Kyllä on mahtavaa olla vihdoinkin savuton!!

[....]

viimeinkin uskallan sanoa, että olen EX-tupakoitsija. Poltin 10 vuotta, sitten tulin raskaaksi, muutaman viikon poltin raskaudestani tietoisena, kunnes päätin että pakko loppua, tai en kehtaa ihmisiä silmiin katsoa, ja leikkiä vauvan terveydellä.
Tupakoimattomuus raskauden aikana oli helppoa, ja sanokoot kuka mitä tahansa niin uskallan väittää, että se on pelkästään korvien välistä ja itsekurista kiinni, joten mulle aikankin on turha vetää esiin stressikorttia.
Nyt jo toista vuotta savuttomana, enää ei tee edes hetkittäin mieli.
On kaunis, terve hyvinvoiva olo, ja mikä parasta, lapseni ei tarvitse haistella tuhkakuppia.
Olen vapaa!

 

["Vieras"]

ihan mahtavaa! olipa kiva lukea tämmönen "hehkutus"

 

["vieras"]

Onnea! Täällä harva se päivä mietitään miten saisi miehhen lopettamaan tupakoinnin...

 

[tiiru]

Todella hieno juttu!

 

[narikka83]

alotin 14vuotiaana, ja kyllä tupakit sai hankittua helposti.

tulin raskaaksi ku olin 22v lopetin heti ja alotin uuestaan... . tulin toisen kerran raskaaksi 25vuotiaana ja lopetin heti. alotin taas.. lopetin 1.11.2011 eli kohta vuosi ilman.

 

["vesimeloni"]

Voi kun hienoa, onnea lopettaneille! Itse tarvitsisi tehdä sama päätös, nikotiinitabletitkin jo hankittuna Mutta vielä en ole saanut aikaiseksi. Aina olevinaan jokus stressi päällä, että just nyt en voi lopettaa. Tiedän, selittelyä selittelyä... Mutta ärsyttää itseänikin niin paljon että hiukset ja vaatteet haisee. Ja eniten se, miten se vaikuttaa fyysiseen kuntoon. Ja kokemuksesta tiedän, että jo hyvin pian lopettamisen jälkeen olo alkaa parantua, jaksaa liikkua paljon paremmin. Häpeän omaa tupakointiani, töissä en tupakoi lainkaan (siellä ei saa tupakoida), eikä ole yhtään vaikea olla siellä ilman tupakkaa. Miksi se kotona/vapaa-ajalla tuntuu niin hankalalta?

 

["..."]

Voi miten hienoa,onnea

 

[a.p.]

[QUOTE="vesimeloni";27345351]Voi kun hienoa, onnea lopettaneille! Itse tarvitsisi tehdä sama päätös, nikotiinitabletitkin jo hankittuna Mutta vielä en ole saanut aikaiseksi. Aina olevinaan jokus stressi päällä, että just nyt en voi lopettaa. Tiedän, selittelyä selittelyä... Mutta ärsyttää itseänikin niin paljon että hiukset ja vaatteet haisee. Ja eniten se, miten se vaikuttaa fyysiseen kuntoon. Ja kokemuksesta tiedän, että jo hyvin pian lopettamisen jälkeen olo alkaa parantua, jaksaa liikkua paljon paremmin. Häpeän omaa tupakointiani, töissä en tupakoi lainkaan (siellä ei saa tupakoida), eikä ole yhtään vaikea olla siellä ilman tupakkaa. Miksi se kotona/vapaa-ajalla tuntuu niin hankalalta?[/QUOTE]


mä pystyin sillä, etten koskaan kieltänyt itteltäni tupakointia kokonaan. Ajattelin, että jos tulee oikein tiukka paikka/ tuntuu että nuppi sekoaa, niin saan polttaa yhden.
Tupakka oli aina mukana, mutta koskaan ei niin tiukkaa tullut, että se olisi pitänyt sytyttää,
ehkä jotain psykologista, kun se ei ollut täysin kielletyä, niin ei tehnyt mieli?

 

["Mie"]

Hienoa! Tajusin muuten että mulla tuli tänään tasan 6kk ilman tupakkaa ja ei, en ole raskaana

 

[narikka83]

mie säästin rahat purkkiin, laitoin tatuoinnit mistä haaveilin 10 vuotta. ja se etä olen antanu itelleni luvan retkahtaa, ei oel tarvinu retkahtaa. vielä ainakaan.

 

[jennijee]

Onnea! Itse olen luovuttanut, tuskin ikinä pääsen nikotiinikoukusta. Olen "lopettanut" jo monta kymmentä kertaa, lakot kestäneet muutamasta päivästä pariin vuoteen, yleensä 2-3 kuukautta. Vaihdoin kuitenkin sähkötupakkaan. Henki kulkee nykyään hyvin enkä haise pahalle, höyryttelen ihan hyvällä omallatunnolla.