Kyläilyreissu ihan poskelleen...

[Myrtti-Maaria]

Meillä on kolme vuotias lapsi ja lähdimme ensimmäistä kertaa erään tuttavani luo kylään.
Matka meni hyvin,mutta perillä kaikki menikin sitten huonosti ja vähän minua nolotti lapsenkin puolesta ja omastani.
Hän itki lähes koko kyläilyn ajan ja huusi,että haluaa heti kotiin :ashamed: :ashamed: !
Tuttavani samanikäisen lapsen tutustumisyritykset hän torjui täysin,joten ei siinä auttanut muu kuin pakata tavarat ja laittaa lapsi autoon..lähteä kotiin!
tuttavastani ei ole kuulunut vierailumme jälkeen mitään,vaikka lähetin hänelle parikin viestiä...
Lapseni ei yleensä kylässä käyttäydy kyseisellä tavalla ja muistan kerran,kuinka meillä oli kylässä olevalla lapsella samanlainen tilanne äitinsä kanssa. Hän itki ja halusi kotiin..itselle tuli lapsellinen ja loukkaantunut olo,vaikka toisaalta ymmärsi lasta.
Olen tai ainakin kuvittelen olevani aikuinen järkevä ihminen.
onko kenelläkään vastaavaa noloa kokemusta ollut lapsen tai lastensa kanssa ? tapahtuuko sitä usein...
Vieläkin hävettää :ashamed:

 

[Mamis74]

No ei kai se sun vika ole. Näillä 3-vuotiailla tahtoo olla näitä tempauksia, niistä ei ikinä tiedä millä päällä ovat milloinki. On kyllä vähän hölmö se sun kaveriski jos otti tuosta nokkiin. Oliko pitkänki matkan päässä tää kyläpaikka?

 

[JMF]

Kuule, nämä 3-vuotiaat on just siinä niin charmikkaita kun ne on niin epäennustettavia! Toi olis voinut käydä kelle tahansa ja missä vaan, diplomatia on vielä hakusessa ja varsinaista vieraskoreutta ei välttämättä ole.

Mä tiedän tosi hyvin, mulla oli lapsen joulujuhlissa tosi "pettynyt" olo kun meidän rinsessa vaan nyhjäs mun sylissä, kun muut muksut esitti joulunäytelmiä ja jopa yksinlaulua mikrofoniin! Mut sit jonkun päivän päästä ymmärsin ryhdistäytyä ja lakata murehtimasta, koska se nyhveröys olisi ollut yhtä mahdollista kenella tahansa, ja kaikki mummot&papat paikalla olis sen ymmärtänyt. Tuli oikeen nolo olo, kun olisin vaan omaa egoani pönkittääkseni halunnut juuri meidän tytön olleen tosi reipas ja taitava (mitä hän onkin), että kaikki olis nähnyt kuinka mahtavasti hänet on kasvatettu.. (tai jotain...) Tosi älytöntä ja lapsellista itseltäni.

Ja kukaan ei oikeesti suutu/loukkaannu sellaisesta, korkeintaan vaan ajattelee, että onpas MEIDÄN lapset hienoja ja reippaita

 

[Anmaleol]

Mekin viime viikolla kylailtiin pitkasta aikaa hyvan ystavani perheessa. Yleista pienta ujoutta oli 2v8kk tytollani siina alussa, mutta voi kauhea, kun perheen isa tuli toista kotiin, niin tyttareni rupesi itkemaan ihan kauheasti eika siita tullut loppua. Ei saatu kuulumisia vaihdettua siina metelissa, joten perheen isa vain soi ja lahti takaisin toihin (ajaa taksia). Onneksi perheen isa ymmarsi hyvin tytartani; puhelimessa on juteltu kylailyn jalkeen ja ensi viikolla tulevat meille kylaan vuorostaan.

Lapset on lapsia, eika heilta voi aina odottaa 'taydellista' kaytosta, vaikka tapoja ja fiksua sosiaalista kayttaytymista tuleekin opettaa ja neuvoa.

Tulee mieleen yksi toinen kylaily, kun tyttareni totesi pari kertaa kylapaikassa, etta 'taalla haisee pahalle'. Oikeassahan han oli, kun perheessa tupakoitiin ja kodissa oli pinttynyt tupakan haju. Myohemmin selitin tyttarelleni, etta ei ole kiva sanoa noin ja naytti ihan ymmartavan asian.

 

[heitukka]

Meillä ei ole saanut hirveää raivaria koskaan, mutta poika on kyllä kaiken huippu. Hän villintyy tutussa seurassa mahdottomaksi ja yrittää käydä pöydästä rohmuamassa kaikkia hekkuja, kun silmä välttää. Minä katson kauhuissani ja tietysti puutun tilanteeseen. uskon tämän muiden silmissä näyttävän siltä, että meillä ei kotona koskaan herkkuja olisikaan tarjolla. Kaipa tämäkin asia on laatua, Oppia ikä kaikki.

:ashamed: