hyvin kun pyörittää noita filmejä lapsilla ja oli valmista ruokaa mistä lämmittää ettei tarvinu tehä. Ja ku ne päivän niitä kattoo niin tiedossa on raivareita illaksi sitten Noh, elämä kai on. Suurin osahan tästä mun ärsytyksestä asioiden suhteen johtuu ihan siitä tiedottomuudesta, millon pääsen töihin ja mihin. Ja hieman vähentää mahdollisuuksia, kun ei voi toisen vuorotyöstä johtuen ottaa vastaan mitä tahansa vuorotyötä. Pienet kyllä saisi hoitoon, mutta koululaiset eivät voi olla keskenään iltakausia kymmeneen/yhteentoista saakka.

 

[Koivuniemen herra]

Laita lapset puoleksi päiväksi johonkin puistoon tai kerhoon. Ei maksa paljon mitään.

 

["..."]

Tiedän kokemuksesta, että ei työnhakemisesta oikein tule mitään, kun on pienet lapset kotona.
Itse tein niin, että viikonloppuna isä lähti lasten kanssa muutamaksi tunniksi jonnekin, ja sen ajan käytin työnhakuun, enkä muuna aikana juuri mitään asian eteen edes yrittänyt tehdä.