kuusi vuotta oltu yhdessä, ja alkaa kyllästyttää varoittelut seitsämännen vuoden kriisistä

["a.p"]

Ollaan siis oltu miehni kanss yhdessä kuusi vuotta yhdessä, ja saan kuulla aika usein suoria ja epäsuoria kommetteja siitä, että se suhtee pahin kriisi on nyt tulollaan.
Jos joku sen kriisin aiheuttaa, niin nuo kommentit.

Ihan kuin se olisi kiveen kirjoitettu, että jokaisella tulee se kriisi aina ilman mitään poikkeusta juuri kun se seitsämäs vuosi lähtee käyntiin.
Kuulema olen sinisilmäinen, kun en siihen usko meidän kohdalla. En usko en, ja siihen on syynsä.

Meillä on ollut äärettömän myrskyisä suhde alusta saakka, muutimme yhteen heti ensi tapaamisella. Vaikeudet alkoivat puolenvuoden suhteen jälkeen. On käyty terapiat ja viikonloppu kurssit, on oltu eron partaalla monet kerrat, mutta joku on kuitenkin aina saanut yrittämään.

Vasta nyt meillä on alkanut mennä hyvin, riitoja on edelleen, mutta ymmärrys, kunnioitus ja luottamus on alkanut löytyä vihdoin välillemme. On vahva olo tuon toisen kanssa, enkä millään voi uskoa, että ensimmäisiä vuosia pahempia aikoja enää voisi tulla.

Joten varmaan on ymmärrettävää, että varoitukset ottavat päähän, kun vasta on päästy pahoista kriiseistä eroon!

 

[samuelinäiti]

tottakai joku kriisi saadaan aikaseks jos kaikki sitä kokoajan toitotttaa että näin pitää olla, niin nopeasti nyt keksit jostain roskien viennistä hirveän draamashown!

ei vaan oikeasti, mua on aina naurattanu nämä rajapyykki-kriisidraama jutut. taitaa olla amerikkalaisten romanttisten komedioiden höpönlöpöä jota vielä cosmopolitan lehdet hekumoi lisänä. tommoset typerät suhde säännöt kuuluu teini ikään, ei enään aikuisten suhteisiin mun mielestä. tosin harva teini on seitsemää vuotta kenenkään kanssa ollut mutta ymmärrät varmaan mitä tarkoitan.

voit musta jatkossakin sanoa lähipiirilles että höpöhöpö noille "seitsemän vuoden kriisi" jutuille, luulevatko olevansa jotenki hyviäkin tyyppejä kun "varoittelevat" noin kauheasti jostain olemattomasta?

 

[Voi kuule]

Äidiltäni joka kerta kun hänet näin eli vähintään 2krt / kk. Aivan käsittämätöntä! Ja hermot meni. No onneks sekin vuosi loppui. Ja nyt mennään jo 9 vuotta....

 

[lissukka.]

Kyllä minäkin uskon, että meidän suhteen pahimmat kriisit oli kahtena ekana vuonna. En usko, että pahempaa on luvassa tsemppiä teille.

 

[chrissy]

no meillä on vissiin menossa 8v kriisi ( tai no mulla on ) Ikinä en oo eroa miettiny näin paljoa.

 

["Mä"]

Kyllä minäkin uskon, että meidän suhteen pahimmat kriisit oli kahtena ekana vuonna. En usko, että pahempaa on luvassa tsemppiä teille.

Sama juttu täällä! Seitsemän vuotta tuli juuri täyteen, ja nyt ei enää jakseta riidellä varsinkin, kun ne pahimmat riidat lähtivät pikkujutusta ja molempien itsepäisyydestä ja nyt ollaan kumpikin opittu vähän muuttumaan.

Tsemppiä ap, älä välitä kommenteista. Te tiedätte itse suhteenne vahvuudet ja heikkoudet

 

["Entinen Ksantippa S."]

Onhan noissa kriisijutuissa siinä mielessä perää, että mikäli on vanhaan tapaan menty ensin naimisiin ja sitten aloitettu seksielämä, niin pari ekaa vuotta on mennyt umpirakastuneena ja pari seuraavaa lapsia ihmetellessä ja ihastellessa. Seitsemännen vuoden kohdalla on sitten iskenyt turnausväsymys, mies on uupunut työssään ja nainen kotirouvana, eikä puolisoa ehkä tunnetakaan niin hyvin kuin on kuviteltu.

Nykyaikaisempi väsymyksen ja kyllästymisen seurays taitaa kuitenkin olla se, että erotaan jo pikkuvauva-aikana. Se jos jokin on surullista, ja on hyvä asia jos joku saa vältettyä eron siksi että on kuullut tällaisen kriisin olemassaolosta.

 

[rakastunut]

Meillä kanssa seitsemäs vuosi menossa ja ollaan varmaan tosi outoja kun ei meillä ole vielä yhtään kriisiä ollut. Sulassa sovussa ja tasapainossa elellään ja ei tässä myrskypilviä näytä olevan tulossakaan. Kun pitää kipinää yllä ja puheyhteyden kunnossa niin eipä tässä jouda kriiseilemään. Ollaan kuitenkin jo talo rakennettu, muksut tehty ja jos jonkilaista elämänmuutosta ja terveyshuolta koettu, joten ei kriiseillä turhista kun ei kriiseilty noistakaan

 

[se on höpöhöpöä]

Meilläkin oli myrskyisä (ja riitaisa) suhteen alkupuoli, pahimmat kriisit ajoittuivat 2,5 vuoden ja 5 vuoden kohdille. Noista kun selvittiin niin suhde on nyt vahvempi kuin koskaan ja 7 vuotta on juuri takana. En usko että tämä olisi erityinen kriisinpaikka meille. Nythän meillä juuri hyvin menee! Meillä suhde rauhoittui ja vakiintui vasta lapsensaannin myötä pari vuotta sitten.

 

[14 v kriisi]

Meillä ei ollut 7 v kriisiä, mutta 14 v jälkeen alkoi mennä huonosti, ja nyt kun 15 v täynnä, niin mies haluaa erota.

 

[MIRKAMÖRKÖ]

mulla tuli edellisen miehen kanssa 7v kriisi,ja 10v kriisi tappo suhteeen.ei kriisejä kaikille tule...ja monille kelle se tulee saattaa olla myös helpotus.

 

["vieras"]

Minusta tuossa on ymmärretty väärin se kriisiteoria, josta olen lukenut kirjan ja se kertoo ihmisen elämän siirtymävaiheista ja siitä minkälaisia tunneasioita niihin tyypillisesti kuuluu. Eli ihmisen elämässä tapahtuu henkisiä muutoksia noin 7 vuoden välein, mutta nekin oli vain keskiarvoja. Vaikka useinhan puolisot "löydetään" jossain kriisivaiheessa, eli sinänsä se voi pitää paikkaansa jos olette heti yhteen muuttaneet (eli siinä kohtaa elämässä on ollut jonkinlainen nyt-pannaan-ranttaliksi-vaihe) ja sitten tulee taas n. 7v jälkeen vaihe kun haetaan jotain uutta sisältöä.

 

[Millenia]

Minä myös uskon, että tuollainen n. 7 vuotta on aika normaali aika parisuhteen kitkalle. Nimenomaan alun huuma on mennyt, vauvat kasvatettu. Pariskunta alkaa löytämään sen oman elämän uudestaan eikä välttämättä koekaan, että se välttämättä on sen nykyisen kumppanin kanssa. Jollakin menojalka vähän vipattaisi, toinen taas on vaan tympääntynyt siihen samaan naamaan... kaikennäköistä.

Mutta on ihan älytöntä mielen köyhyyttä jankuttaa jostain 7. vuoden kriisistä. Kyllä jokainen pariskunta on kuitenkin erilainen ja heidän parisuhteensa on heidän oma asiansa. Ällöttävää käytöstä ulkopuolisilta.