Kyllä se vaan vieläkin kirpaisee :(

[--]

Tää äitienpäivän aika. Joka paikassa aiheeseen liittyvää korttia ja kukkaa jne. Ja ihania runoja joissa kiitetään äidin olemassaolosta. Mutta mulla ei vaan ole sitä äitiä joka ansaitsisi noita kortteja ja se sattuu. Mun äiti pahoinpiteli mua, on alkoholisti myös. Mut huostaanotettiin kun olin lapsi. Aikuisena sovin välit isän kanssa, annoin anteeksi kun isä vilpittömästi pyysi. Mutta äiti... Äiti väittää että ei ole lyönyt mua ikinä että mä vain keksin kaiken ja uskon siihen vielä itsekin(näin ei ole, isäni ja veljeni muistaa asiat samoin kuin minä). Äitini ei ole myöskään luotettava, jopa naapurusto tiesi mun kuukautisten alkamiset(alkoivat nuorena joten asia oli arka ja olisin tarvinnut sen luotettavan äidin jolle puhua,en naapureille juoruavaa juoppoa). Mä olen tuhlannut monet vuodet katkeruuteen, sen jälkeen tilalle tuli välinpitämättömyys. Välillä se katkeruus ja äidin ikävä vain tulee pintaan, varsinkin kun katson omaa tyttöäni joka on pieni kopio itsestäni. Hän on hankala ja vaatii erityishoitoa kuten itsekin olisin tarvinnut. Eikä mun päähän vain mahdu että tuommosen oman tyttöni kaltaisen olennon äitini on jättänyt lähes oman onnensa nojaan.
No, mä selvisin, monien monien vaikeuksien kautta, ja olen nyt 30v jo vahva ihminen.
Mutta on se siellä jossain, se pieni itkuinen tyttö joka olisi niin tarvinnut äidin syliä mutta sai vain nyrkkiä ja mustelmia. Yhä edelleen, se haluaa äidin syliin, haluaa kuulla että äiti rakasti siltikin...
Kiitos jos joku jaksoi lukea.

 

[pia]

:hug:

 

[kyynel]

itku tuli...voimia

 

[Tea]

Minulla on samanlaisia kokemuksia. Eikai ihminen koskaan lakkaa kaipaamasta vanhempiensa hyväksyntää. Itsellä myös tytär, jolle annan sen turvan mitä itse en lapsena saanut, toisaalta se on parantavaa itsellekin. Voimia sinulle! Kuten kirjoitit, olet nyt vahva ja selviät.

 

[nii]

meissä jokaisessa asuu vielä se pieni tyttö joka kaipaa rakkautta, hellyyttä, jos tausta on raju, kaipaa sitä varmasti vielä enemmän.
halauksia!

 

[sisko2!!]

mulla vähän samanlainen juttu paitsi että olen asunut lapsena molempien vanhempien kanssa ja tiedän miltäs tuntuu kun näkee ystäviäni ja miten heidän suhde on äitiin,mulla ei ole enää minkäänlaista kontaktia äitiini.olen nyt 35v ja 2 omaa lasta.tsemppiä sinulle ja pidetään lippu silti korkealla,meidän lapset eivät koe sitä mitä me ollaan vaan annetaan heille sitä rakkautta ja keskustelutaitoa mitä meillä on.hyvää äitienpäivää sinulle ja haleja!

 

[mä]

Pidä sinä nyt omaa tyttöäsi sylissä, suukottele ja halistele! Ihan empaattiselta ja tasapainoiselta kuulostat ettei nyt äitisi ihan pilalle sua saanut..=)

 

[syyllinen olo]

Tuli niin paha olla puolestasi,ja tyttäreni puolesta.

En ole juoppo,enkä hakkaa lastani.Huomaan silti välillä jättäväni hänet liian vähälle huomiolle,ja pitäväni isompana mitä hän onkaan.
Tuli niin paha mieli,kun taas mietin miten tästä masennuksesta pääsisis eroon että voisi keskittyä elämiseen ihan kunnolla.

Nyt taidan kuitenkin sammuttaa koneen,ja mennä lapseni luokse.

 

[ap]

Kiitos kaikille Ja halaus jokaiselle joka on samantapaista kokenut, pidetään lippu korkealla

Ja jos tästä nyt jotain positiivista haluaa hakea, niin se on ehdottomasti se että oma tyttäreni saa sitä tukea ja läheisyyttä jota ilman itse jäin. Ja tiedän miten en ainakaan ikinä kohtele tyttöäni. Mä tuhlaan rakkauteni häneen ja kahteen poikaani, myös sen rakkauden minkä lapsena olisin äidilleni antanut. Mun tyttö pääsee syliin aina kun sitä tarvitsee ja haluaa.

Itku tulee vieläkin, mutta helpottaa jo vähän. Nyt menen pukemaan lapset ja kertomaan heille kuinka rakkaita he ovat. Ja sitten metsään tuulettamaan itkut pois.