Kuvaile millainen äiti olet...

[tämmöistä...]

Kuvaile millainen äiti olet

Keksin lapsen kanssa paljon leikkejä sisällä mutta puistossa vierastan muita äitejä ja useimmiten tarkkailen taka-alalla mitä lapseni puuhaa ja puutun jos on puututtava. Minulle on tärkeää viettää omaa aikaa iltaisin kun lapsi on nukkumassa, ilman omaa aikaa (pari tuntia illassa) en jaksaisi yh-arkea.
Uskon että lapseni pitää minua turvallisena ja hauskana äitinä. Hän saa osallistua kanssani monenlaiseen. Kotitöistä mitä ihmeellisimpiin hassutteluhin. Äiti on myös tiukka. Säännöt ovat säännöt eikä niitä rikota. Lapseni huomaa puistossa etten ole samanlainen kuin muualla, mutta koska hän puistossa mennä viipeltää niin kovaa ei varmaankaan jää sitä miettimään.
Olen myös tempperamenttinen ja saatan suutahtaa mielestäni turhankin helposti, tässä minulla on siis paljon parantamisen varaa.


Nyt muiden vuoro...

 

[Kerpele]

En mä osaa kuvailla millanen äiti mä olen, tavoittelen täydellisyyttä mutta mun geeneillä ja menneisyydellä tuskin täydellistä musta koskaan tulee, yritän silti

Mun lapset on tasapainoisia ja iloisia ja aivan ihania, se kertoo mun mielestä siitä etten mä ainakaan ole ihan täysin huono äiti

 

[endie2]

lepsuhko, äkkipikainen, helposti lähestyttävä.
noi kolme tulee ihan ekana itseltä mieleen äitinä olemisestani.

 

["Hmmm"]

Kai mä oon ainaki kiva äiti. Rakastava, huolehtiva, välittävä, rajat laittava, mut sellanen tavis äiti varmaan. Haluan vain lapseni parasta, ja lapsi menee kaiken edelle. Lapsi ei silti ole mikään ns. pilalle lellitty, itserakas pikku paskiainen. Vaan kaikkee noita em. sillai sopivassa suhteessa ja terveellä järjellä. Mä oon varmaan myös sellanen vähä hemmotteleva ja lellivä.

Oon aina pitäny lapsista tosi paljon ja äitiys on jotenki tosi luonnollista ja helppoa. Oon myös energinen ja aikaansaava useimmiten, vaikka osaan kyllä laiskaki olla.

Mut hei, kumpa kukaan ei kysyis millanen vaimo mä olen.. Tai ainakaan ei kysyis mun mieheltä. Oon varmaan aika nalkuttava kakkiainen toisinaan.

 

["ihana"]

Saako kehua? Omasta mielestä hellä, hauska, lehmänhermoinen, tarmokas jne. Säännöistä pidetään kiinni, ei potkita, ei satuteta muita eikä itseään. Mutta kyllä meillä aika paljon pelleillään ja pidetään hauskaa. Viimeksi tänään kun oltiin koko päivä lapsen kans kahdestaan niin juostiin välillä peräkanaa ympäri huushollia ja painittiin sängyllä sekä ihan vain lueskeltiin yhdessä ja piirrettiin. Ihanaa oli. Kielsin kyllä napakasti kun yritti potkaista minua vaipanvaihdon yhteydessä leikillään.

 

[ketjun aloittaja]

En mä osaa kuvailla millanen äiti mä olen, tavoittelen täydellisyyttä mutta mun geeneillä ja menneisyydellä tuskin täydellistä musta koskaan tulee, yritän silti

Mun lapset on tasapainoisia ja iloisia ja aivan ihania, se kertoo mun mielestä siitä etten mä ainakaan ole ihan täysin huono äiti

Asia ei tietenkään minulle kuulu mutta kysyn silti mitä tarkoitat ettei sun menneisyydellä voi täydellistä tulla?? Itselläni on tietynlainen menneisyys mutta en usko (tai ainakin taistelen sitä vastaan) että se vaikuttaisi millään tavalla siihen millainen äiti olen.

 

[Leukistinen aksolotli]

Olen semmoinen, että kutittelen ja pidän sylissä ja pelleilen. Jos joku asia pitää selittää, piirrän kaavakuvan. En ikinä mene noloksi lasten kysymyksistä, koska olen ihan hyvä selittämään asioita. Olen hyvä hoitamaan lapsia, jos ne on kipeitä. Ulkopuolisten silmiin en varmaan näytä kovin äidilliseltä, mutta mulla ja lapsilla on ihan omat keskinäiset jutut.

 

[Hmmmmmmm]

Mä oon sellanen, et leikin paljon tyttären kanssa ja pötkötellään molemmat viltin päällä samalla, juttelen paljon kaikista asioista ja ihan normaalilla äänellä. Kuunnellaan paljon lastenlauluja, kyhään leluista leluradan ja tytär ryömii ja tutkii kaikki lelut ja siinä meneeki aikaa . Rakastan lastani paljon ja ei mene päivääkä ettenkö sitä lapselleni kertois, vaikkei ehkä ymmärräkkää sanoja. Halailen lastani paljon, suukottelen ja toisinaan vähän leikkimielellä teen kiusaa . 7kk tyttäreni on ilonen, vilkas, ilmeilee paljon, kiljahtelee riemusta, murisee kun komentaa mua , opetellu halaamaan, suukottelee suu auki, itkee heti jos poistun näköpiiristä, nauttii hellittelystä ja huomiosta yleensä, ojentaa käsiään kun haluaa sylittelyä, hymyilee paljon ja nauraa, taputtaa käsiään yhteen aina jos tapahtuu jotain hauskaa tai kehun jostain .

 

[marabou]

Rajat ja Raukkaus

 

[vierrass]

Minä taidan olla enemmän isämäinen kuin perinteisesti äitimäinen. Minä tykkään temuta ja riehua lapsen kanssa, jätän kotityöt tekemättä ja keskityn johonkin hauskempaan mies on se järkevämpi, joka pistää lapsille ja äiteelle aina vähän suitsia, kun uhkaa meno riistäytyä hallinnasta.

 

[aamuntorkku]

Mimmonenhan mää oon
No mä ehkä aika "tiukkis" tietyissä asioissa eli pidän lapsilla kunnon rajat ja säännöt. Mut toisaalta, oon kyllä semmonen aika hassu (koko perhe on), että paljon höpötellään ja tanssitaan, ja saatetaan vaikka automatkalla hoilata ja rokata koko porukka Pyrin kuuntelemaan lapsia, varsinkin esikoinen on nyt herkässä iässä ja häntä aina rohkaisen puhumaan, kun huomaan, että hänellä on jotain mielen päällä.
Mää oon tosi sosiaalinen ja lapsetkin on sitte mun mukana kulkenut paljon... mut pikkusen mä ehkä oo sit levoton ja huomaan, että ainakin toi tyttö on perinyt (=oppinut) multa kans tuota levottomuutta; olis aina menossa...

Mut kuten mun esikoinen niin "nätisti" sanoi yks päivä: "Äiti, nää oot maailman paras äiti - ku ei mulla muuta oo"

 

[Kerpele]

Asia ei tietenkään minulle kuulu mutta kysyn silti mitä tarkoitat ettei sun menneisyydellä voi täydellistä tulla?? Itselläni on tietynlainen menneisyys mutta en usko (tai ainakin taistelen sitä vastaan) että se vaikuttaisi millään tavalla siihen millainen äiti olen.

No samaa me varmaan tarkotetaan, sinä tuolla taistelulla ja minä täydellisyyden tavoittelulla

En jaksa juuri nyt puida menneisyyttäni.

 

[Huspati Huta]

Olen huolehtiva ja passaava äiti. Kanssani voi neuvotella ja toivoakseni minulle voi kertoa kaikenlaiset asiat, jos ne mieltä painavat.