Kyläilystä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kiitos vastauksista
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kiitos vastauksista

Vieras
Hei, kertokaahan mielipiteenne seuraavanlaisista kyläilyasioista.

Teillä on vaikka joku uudehko tuttavuus tai ns. kaveriperhe (ystävien kanssa ei näitä ongelmia ole), jota tapailette silloin tällöin ja aina on ainakin omasta mielestänne ihan mukavaa ja tuntuu että toisistakin on kivaa ja lähteissäkin sanotaan, että nähdään taas pian. Mutta ikinä siitä toisesta perheestä ei mitään kuulu, eivät kutsu kylään tai mihinkään. Yleensä aikaisemminkin sinä olet kutsunut kyläilemään tai ehdottanut että voidaanko poiketa teillä. Mitä tämä siis tarkoittaa:

1:

a) todellisuudessa he eivät halua olla tekemisissä ja heitot siitä että kivaa oli ja nähdään taas ovat pelkkää kohteliasta valetta

b) he ovat vaan niin saamattomia ja ehkä ongelmia perheessä tms eivätkä jaksa siksi kutsua kyläilemään

c) he ovat vaan tottuneet, että muut tekevät aloitteen kyläilyssä ja tapailussa

d) käsitys siitä miten usein kyläillään voi olla niin erilainen, heille riittä kerran viidessä vuodessa, itse olisi kiva nähdä vaikka parikin kertaa esim. syksyssä

e) joku muu syy


2. Mites toimisitte:


a) jatkaisitte yhteydenpitoa normaalisti, vaikka toiselta puolelta ei tule minkäänlaista aloitetta

b) vähentäisitte yhteydenpitoa, mutta silti silloin tällöin kutsuisitte kylään tms.

c) odottaisitte, että toinen edes joskus tekisi aloitteen, vaikka joutuisitte odottamaan loppuelämänne ja ehkä yhteydenpito katkeaisi sitten kokonaan

d)kysyisitte suoraan, että haluavatko he olla yhteyksissä, kun itsellä alkaa olo olla jo epävarma... kun kiva olisi nähdä ja viimeksikin kaikilla oli kivaa, mutta haluaakohan ne oikeesti olla tekemisissä


3.Onko tämä suoraan kysyminen:

a) säälittävää

b)suoraselkäistä
 
Hei, kertokaahan mielipiteenne seuraavanlaisista kyläilyasioista.

Teillä on vaikka joku uudehko tuttavuus tai ns. kaveriperhe (ystävien kanssa ei näitä ongelmia ole), jota tapailette silloin tällöin ja aina on ainakin omasta mielestänne ihan mukavaa ja tuntuu että toisistakin on kivaa ja lähteissäkin sanotaan, että nähdään taas pian. Mutta ikinä siitä toisesta perheestä ei mitään kuulu, eivät kutsu kylään tai mihinkään. Yleensä aikaisemminkin sinä olet kutsunut kyläilemään tai ehdottanut että voidaanko poiketa teillä. Mitä tämä siis tarkoittaa:

1:

a) todellisuudessa he eivät halua olla tekemisissä ja heitot siitä että kivaa oli ja nähdään taas ovat pelkkää kohteliasta valetta

b) he ovat vaan niin saamattomia ja ehkä ongelmia perheessä tms eivätkä jaksa siksi kutsua kyläilemään

c) he ovat vaan tottuneet, että muut tekevät aloitteen kyläilyssä ja tapailussa

d) käsitys siitä miten usein kyläillään voi olla niin erilainen, heille riittä kerran viidessä vuodessa, itse olisi kiva nähdä vaikka parikin kertaa esim. syksyssä

e) joku muu syy


b, c ja / tai d erikseen ja yhdessä.



2. Mites toimisitte:


a) jatkaisitte yhteydenpitoa normaalisti, vaikka toiselta puolelta ei tule minkäänlaista aloitetta

b) vähentäisitte yhteydenpitoa, mutta silti silloin tällöin kutsuisitte kylään tms.

c) odottaisitte, että toinen edes joskus tekisi aloitteen, vaikka joutuisitte odottamaan loppuelämänne ja ehkä yhteydenpito katkeaisi sitten kokonaan

d)kysyisitte suoraan, että haluavatko he olla yhteyksissä, kun itsellä alkaa olo olla jo epävarma... kun kiva olisi nähdä ja viimeksikin kaikilla oli kivaa, mutta haluaakohan ne oikeesti olla tekemisissä

b.


3.Onko tämä suoraan kysyminen:

a) säälittävää

b)suoraselkäistä

tavasta riippuen a tai b. Itse en viitsisi kysellä. Tuntuisi toisesta osapuolesta painostavalta.
 
no ihan ekaks mä ainaki inhoon ihmisiä jotka tuppaa kylään kutsumatta tai kutsuvat itte ittensä. mä haluan ihan itte päättää ketä meille tulee ja milloin.

ja tokaks elämä on niin hektistä et kyl sellanen kerta vuodfessa kyläilyä riittää. seuraavana vuonna sit vastavierailu.
 
1: Heillä on kiireistä ja se vähä aika, mikä löytyy, halutaan levätä ja viettää yhdessä sen oman perheen kera. Esim. heidän vahempansa voivat tarvita apua, mihin kuuluu aikaa, työkiireitä yms. lasten harrastuksia, omia harrastuksia
2: Jatkaa normaalisti
3: Hieman säälittävää
 
No me ollaan varmaan just tollanen perhe :snotty:

Siis kyläillään ylipäätään tosi vähän ja vaikka aina kaikkien kanssa on mukavaa ja sovitaan, että nähdään taas, voi väli olla silti pitkäkin.
Kaikkein mieluiten me ollaan omalla porukalla kotona :) Parasta on vain olla rauhassa, ilman aikatauluja ja muuta. Viikolla työt aiheuttaa sen, että pakollisen kauppareissun ja lasten harrastuksen (kerran viikossa) lisäksi ei haluta iltoihin muuta menoa.

Aina on kuitenkin jotain, on polttopuiden tekoa ja hakua, lämmittämistä, remonttihommia, siivousta, koiran lenkitystä. Viikonloppuisin metsästystä, mökkeilyä, ihan vaan ulkoilua, ruuanlaittoa, uimahallia, mummolassa käyntiä, jne...
Tehokkaasti se aika kuluu ilman kyläilyäkin.

Ei se siis todellakaan välttämättä tarkoita, ettei perhe tykkää teidän kanssa viettää aikaa :)

Olenkin aina ihmetellyt näitä "kyläluutia", millä ihmeen ajalla tehdään kaikki kotityöt ja omakotitalon piha- ja huoltohommat jos 3-4 iltaa viikossa ollaan jossain kylässä..
Iltamyöhällä? Jääkö aikaa yhtään joutenoloon, vai meneeko kaikki hereilläoloaika johonkin suunniteltuun hommaan?
 
Todennäköisesti vähentäisin yhteydenpitoa mutta kutsusin edelleen kylään jne. Näin olen tehnytkin. Ja toisaalta voisin kysyä suoraankin.

Mä olen kaverisuhteissa se joka ei ota yhteyttä. Mulle se on vaikeaa. Siis monet ihmiset käy mun mielessä lähes päivittäin ja ajattelen heitä ja suunnittelen kutsuvani kylään, mutten vain saa aikaiseksi. Mun aika myös tuntuu kuluvan jotenkin eri tavalla kuin muilla ihmisillä, mulle esim. kuukausi sitten tapahtunut asia on tapahtunut "ihan kuin eilen". Meillä eletään kiireellistä elämää, mies on yrittäjä ja itse autan kotiäitinä olemisen lisäksi niissä hommissa minkä voin, viikonloput eivät eroa yeensä työn puolesta arjesta jne. Lisäksi mulla on masennusta ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa, mitä ulkopuoliset tuksin huomaavat, mutta multa ihan tavallinen kyläily vaatii jonkinlaista "henkistä valmistatumista" ja saa mut todella väsyksiin, vaikka nautinkin ihmisten seurasta. Mulle helpointa on kun joku muu tekee aloitteen ja sillä tavalla ns. potkii mua toimimaan, koska mulle se alkuun pääseminen varsinkin asioissa, jotka vaativat sosiaalista kanssakäymistä, on todella vaikeaa :)
 
Olen varmaan tosi negatiivinen luonne, mutta mä veikkaisin a vaihtoehtoa. Itelläni oli tuollainen kaveri. En jaksanut olla aina se joka soittaa, laittaa viestiä tai pyytää kylään. Ajattelin, että ei pidä musta.
 
Mulla oli ystävä jonka kanssa nähtiin viikottain. ja kyläiltiin eessuntaassun. oli kiva ja autettiin toisiamme puuhommis, remonteissa yms. sit saatiin lapset aika samaan aikaan. olin ihan et jes mulla on ystävä jonka kanssa nauttia aitiyslomasta ja käydä kahvilla ja puistos. mut mitä viel ensimmäinen puol vuotta meni ok. sit alkoi yhteydenpito vähentyä, vähentyä. en jasanut enää kysellä perään kun aina oli väsy, kiire tms. aina. meni puol vuotta. kävin heillä kerran. meni puol vuotta. hän kävi meillä kerran. nyt on mennyt taas puol vuotta. eikä kumpikaan enään toista kylään pyydä.

yritin vielvuos sitten kysellä et mikä on, olenko loukannut yms. sit päätin et olkoon. ei mun tartte kiduttaa itseäni ihmettelemällä et miks seura ei kelpaa.me käydään puistossa, he käyvät puistossa mut aina eri aikaan. olen tullut tulokseen et ei häntä vain kiinnosta olla mun seuras. toisaalta jos nähdään esim jumpassa niin aina tulee jutteleen ja selittään asioitaan.

ikävä on ystävää mut en tiedä pystyykö välejä enään parantaan-
 
No me ollaan varmaan just tollanen perhe :snotty:

Siis kyläillään ylipäätään tosi vähän ja vaikka aina kaikkien kanssa on mukavaa ja sovitaan, että nähdään taas, voi väli olla silti pitkäkin.
Kaikkein mieluiten me ollaan omalla porukalla kotona :) Parasta on vain olla rauhassa, ilman aikatauluja ja muuta. Viikolla työt aiheuttaa sen, että pakollisen kauppareissun ja lasten harrastuksen (kerran viikossa) lisäksi ei haluta iltoihin muuta menoa.

Aina on kuitenkin jotain, on polttopuiden tekoa ja hakua, lämmittämistä, remonttihommia, siivousta, koiran lenkitystä. Viikonloppuisin metsästystä, mökkeilyä, ihan vaan ulkoilua, ruuanlaittoa, uimahallia, mummolassa käyntiä, jne...
Tehokkaasti se aika kuluu ilman kyläilyäkin.

Ei se siis todellakaan välttämättä tarkoita, ettei perhe tykkää teidän kanssa viettää aikaa :)

Olenkin aina ihmetellyt näitä "kyläluutia", millä ihmeen ajalla tehdään kaikki kotityöt ja omakotitalon piha- ja huoltohommat jos 3-4 iltaa viikossa ollaan jossain kylässä..
Iltamyöhällä? Jääkö aikaa yhtään joutenoloon, vai meneeko kaikki hereilläoloaika johonkin suunniteltuun hommaan?

Kuin minun suustani! Olen ihmetellyt täysin samaa. Vai onko jotkut ihmiset vain sellaisia, ettei osata "vain olla" oman perheen kesken. Ihan kuin paettaisiin sitä arkea tai jotain...
 
[QUOTE="vieras";27541773]Mun aika myös tuntuu kuluvan jotenkin eri tavalla kuin muilla ihmisillä, mulle esim. kuukausi sitten tapahtunut asia on tapahtunut "ihan kuin eilen". Meillä eletään kiireellistä elämää, mies on yrittäjä ja itse autan kotiäitinä olemisen lisäksi niissä hommissa minkä voin, viikonloput eivät eroa yeensä työn puolesta arjesta jne. Lisäksi mulla on masennusta ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa, mitä ulkopuoliset tuksin huomaavat, mutta multa ihan tavallinen kyläily vaatii jonkinlaista "henkistä valmistatumista" ja saa mut todella väsyksiin, vaikka nautinkin ihmisten seurasta. Mulle helpointa on kun joku muu tekee aloitteen ja sillä tavalla ns. potkii mua toimimaan, koska mulle se alkuun pääseminen varsinkin asioissa, jotka vaativat sosiaalista kanssakäymistä, on todella vaikeaa :)[/QUOTE]

Tämäkin on kuin minun kynästäni...
 
[QUOTE="kolmen äiti";27541958]Kuin minun suustani! Olen ihmetellyt täysin samaa. Vai onko jotkut ihmiset vain sellaisia, ettei osata "vain olla" oman perheen kesken. Ihan kuin paettaisiin sitä arkea tai jotain...[/QUOTE]

esim meillä ei ole käynyt kukaan kylässä koko syksynä. joskus kesällä viimeks. itse kyläillään noin kerran viikossa ja nekin kestää sen 1-2tuntia, ja usein viel mennään lapsen kanssa kaksin. illat ollaan perheen kanssa kotona.
 
Kyl mä varmaan silloin tällöin edelleen kutsuisin heitä käymään, jos heidän kanssaan siis on ihan kivaa. En mitenkään kovin usein kutsuisi, mutta joskus kumminkin. Jotkut vaan on saamattomia kutsumisten suhteen ilman että se tarkoittaisi mitään pahaa.
 
Kiitos vastauksista. On tämä ihmisten kanssakäyminen joskus varsinaista salatiedettä :) Tekisi mieli ajatella, että suoraan kysyminen ja puhuminen olisi aina hyvä juttu, mutta taitaa se todellakin olla säälittävää ja painostavaakin.

Ja kyllä me osataan ja tykätään olla omankin perheen kanssa. Mutta todellakin aika harvoin mekin sitten kyläillään tms. enemmän kyllä tykkäisin :)
 

Yhteistyössä