~~kuumia aaltoja~~ "so what"

Ihanaa Uudi, että olet piristänyt vanhusten arkea näin vanhusten viikolla !
Itsellä täällä ihan nuutunut olo, flunssaa vaiko ei...Lontoon reissun jälkeen on ollut nenän valumista joka päivä, mutta ei ole tullut kunnolla flunssaksi. Mutta paleltaa, nytkin piti laittaa takkaan tulet.
Kirpparia olen puuhastellut tässä ja huomenna vien taas lisää tavaraa. Jotain on mennytkin, mutta tuleeko rahatkin on kysymysmerkki. Eiköhän.
Huomenna vuorossa illalla konserttiin meno ja se kruunaa tämän viikon=) Aamupäivällä käyn lääkärillä katsastamassa kohdun tilanteen siirtoa varten ja saamassa pari reseptiä; se on menoa nyt...
Koira-asioita kun täällä paljonkin puhuttu, niin kerronpa mun hankinnan lähiajoilta: ostin Lidlistä autoon suojapeiton (muovitettu toinen puoli) etupenkkien taakse tulee kiinni ja takapenkkien eteen; tulee kuin puolikas tunneli penkkien väliin. Sanoisin, että hyvä keksintö ! Mulla kun tuosta dallusta lähtee mielettömästi valkoista karvaa, niin jää siihen peittoon eikä ole pitkin autoa. Ennen mulla oli farkkuauto, missä koira kulki takana, mutta se takaosa olikin sn karvanpeitossa, ei nimittäin tuollainen lyhyt karva irtoa millään...Nyt siis kuljetan uudessa biilissäni takapenkillä tuon peiton turvin
Keskiviikon jaksamisia ja illan jatkoja kaikille !

 

Paulanna harmi, että huonoa oloista pukkaa. Toivotaan, että helpottaa pian.
Meilläkin erityisesti kultsusta lähtee karvaa niin, että joka paikka on kohta valkosena, jos et usein imuroi.
Hyvä keksintö sulla tosiaan tuo suoja. Inhottava, jos uusi auto täynnä karvaa ja se on niin herkkää tarttumaankin, joka puolelle.
Sinulla huomenna jännä päivä. Onnea lääkärissä käyntiin, että kaikki hyvin.
Mukavaa konsertti iltaa myöskin. :hug:

 

Heipat!

Onpa ollut vilkasta keskustelua. Olin viikonlopun mökillä ja kun oli vieraita ei ehtinyt kirjoitella, sitten maanantaiaamuna iski flunssa päälle ja nyt voin sanoa että se on selätetty, saakutti kun tälläiällä 38 asteen kuume vie ihan voimat, onneksi kuume nousi vasta ma iltapäivällä ei tarvinut kauan olla yksin lasten kanssa. Tiistaina ei ollut kuumetta mutta oli aika hutera olo. Oli muuten ihan järjetön päänsärky tässä flunssassa ei lääkkeetkään auttaneet. Oliskohan lisänä ollut vielä se tärsky päähän. Niska ainakin on nyt ok. Vaikka nyt pää kolahtikin urheiltaessa niin on mulle toi urheilu kyllä toooosi tärkeä harrastus, saan siitä niin paljon energiaa ja hyvää mieltä ja ei ole ollut painon kanssa ongelmia. Toki tarvitsee miettiä mitä suuhunsakin laittaa. Nyt on vielä 3 kg jäljellä raskaudesta (vanhat farkut menevät jo jalkaan...ehkä ei ne kireimmät mallit mut kuitenkin), mutta maltilla se pois, koska kuitenkin imetän.

Uudi, en tosiaan tajunnut että se possu on niin pieni, tuosta innostuneena googlasin netistä ja onpas ne suloisia pieninä...isona ei ehkä niinkään mutta onpas kuitenkin persoonallinen lemmikki, jos nyt näin voi sanoa. Tovottavasti nyt saat opetettua "tavoille" eikä ole niin kova ikävä possusella. Kivankuuloinen tuo vanhainkotikeikka.

PieniTähtönen, tsemiä laihdutukseen.

Murmur, aikaaste suloinen teidän uusi koiruli. Mun mies tykkäsi tuosta Sallista tasan satasella, on meinaan mäyräkoirafani ja siinä kait mäyräkoiraa.

Paulanna, kovasti onnea tulevaan.

Toivottavasti Lillis sait hyvän tilin kirpparipöydästä ja tyttäresi löytää sen tanssikaverin.

Kiitos Morticia tuosta etusivusta, ajattelin että mäkin voin sitä päivättää, tosin täytyy sitten uusi ketju avata, mutta jos vaan jaksat niin ok.

 

Uudille ja mur-murille onnittelut uusista perheenjäsenistä :kiss:!

Uudi Minipossu on varmasti hauska lemmikki =).

mur-mur Ihuna toi kuva teidän Sylvistä . Toivottavasti tulevat hyvin toimeen Sallin kanssa.

Eipä ole tullut täällä ainakaan viikkoon käytyä, mutt toivon, ett ensi viikolla olisi aikaa oikein kunnolla paneutua kirjoituksiin, sillä meillä alkaa loma. Enää huominen töitä ja sitten saa olla 9 päivää vaikka kalseareillaan koko ajan jos siltä tuntuu .

En muista kirjoittelinko täällä, ett käyn labrassa yms. Eilen kuitenkin kävin työterveystarkastuksessa ja sain kuulla labratulokset. Kolestroliarvot olivat todellakin hyvät, varsinkin se Hyvä kolestroli :heart:, Hb 153 eli se ei ainakaan selitä mun väsymystäni, tai taannoista sellaista, sillä kolmisen viikkoa sitten nostin tyroksiiniannosta ja se on jo alkanut vaikuttaa silleen, etten ole kohtuuttoman väsynyt kotiin tultuani. Olipahan arvot sitten vähän kohollaki ja lääkäri käski palata aiempaan annokseen. Kompromissiin suostuin eli jättämään sen yhden ylimääräisen neljänneksen pois joka toinen päivä =). Verenpaineet oli vähän koholla ja niitä pitääkin nyt tarkkailla. Mittaria en tosin ole vielä lainaan hakenut, sillä nyt pian kroonisesti vaivaava päänsärky (ja pikku huippaus välillä) on mulla siitä hyvä mittari ja nyt yritän sitten vain saada sen talttumaan vähentämällä kahvin juontia ja välttämällä turhaa suolan mässäämistä.

Lomalle ei ole erityisempia suunnitelmia. Vkl ollaan ehkä ihan vaan kotosalla ja lähdetään sit vasta su tai ma mökille ja siellä ollaan niin kauan ku hermot kestää tai on pakko palata työelämään .

Hyvää ja antoisaa syysaikaa kaikille palstasiskoille :kiss:!!

 

Kiitos Ottis ! :kiss: Mukavaa kuulla sinustakin. Ihmettelin jo, että mihin olet joutunut.
Possu on tosiaan hupaisaa seurattavaa. Nytkin levättiin kainalokkain jonkin aikaa.

Vietä nyt oikein rentouttava ja rauhaisa loma. Mahtavaa, kun teillä on mökkikin minne mennä. Meillä on saaressa ja siellä ei tule paljon ainakaan minun käytyä, kun aina pitäis mennä veneellä.
Vuokramökeillä käydään aina silloin tällöin, kun pitää saada nollattua pää.

Kiva juttu, että lääkärissä kaikki suht ok. Ikävää tuo verenpaine kuitenkin. Toivotaan, että se laskeutuu pian. Konsteja sinulla ainakin on jo tiedossa.

Hyviä Illankähmyröitä tv Uudi !!!

 

Moikat tyttösille:wave:!

Uudin possukkahan on kohta ihan valtakunnan julkkis! Ja sitten sä voit kaikille kehaista, että oot ihan sukua julkkikselle, kun oot sen "äiti"! Mahtava homma tuommonen vanhusten arjen piristäminen:flower:

Kiva kuulla, että Ottiksella vain kiireitä, eikä ole kokonaan unohtanut olkkarin osoitetta!
Leppoisaa lomaa, hämyisiä, helliä hetkiä ja paljon naurua ukkelisi kera!!

Mä oon ollut vasta yhden päivän töissä tällä vkolla, ja niin voimille otti, että pitipä ihan tirsat ottaa töiden jälkeen. Huomenna kanssa jo aamu-kuuteen, joten ens yö menee kelloa kytätessä, ja huominenkin on tosi väsy pvä, ainakin töistä päästyä|O!

No, kirppis ei nyt kovasti putkeen menny, perkules! Sain 106,50 euroa, ja eniten ihmetyttää se, että laskelman mukaan, mulla ois kahtena ekana pvänä myyty n.34 kpl:tta 1 euron tuotetta!! Mitä hittoa?? Mulla ei jumatsuka tommosia euron tuotteita ollu ku jokunen hassu, eikä ees sillon alussa, vaan vasta vikoina päivinä.. V*tut, sano Vatanen ja lakkasi käymästä moisella torilla!

Tyttösen kanssa oli kiva kaupunki-reissu; sovitti muutamaa ihanaa prinsessa-pukua, sitä oikeaa ei vielä löytynyt, ja sitten kävimme syömässä ravintelissa..Laatuaikaa näin tyttöjen kesken

Mä oon jotenkin kumma tapaus vissiin, kun en oo ikinä vielä "mittuuttanut" mitään arvojani, ja kuiteskin ihan ikäneito jo. En varmaan ees uskaltas mennä lääkäriin mihinkään "kuntotarkastukseen", kun pelkäisin niin paljon, kuinka huonoja arvoja mistäkin kokeesta tulisi! Minäkö pessimisti??

Nyt tarttee alkaa katsella Tallinnan päiväristeilyjä, josko se Vanhojen tanssipuku löytyisi huikeasti huokeammalla Tallinnasta!

Naatiskelkaahan elämästä ja keksikää tästäkin päivästä jotakin ihanan positiivista:heart:! Mä voin aloittaa; meiän KOKO perhe sai aikataulutettua itsensä niin, että päästään kaikki yhessä Linnanmäen Valokarnevaaleille lauantaina

Heipsutirallaa:wave:

 

Kyllä mä koitan jaksaa päivittää, vaihdetaan sitten jos näyttää että alkaa olla muita kiireitä niin paljon ettei ehdi.

 

Heippatirallaaa ja lauantaita kaikille ! Sateeton aamu, toistaiseksi...
Ulkona odottaa polttopuukuorma lastaamista paikoilleen; ukkokulta sanoi kyllä tulevansa mukaan raijaamaan paikoilleen niin eiköhän tänään saada homma hoidettua. Minä oon meillä se "polttopuumestari", tartun jopa kirveeseen ja kesällä tykkään tehdä polttopuita itse...Nyt tuli kyllä hankittua ostokamaa, sain niin edullisesti jo viime vuonna yhdeltä maajussilta tästä läheltä ja koivut oli priimaa, että kaupat syntyi nytkin.
Muutoin tänään lepopäivä: mulle siis ihan kunnolla iski flunssa. Jouduin aloittamaan kuurin, kun poskionteloihin meni; onneksi mulla tuttu lääkäri, joka soitti apteekkiin kuurin eikä tarvinnut lääkäriin mennä. Tunnen ja tiedän kyllä itse kun tauti päällä.
Hoitelen aika paljon tämän perheen lääkäriasiat tuttuni kautta ihan puhelimitse (teen itse diagnoosit ja hän määrää lääkityksen, jos tarvis on). Kun lapset oli pienempiä ja lääkärin tarvetta joskus ois ollutkin nin meillä jo käytössä sama systeemi; tuttuni kävi kotona tarvittaessa; lapset sitten joskus tokaisivatkin, että eix me koskaan päästä lääkäriin ? Ihan kokematon en ole näissä asioissa; on mulla sairaanhoitajan koulutus ja kokemusta siltä alalta paljonkin Joten hyvin on hommat hoitunut.
No, pääsiväthän lapset joskus lääkäriinkiin, mutta ne oli sitten jo vakavampia juttuja, kun sairaalaan joutuivat muutaman kerran; rotavirusta ja astmakohtausta jne. Ne oli aina ikäviä juttuja; itsekin tulee ihan sairaaksi, kun lapset sairastaa.
Mä olin muuten torstai-iltana Yö-yhtyeen konsertissa ja oon vieläkin niin onnellinen siitä Oli kyllä niin ihana kokemus taas. OOn fanittanut niitä jo vuosia, mutta konserttina oli eka kokemus; joskus aiemmin oon käynyt ravintolassa heitä kuuntelemassa.
Kiitos Morticia hyvästä listasta; pysyy vähän kärryillä kenen kanssa täällä kirjoittelee. Tää on kyllä kiva palsta ! Onneksi tämän löysin
Nyt siis siellä ultrassakin käyty siirtoa varten ja kaikki oli ok. Huomenna alkaa sitten "hormoonitankkaus" ja vielä yx ultra ennen siitoa ja h-hetki jo reilun kahden viikon päästä...jännittää taas kerran ja toivo on herännyt:heart:

Hyvää lauantaita kaikille ihanaisille :hug:

 

Lilleriina ja Uudi Kiitos hyvän loman toivotuksista :heart:! Alku ei ollut lupaava, sillä nostatin paineita jo ku ukko ekana kotiintultuaan eilen sanoi, ett pitäis lähteä viemään toista venettä talvisäilöön. Lähdin tietenkin enkä paljoa mutissutkaan, mutt ajattelinpa, ett miehestä minä lomaa tarvisin enemmän ku töistä ku on sellanen Duracell-pupu. Illalla kuitenkin oli jo hyvä mieli ku homma oli hoidettu ja nyt kun vettä tulee taas ku aisaa, voi vain todeta, ett tehtiin se ihan oikeaan aikaan. Mies lähti nyt ajelemaan toistasataa kilsaa päästäkseen Motonettiin, mutt mä en viihtinyt lähteä mukaan. Laiskottaa ja laiskottelen . Kissat nukkuu makkarissa ja mä vähän tuumaan, ett taidan mennä niiden kanssa pötkölleen.

Uudi Mä oon aina haaveillut mökistä saaressa ja ehkäpä just siks, ett sitten kun sinne menis, ei sieltä niin vain lähdettäskään . Tosta pakollisesta venereissusta tulikin mieleen, ett pari viikkoa sitten ostin kissoille pelastusliivit . Ne on tosi hauskan näkösiä liivit päällä. Tyttökissalle voi tosin joutua ostamaan vielä isomman liivin ku on vähän nafti ja jotenkin luulen, ett neiti saattaa ensi kesään mennessä lihottaa ittensä yli viiden kilon =). Meillä on isommassa veneessä sähkömoottori ja sen kyytiin voi kissatki ottaa, varsinkin ku ovat jo tottuneet siinä päikkäreitä ottamaan.

 

Paulanna Toivottavasti paranet pian :hug:. Kiva kuulla, ett on naisia jotka tykkää klapia puita, niin minäkin , mutt reuma vaan tekee sitä, ett olen aina kipeä ku mikä urakan jälkeen. Silti se on sen arvoista. Meillä mieski klapii puita mielellään ja mä oon useimmiten se joka niitä sit roudaa sisään ja pinoaa. Mutt saahan siinäkin nokkaansa sitä ihanaa puun tuoksua. Meillä onkin tämä loma vähän 'työloma', sillä tarkoituksena on roudata puita niin kotiin kuin mökillekin. Miehen kotipaikalla niitä on pilvin pimein, joten ei ihan kaatohommiin jouduta, vaikka sekin olis kyllä ihan kivaa puuhaa.

 

Heips "pitkästä aikaa! :wave: Ei kai siitä nyt niin pitkä aika ole, mutta jostain syystä ei ole enää paukkuja riittänyt päivittäiseen kirjoitteluun.

Ainakin paulanna on ollut siis tänään ahkerana, ja Ottiksen aikaansaavuus nyt tiedetään myös Minullakin oli suuria suunnitelmia, mutta kuinkas kävi: päivä meni ystävän kanssa shoppaillessa ja kahvitellessa. Vain "krääsää" (halppiskoruja Glitteristä ja siitä toisesta rihkamapaikasta...) tarttui mukaan, vaikka etsiskelinkin mekkoa häihin. No, jos ei löydy niin sitten juhlitaan muutaman viikon päästä vanhalla Enpä viitsi ostaa jos ei löydy sitä JUURI oikeaa mekkoa (HUOM: ja oikealla hinnalla), noita "sinne päin" mekkoja kun on jo kaappi täynnä, voi sitten valita sieltäkin eikä kaupasta saakka hakea

paulanna, onnea sinulle "vauvanistutus"-puuhiin. Voin kuvitella että tuo hormonitankkaus on melkoisen rankkaa. Tuntuu siltä että nämä omatkin hormonit ovat tätä nykyä liikaa.... Edellinen kierto oli 41 päivää, ja 2 viikkoa oli sellainen olo - pms-oireineen - että täti tulee just, vaan ei tullut. Nyt sitten ollaan taas jo "yliajalla", ja mieliala pomppii sen mukaisesti. Huoh : / Mutta eipähän ainakaan tarvitse enää tarkkailla itseään mahdollisten raskausoireiden varalta, vaikka yliajalla ollaankin

No johan oli Lilleriinalla epäonninen kirppismyynti, kun ensin viedään euron helistin ja sitten on itse kirppiksenkin "kirjanpidossa" mitä ilmeisimmin jotain hämärää. Onneksi on niitä kivojakin asioita, kuten tuo perheenne yhteinen Valokarnevaali-reissu tänään! Olet aivan oikeassa siinä, että joka päivästä kannattaa keksiä jotain ihanan positiivista! Aina löytyy jotain, asenne ratkaisee. Meillä oli yksi ilta harvinainen riita rahankäytöstä. Seuraavana aamuna tuli Positiivareiden Ajatusten Aamiaisen myötä vähän myöhäjunassa muistutus siitä, ettei kannattaisi moisesta riidellä:

- On hyvä omistaa rahaa ja kaikkea sitä mitä rahalla saa, mutta on syytä silloin tällöin tarkistaa, että emme menetä niitä asioita, joita rahalla ei saa.

Totta, eikö?

Minni, toivottasti olet jo kunnossa!

Ihania kuvia Sylvistä ja Sallista, mur-mur :heart:

Hyvä lista, Morticia! Voit lisätä minulle 44, naimisissa, 4 lasta, Etelä-Suomi Sen tarkempaa en minäkään halua asuinpaikkaani kertoa, jotta voi vapaammin täällä kirjoitella Vaikka eihän tässä nyt kyllä mistään valtionsalaisuuksista kyse ole mutta jotenkin tuntuu silti mukavammalta ajatus, ettei nyt esim. jokainen palstalle eksyvä työkaveri heti tunnista.

Hauska lukea possusi touhuista, Uudi! Vai että ihan kuuluisuuksia täällä meidän pinossa

suhmuransantra, ET ole ankea vaikka eronnut oletkin :hug: Kieltämättä sanalla eronnut on jotenkin negatiivinen lataus. Ehkä siksi moni käyttääkin nykyään sanaa sinkku, sepä ei kerrokaan onko eronnut, karannut vai muuten vain vielä vapaana

Muuten, siellä shoppausreissulla yhdessä rihkamakaupassa myyjä kertoi, että on kansainvälinen epäonnen päivä. Hei haloo... onko sellainenkin päivä nyt sitten oltava! Onneksi en ole taikauskoinen!!!

Vietämme täällä rauhallista koti-iltaa kuopuksen kanssa. Mies asioillaan mutta kotiutuu kyllä onneksi illaksi, jotta pääsen taas rakkaani kainaloon Kiitos vuosipäivän johdosta onnitelleille, muuten :heart: Vieläkin on ihan kaunis tuo kimppu jonka rakkaani silloin reilu viikko sitten toi kotiin. Aina siinä kohdassa, kun alkaa tuntua jotenkin tylsältä ja tavalliselta tämä elo rakkaani kanssa, on hyvä muistutella itseään siitä miten HYVIN meillä on asiat! Enpä tiedä onko loppujen lopuksi sen suurempaa maallista onnea kuin se, että on hyvä hengittää toisen läsnäolossa.

Masuvauva vanhempiensa kera oli muuten kylässä meillä eilen. Pienenpieni kumpu jo näkyy... Vielä en shoppaillut vauvanvaatteita, mutta vähän jo silmäilin. Ja omasta kutsumanimestäni päätimme: se on MUMMI :heart:

Oma mielialani on kovasti heitellyt, johtuen varmaan sekä noista ikävistä HORMONEISTA, syksyn ankeudesta, työstressistä ja ehkäpä vain tietynlaisesta alavireydestä. Aina ei voi olla onnensa kukkuloilla, niin se vain on... Mutta todella RASITTAVAA alakulo, joka tulee, vaikka KAIKKI on hyvin! Juu juu, tiedän että juuri siksi se tulee nyt, nyt sille on tilaa, mutta silti... Välillä vähän tuntuu siltä, että olen jo aikanani riittävästi sekä surrut että käynyt läpi menneisyyden raskaita asioita. Voisiko nyt olla vaikka vuosi ilman asioiden syväluotausta please...?! :headwall: Nämä ovat niitä kohtia jolloin välillä kapinoin Jumalaa vastaan! Onneksi Hän kyllä kestää sen, että me ihmiset kapinoimme ja puramme mieltämme

Olen alkanut taistelemaan alakuloa vastaan monin tavoin. Kaikenlaista pientä kivaa olenkin saanut järjestettyä. Tiedossa on valopilkkuja tähän syksyn pimeyteen: kylpyläreissua, vierailua ystäväperheen mökillä, seurakunnan perheleiriä. Terapiana sekä shoppausta (onneksi tämän päivän rihkamaostokset eivät paljon maksaneet ) että ihan kunnon keskusteluapuakin terapeutin luona, joka muuten sitten maksaakin hiukkasen enemmän kuin rihkama... Ihan parasta terapiaa on kyllä yhteiset keskustelu- ja rukoushetket mieheni kainalossa. Toisaalta en kuitenkaan häntäkään halua liikaa rasittaa alakulollani.... kokemuksesta tiedän, että kaikkein raskainta on kantaa niiden kaikkein läheisimpien ihmisten tuskaa.

No, menipäs sitten taas vähän syväluotaamiseksi. Minkäs sille teet, taitaapi olla toinen luontoni, vaikka juuri siitä Luojaani kohtaan välillä kapinoinkin

Iloa, valoa, lämpöä ja rakkautta kaikkien ihanaisten koteihin tänäkin syksyisenä iltana toivoen

Kastehelmi

 

Ottis meillä hirmu raskas vene ja kova vetäminen aina ylös ja alas. Mökillä ei sähköjä ja , kun pääsen rentoutumaan, niin pitää olla edes sähköt, vaikkei vesi tuliskaan putkista. Voi mikrolla välillä laittaa ruokaa, kun oikein väsyttää.Enkö olekin laiska ?? HE HE
Ja olen kova lukemaan, joten syksyllä valot on ehdoton.
Vähän arkakin, kun olen saaresta ei pääse pois niin nopeaa, jos on tarvis.

Kastehelmi kyllä sitä välissä tulee ylöspäinkin purnattua, kun on vaikeaa. Ihanaa, kun voit miehesi kanssa rukoilla yhdessä. Kyllä mekin voimme, mutta silloin enempi äänessä olen minä. Mies ei oikein ääneen osaa rukoilla ja rukouspyyntöjäkin osaa ehdottaa aika harvoin. Lieneekö asiat hällä niin hyvin, vai eikö oikein kummempaa keksi. Yksin ollessaan kyllä puhuu Jumalalle ja on ihmeitä kokenutkin paljon.

Voimahalaus sinulle. Siunausta ja alakulon helpottamista toivon elämääsi. Mahtavaa, että sinulla on noin hyvä suhde. Mukava, että sinulla on kuitenkin tiedossa paljon virikkeitä syksylle. Aina sitä jotain piristystä tarvitsee.

Paulanna ollut ahkerana, hyvä hyvä. Puut saa kyytiä kyllä naistenkin toimesta jos on tarvis. Kovasti toivon onnistumista hoitoihin, että se pienoinen siunnaantuisi teidän kotiin. Kiva, että viihdyit konsertissa.
Pikaista paranemista sinulle. Ei ole poskiontelovaivat häävejä.

Lilleriina voi pöh tuota sinun kirppisreissua mitä ne oikein siellä sekoili ???
Toivotaan, että tytölle puku löytyy ja kivaa risteilyä teille.
Mittauksista puheenollen, ei kai niissä nyt välttämättä tartee käydäkään, jos mitään vaivaa ei ole.
Joo vallan tämän alueen julkkiksia. Saas nähdä kuinka moni haluaa tulla possua katsomaan, jos se nyt sitten varmasti kaupunkilehteen pääsee, mutta aika laajalle sekin tässä ympäristökunnissa leviää. Ja mitä suku sanoo ?? No väliäkö hällä.

Minni toivottavasti olet jo toipumaan päin ja pääkin selviäisi tärskystä kunnolla. Hyvin olet laihtunut. Meikäläisellä oli välillä hyvinkin kevyttä hypätä puntarilla, mutta kovasti on nyt lisäpainoa. Onneksi olen pitkä muuten olisin kyllä jo melko pyörylä.
Se suklaa ja ne herkut ja se ryökäleen iltamässytys, kun tekee ristikoita tai lueskelee sängyn päällä. Piiskaa sais antaa.

ON Kävin tänään hakemassa farkut, jotka oli mulle tilattu toisen kaupungin liikkeestä. Oli kyllä hyvä palvelu. Mulla pitkät jalat, niin ei tahdo sopivia löytää millään. Monta kauppaa saa hypätä. Milloin riittää lahkeet, ei riitä vyötärö ja päinvastoin.

Eli farkkuteollisuus tuntee pitkät ja laihat sekä lyhyet ja pyöreät, mutta kun onkin pitkä ja pyöreä, niin tulee hätä.
Onni-possu sai myös kirppikseltä vauvanpeiton, niin voi sen alle häkissä käpertyä.

Olen käytettyä sohvaa katsellut. En viitsi uutta näitten eläinten kanssa laittaa.
Olis kaksi vaihtoehtoa punainen divaanisohva,pyyhittävällä kankaalla tai vaalean beige nahkadivaanisohva.
Punaista mennään huomenna katsomaan. Vaalean huomasin vasta illalla toivottavasti ei ole mennyt. Olis vähän valinnan varaa. Tosi hyväkuntoisia molemmat.

Mulla on kyllä haaveena ollut punainen nukkamatto, joten vaalea sohva sopis paremmin, ja kun mun talviverhotkin on punaiset, joissa hieman ruskehtavaa mutta mutta. Ja miten valkoiset koiran karvat näyttäs ihanilta punaista sohvaa vasten KÄÄK. Kultsu ei kyllä saa sohvalle mennä, mutta pöliseehän nuo. No saapi nähdä.

Ja miksi mää en saanut hymiöitä tulemaan.

Ihanaa viikonloppua kaikille tv Uudi ja Onni

 

Heipsatirallaa:wave:!

Linnanmäellä käyty palelemassa, mutta oli ihanaa, kun koko kööri koossa, joten vaikka kroppaa vähän paleli, niin sydämessä ja mielessä lämmin, hyvä olo:heart:

Oon ollu ihan järkyttävän väsyny tän vkon, kun töissä yksi syksyn kiireimmistä ajoista, ja aamu-kuuteen mennyt monena aamuna.. Eilen illalla oli miehelläni saunailta harrastus-kamujensa kanssa, jossain hitsin hienossa edustustilassa ja hienoine tarjoiluineen..Kuinkas ollakaan, iltahan sujui hyvässä seurassa mukavasti ja nopeaan, ja niinpä mä heräsin aamusella klo 4.50 siihen, että kumma astioiden kolina ja kilinä kuuluu kyökistä, ja voihan viulu; ukkoseni lämmitti siellä cannelloneja ja losotti vielä punkkua lasin pohjalle, kun oli juuri kotiutunut! Kiva oli mun nousta ylös samalla hetkellä, kun kellokin oli soimassa juuri viiden mailla. Joten mies painu peiton alle, kun tää tyttö läksi tien päälle ja töihin!

Paulanna! Jess, YÖ on mahtava:attn:! Mä jo silloin ennen muinoin, kun kaikki muut fanitti Dingoa, niin kuuntelin vain vinyyliltä Yö:n Varietee:ta! On se hiano bändi, ja melkeinpä vois sanoa, että paranee vain vanhetessaan. En oo livenä nähny, vaikka muistaakseni vuosi sitten kesällä Yö esiintyi Iskelmäfestareilla, mutta mä oon jo niin vanha, etten tietenkään jaksanut yöhön asti Yötä odottaa!

Mullehan toi Tuure Kilpeläinen ja Kaihon karavaani on nyt ollut jokusen aikaa se "ykkönen"!. Oon nähnyt heidät livenä ainakin 3 kertaa, enkä oo pettynyt ikinä!! Mutta, mutta, nyt ostin eilen uusimman levynsä, ja en oo ees kokonaan ehtinyt kuunnella, mutta tuntuu mulle vähän vääränlaiselta, kahteen edelliseen levyyn verrattuna. Toisaalta taas, ennenkin on käynyt niin, että eka kuulemalla EN tykkää, ja muutaman soiton jälkeen saan jonkun Ahaa-elämyksen..toivottavasti nytkin käy niin.

Ihanaa, Ottis, että loppu hyvin, kaikki hyvin! Mökkeilyllä on puolensa ja puolensa! Mutta kisulit pelastusliiveissä kuulostaa hellyyttäviltä!

Meillähän on tuo mökkeily edessä ensi viikolla, toivotaan parasta ja pelätään pahinta, hih!

Kastis-kultaseni, sä oot niin ihanan syvämietteinen, kun pääset vauhtiin:kiss:!
Tuo alakulo on mullekin niin kovin tuttua, näin syksyllä vallankin (keväälläkin kyllä..), ja inhottavimman olon siitä tekee juurikin se, että kun oikeasti tietää, että kaikki on periaatteessa ja ilmankin periaatteita, hyvin ja kunnossa, niin se oma mieli aiheuttaa harmaita hiuksia sillä, että miksi pitää valittaa, ja tuntea huonoja fiiliksiä tai olla tuntematta yhtään mitään? Miksi en osaa tai voi vain nauttia jo olemassaolevasta hyvästä, vaan miksi pitää kaiken tuntua niin "ei miltään"? Mullakin kovasti auttoi , hetkellisesti tosin, se, että kävin juttelemassa ammattilaisen kanssa. Mutta aina uudestaan ja uudestaan, sama alakulo vaivaa, ja sitä on kovin vaikea yrittää kellekään selittää, kun/jos toinen ei sitä ole kokenut.. Toivon sulle hyvää fiilistä pimenevään syksyyn:hug:!

Sytyttäkää kynttilöitä lempeää valoa antamaan, ottakaa läheisenne lähellenne ja nauttikaa siitä, että he ovat olemassa:heart:!

Lämpöisin tunnelmin Lilleriina

 

Uudillekin heipat! Oltiin samaan aikaan linjoilla, joten meenpä het lukemaan sunkin kuulumiset, että pääsen kommentoimaan!!

Lilleriina

 

Voi Kastehelmi miten mukavasti kirjoitatkaan ja sanoihisi on kyllä helppo yhtyä: välillä alamäkeä, välillä mennään lujaa ylös ja ollaan ylhäällä; mutta suurin osa elämästä kuitenkin sitä tasaista tallaamista. Olen vissiin sellainen peruspositiivinen, että kauheesti en asioita murehdi, ellei ne sitten ole sen arvoisia. Ja onhan tietty, että elämän tragediat pysäyttää kyllä itsekunkin...Meillä oli tässä kesällä ikävä kuolemantapaus suvussa nuorella ihmisellä ja se mietityttää edelleen ja perheen selviytyminen siitä; uskomattoman hyvin on mennyt toistaiseksi, kriisiavun turvin ja ystävien ja sukulaisten tukemana.

Mökistä olen aina haaveillut. Ex-mieheni kanssa meillä olikin hänen vanhempiensa mökki aina käytettävissä, mutta nyt ei ole mitään mökkiä ja kaiken kukkurax mieheni ei voi sietää mökkielämää. Eli mökkiä ei meille tule eikä edes vuokrata Mä niin nauttisin siellä olosta. Nyt on tyytyminen tähän kotielämään. Onhan meidän koti tosin maalla järven rannalla, että mökistä menee paremman puutteessa. Tuolla mun miehellä on venekuume ja sen pitää olla purjevene; ollaan jo käyty katselemassa viimonen vuosi veneitä. Haaveena tehdä vuoden purjehdusreissu tässä tulevaisuudessa, milloin nyt pystytään firmoista olemaan vuosi fyysisesti poissa. No, se on nyt vain haave
Ihanalta kuullostaa Ottiksen mökkiloma ja Uudin saarimökki.

Täällä sunnuntai alkanut rauhaisasti, piiitkä aamukahvihetki takana. Viimeksi kun munasolunsiirto tehtiin lopetin kahvinjuonninkin kokonaan, kun jostain luin, että kahvin lopettaminen voi lisätä onnistumista. Ja pöh, sanoi minun oma lääkärini täällä Suomessa ja sanoi, että on merkitystä vasta jos juo yli 5 kuppia päivässä. Siis no hätä, mä juon vain aamukahvit, harvoin päivällä. Aamulla menee mukillinen.

Tänään on käytävä kirpparilla järjestelemässä tavaroita ja huomenna se sitten jo loppuu; hyvin on tavaraa mennyt, saas nähdä tuleeko rahaakin. Tavarat oli kyllä melkosen halvalla hinnalla; muutama matto mistä pyysin vähän enemmän, hävinneet on...

Hauskaa sunnuntaita teille kaikille:hug:

 

Mulla on kyllä ihan menny ohi Kastehelmen ja miehensä vuosipäivä, ONNEA!! :flower:
Sinun (mummin) on niin ihana seurata kasvavaa kumpuakin niin läheltä :heart:

Tässä hiljattain keskustelin rakkaan läheisen ihmisen kanssa, kuinka välillä tunnen Jumalan pettävän minut tai oikeastaan tunteen siitä, että kapinoimme toisiamme vastaan. Tuttuni otti kädestäni kiinni sanoen, Jeesuksen nimessä vapauta läheiseni näistä ajauksista ja ole hänelle läsnä tuoden hänet valoosi.
Helpottihan se kirkastamaan ajatuksiani ja vakauttamaan uskoani.
Hyvä, että miehesi kanssa voit rukoilla, se on tärkeää.

Minä en, ei miestä kiinnosta. Niinä hetkinä tunnen olevani yksin mutta onneksi saan edes joskus läheiseltäni rukous apua suruun kuin iloonkin.

Oho.. pikkuinen tuoksuva lapsonen tuli viereeni taitaa olla pesun ja vaipan vaihdon aika
jäi kesken mutta jatkan myöhemmin.

 

Pieni Tähtönen kiitos onnitteluista Eipä se nyt sinänsä mikään suurpäivä ollutkaan, joku voisi jo puhua kissanristiäisistä mutta minusta on tärkeää nostaa esille kaikki mahdolliset päivät, jolloin voimme olla ihan erityisen kiitollisia toisistamme ja huomata toisiamme arjen keskellä! :heart: Tietenkin ilman että siihen liittyy kauheita paineita. En ole esim. koskaan voinut ymmärtää, miksi hääpäivän muistaminen olisi nimenomaan miehen asia.

Minä olen aikanani kapinoinut aivan valtavasti Jumalaa vastaan. Koin myös, että Hän oli minut hylännyt, koska ei "parantanut" väkivaltaista ex-miestäni rukouksistani huolimatta. Sitten kuitenkin myöhemmin ymmärsin, että että ei Jumala minua ollut hylännyt - olin itse hylännyt itseni jäämällä suhteeseen, jossa tulin huonosti kohdelluksi. Jumala oli monin tavoin vastannut rukouksiini - Hän kertoi esim. tunteideni kautta, että tätä ei kenenkään tarvitse kestää. Olin vain itse niin ulkoapäinohjautuva, etten tahtonut ymmärtää... pitkään piti päätäni hakata seinään :headwall: ennen kuin ymmärsin, että tässä tapauksessa Jumalan vastaus rukouksiini oli yksinkertaisesti: Eroa. Se kun vain oli niin vastoin omia arvojani, että kesti sen parikymmentä vuotta tajuta.....

Pieni Tähtönen, onneksi sinulla on kuitenkin muita läheisiä joiden kanssa rukoilla. Osaan kyllä olla todella onnellinen siitä, että minulla on mieheni kanssa rukousyhteys. Se ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys, vaikka molemmat puolisot olisivatkin uskovia. Kuten Uudi kerroit, kaikki eivät osaa tai uskalla rukoilla ääneen. Ja eihän se tietenkään mikään itsetarkoitus saa ollakaan - Jumala kun kuulee sanattomankin huokauksen, Hän ymmärtää meidän aivan muotoutumattomatkin rukouksemme, siihen ei sanoja tarvita - mutta äärimmäisen hoitavaa on olla aivan avoimena puolison kanssa Jumalan edessä.

Uudi, Lilleriina, paulanna :hug: kiitos myötätunnosta ja myötäelämisestä! Näinhän se menee että aina kun saa tavalla tai toisella vähän purettua itseään, on jo valoisampi mieli, ja niin nytkin - siitä huolimatta, että aamulla erehdyin menemään vaa'alle, kun oli niin HOIKKA olo. Ja pöh - olin LIHONUT kilon! :kieh:

No, aamupäivällä kun kiskaisin päälleni mekon kun olimme messuun lähdössä, totesin että mekko on tiukka RINTOJEN kohdalta. Olisko se kilo kerrankin mennyt sinne minne pitäisikin...? Noh, täytyy kuitenkin yhtyä Uudin sanoihin: Se suklaa ja ne herkut ja se ryökäleen iltamässytys... turhapa tässä on kiloistaan napista, kun ei ole valmis ottamaan itseään niskasta kiinni! Hattua täytyy nostaa mur-murille joka on niin reipas tässä asiassa ollut. Ja Minnin kolme ylimääräistä kiloa kuulostavat kyllä tosi vähäisiltä, kun sinulla on vielä niin pieni vauvakin!

No, jospa tässä minäkin saisin itseäni vähän "kuriin" ennen kuin tilanne ryöstäytyy käsistä ihan täysin. Tosin siinä mielessä eilen juuri kyllä luovutin, että siirsin kaikki kokoa 38 olevat vaatteet jonnekin takavintturiin odottamaa parempaa huomista, jotta kaapissa on paremmin tilaa niille SOPIVANKOKOISILLE 40-kokoisille. Turha masentaa itseään liian pienillä vaatteilla jos mieliala muutenkin on kiikun kaakun Tuo koko 40 ei nyt ehkä kuulosta niin pahalta, MUTTA kun ottaa huomioon, että vielä ennen kuopuksen syntymää olin kokoa 36.............................. Hissuksiin ja huomaamatta ovat kilot tulleet. Ne koon 36 vaatteet on jo ajat sitten siirtynyt "takavintturista" kierrätykseen.... eli siihen kokoon en kyllä enää edes pyri takaisin. Täytyy jonkinlainen realismi säilyttää tässäkin asiassa! Sitä paitsi: jos laihtuisin takaisin ne noin 15 kg, ei kyllä olisi pelkoa siitä, että rintojen kohdalta puristaisi MIKÄÄN vaate. Siinä kohtaa olisi vain tyhjät pussukat, jotka voisi ajokoirankorvien tavalla vaikka heittää olalle

paulanna, eipä ole meilläkään mökkiä, eikä siihen kyllä mitään taloudellisia mahdollisuuksiakaan. Mutta onneksi pääsee välillä sukulaisten ja ystävien mökille Ihanaa on kyllä luonnonrauhassa olla, ja puusaunassa saunomisen jälkeen järveen pulahtaminen on kyllä PARASTA!

Lilleriina, kiva että teillä oli koko kööri koolla! Se on tosiaan harvinaista herkkua siinä vaiheessa kun osa lapsista alkaa jo olla aikuisia. Musiikista: olen aikas "out" viihdemusiikista, lähinnä radio Deitä eli kristillistä kanavaa ja gospelia tulee kunneltua. Edes nuorena en ole popmusiikkia kuunnellut, silloin se oli "kiellettyä". Ei toki ole enää mutta ei vain jotenkin osaa, kun ei ole tottunut. Ja sitä paitsi tykkään kuunnella hengellistä musiikkia YÖn minä sentään tunnistan ja joitain hyviä biisejä muistankin, kun sattuu olemaan toisen tyttäreni lempibändi. Mutta varmaan kertoo aika paljon siitä miten "out" olen nykymusiikin suhteen, että tyttäreni oli kuolla nauruun , kun kerroin, että jouduin viime kesänä miehen työhappeningin vuoksi kuuntelemaan Apocalypticaa livenä (Kuopion viinijuhlilla - hei hei mur-mur :wave. Täytyy myöntää, etten sitä kyllä alkuunkaan osannut arvostaa - toisena esiintyjänä ollut Erin oli enemmän makuuni.

Nyt täytyypi alkaa vähän opiskella, että ehtiipi vielä sekä kävelylle raikkaaseen syysmetsään miehen ja kuopuksen kera, paistelemaan lohta sunnuntailounaaksi ja sitten vielä illalla repimään itsensä spinningiin. Nyt kun ihan kirjoitin tuon spinningin tänne, saan ehkä itseni sinne jopa roudattua menneellä viikolla en ole yhtään ehtinyt liikkua. Aikuisten oikeasti en ole ehtinyt - tällä kertaa ei ole edes ollut kyse viitsimisestä

Tulipas tästä varsinainen epistola taas kerran... Leppoisaa pyhäpäivän jatkoa!

Kastis

 

Sen verran tosta mökistä, että ei se meidän oma ole vaan isän, mutta kaikki sisarukset voi siellä käydä.
NMinä olen iso ihminen ja koko 38/40 oli nuorena sitten pikkuhiljaa alkoi isota nyt pitää olla jo 46 voi karmeeta.

 

Suloista sunnuntaita:wave:

Aamu meni nukkuessa liian pitkään, heräsin vasta joskus kympin jälkeen ja koko yön näin mitä ihmeellisempiä painajaisia:O! Joka jäsentä särkee, ja lonkkia kolottaa, ja ja ja.. on niin vaivanen olo, jottei tosikaan! Liikaa töitä, liian fyysisiäkin.. Muutama päivä vain, ja pääsen möksälle rentoutumaan; tukka pystyssä aamusta iltaan, lököpökökuteet niskassa, villasukat väärissä jaloissa, mutta fiilikset kohillaan! Lapset saa lettuja päivittäin, ja kovasti terveellistä grilliruokaa kotamökissä, rakkaani kanssa voimme tanssia Teleksin tahtiin saunanraikkaina aamuyöstä! Vaikka se hemmetin täti ei tullutkaan liian ajoissa, vaan kettuset sentäs, lähteekin möksälle mukaan! Mutta niinpä tyttösenikin valitteli, että just mökille tulee menkat, joten varauduttiin jo megamäärällä siteitä + että ostettiin semmosia Savet-intiimejä, niin jos vähän helpottas tota hygienian hoitoa mökkioloissa..

Tänään oltiin tuntitolkulla shoppailemassa, vaikei mitään varsinaisesti sitten ostettukaan.Mutta kaitpa se on laatuaikaa lasten kesken sekin, jos tykkäävät kaupoissa luuhata, ja vielä kelpaa äiteenkin seura.

Painosta olitte taasen keskustelleet! Mulla/meillä ei onneksi ole vaakaa, niin ei tuu joka satagrammasta mitattua. Tyttärellä vähän paha tapa tullut ton kilojen kyttäämisen suhteen, ilman vaakaakin! Kovasti liikkuu ja vahtaa itseään, mutta onneksi vielä tykkää tehdä JA syödä ruokaa, mutta anoreksianpelko istuu olkapäälläni hänen puolestaan, kun on juuri se "täydellisyyteen pyrkivä opiskelija", joille helpommin se vihollinen iskee.Mulla on ystävä, jolla anoreksia, joten tiedän pikkaisen millaista helvettiä sekin on, joten yritän lla kovasti tuntosarvet ylhäällä, ettei tyttöni homma mee överiksi. Toisaalta taas, itsekin vahtaan tätä nykyä syömisiäni aikasta kovasti. Mulla kaamea pelko, että huomaamattani lihon sen 25 kiloa takaisin, jonka reilu vuosi sitten pudotin..Niin onnettomasti en tahdo käyvän, että samanlaiseksi tulen, sillä silloin olin vielä enempi alakuloinen ja tyytymätön kaikkeen. Enkä tässä kohtaa tarkoita kenenkään muiden kiloista ja mitoista puhua, vaan puhun itsestäni! Tiedän monia "isompia" tyttöjä, jotka ovat niin kauniita ja naisellisia, ja sinut itsensä kanssa,että jos he laihduttaisivat/laihtuisivat, niin menettäisivät oman säteilynsä ja kauneutensa jollakin tapaa.

Missä luuhaat, *mur-mur*? liekö Salli ja Sylvi sinun kaiken aikasi kaapanneet? Toivottavasti kaikki hyvin kotirintamalla ja sydämessä:kiss:

Meiä koiruli on tänään oksentanut muutaman kerran!! Pelkkää limaa nyt parit vikat kerrat, mutta aiemmin oli oksennellut jotain karvapalloja.. Se kyllä eilen oli popsinut jotakin kovin karvaista, kun oli yksin jätetty kotio meiän Lintsireissun takia, joten oiskohan se oksun syy? Muuten kyllä ihan pirtsakka, ja lenkillä viihtyy ja nakkikin maistui!

Mulle ei nyt kuulkaa "nakki" maistunut, eikä vaakamambokaan aamusella, kun mies vähän ehdotti, mutta kun olin niin julmetun väsy:ashamed:! Pitänee ottaa homma haltuun, ja tantsuta iltasella, jos ymmärrätte, mitä tarkoitan

Täällä ihanasti paistaa ilta-arska, joten auringonpaistetta ja valonpisaroita jokaiselle:hug:

Ollaanhan kuulolla!?

Lilleriina:wave:

 

Nyt on hetki aikaa jatkaa kirjoittamista.
paulanna minulle tullut myös lakko alkion siirron jälkeen tuohon kahviin ja jopa panadolin ottaminen ollut tiukassa vaikka tarpeen olisi ollutkin en tiedä, ne hetket ovat niin piinaavia, hyvä että uskaltaa liikkua seksi kieltokin minun toimestani ollut totaalinen heti alkion siirron jälkeen, voi mies parkaa, on hänellä ollut kestämistä. Mutta ihan normaalia elämää saa ja pitääkin viettää alkion siirron jälkeen joten rauhassa vaan! Tuo kahvin juonti. Olen lukenut jostain lehdestä silloin kolmatta odottaessani, että kolme pikkukupposta kahvia on ok määrä raskaana ollessa, kuulemma isot määrät kahvetta voi aiheuttaa keskenmenon. Siksi olinkin niin varuillani. Ja onhan niitä vaaroja mutta kaikessa on riskinsä.
paulanna toivottavasti saamme ilo uutisia ja plussa testin nähtäväksemme :heart:

Hemmottelin itseäni ja tilasin voiteita ym.. yves rocherilta, nyt alan katseleen oriflamen kuvastoa, jospa löytyisi jotain ihanaa sieltäkin.
Joulu ollut kovasti mielessä ja lasten lahja toiveita katsellut. Jululeivonnaisiakin jo miettinyt, iik! niin ihanaa!
Hyvää illan jatkoa kaikille!

 

Jaa, jos pitäisi heräillä tähänkin todellisuuteen...

Olen ollut aika sivussa tästä ketjusta mutta noita teidän farkkuhankintojanne pähkäilin vähän enemmän. Haluaisin tietää, kuka ja millaisella vartalolla sitten voi mennä kauppaan ja ostaa itselleen sopivat housut?! Itse en voi ainakaan; mulla on varmaan monen mielestä unelmavartalo, takamus on pyöreä ja vyötärö kaponen. Jos tämä yhtälö vielä menisi, niin sitten reidet pullottaa piukeina housuissa. Ja vielä viimeiseksi lahkeet ovat aina pitkät... :ashamed:

Onko tarpeeksi monta hymiötä? Jaa, lisätään yksi vielä:

Osaan käyttää ompelukonetta ja samoin ompelijan palveluita. Mutta kyrsii maksaa vaatteista ja sitten vielä erikseen ompelijalle taikka itse ährätä niiden kanssa...

Hyviä vinkkejä otetaan vastaan!

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille erilaisiin elämäntilanteisiin!

 

Armoton väsy on miut vallannut kokonansa, haaaukooootus!|O..:|
..ja sen myötä pariin otteeseen tullut "mässyteltyä" oikein k u n n o l l a..:O

Vielä ei vaaka näyttänyt totuutta - huomenna varmaan.
..jää nähtäväksi, lähtikö tällä viikolla painoa poijjes yhtään grammaa..vai tuliko lisää!:headwall:

Vielä olisi 8vrk/-2kg painon pudotukseen aikaa..en taida sitä saavuttaa..mutta lähelle pääsen kumminhin, se jo oikein hyvä.

Musiikista/konsertista..

Mies voitti 2 lippua Paula Koivumiemen konserttiin soittamalla radioon.

En ole Paula fani, mutta ihan mieluusti lähden ystävättäreni kera häntä kuuntelemaan ja mies menee puolestaan Kalpan peliin=)
Konsertin&pelin jälkeen sitten mennään yhdessä iltaa istuksimaan jonnehin - mulla onhin aikaa siitä kun viimeiks kävin ravintolassa..voiko olla?..oo-on siitä kohta 3v..voi mahoton..

Sain esikon houkuteltua pikkuveikkaa ja karvakorvia kattomaan sitten pelin jälkeen - hänkin Kalpan peliin menossa.

Taidanhin viikolla innostua sen värin hiuksiin laittamaan - vihdoinhin..vielä jos uudet paidan&pöksyt löytäisin..kiva sitten lähteä "tuuletumaan".

..kyllä minua vaan vätystää..taidanhin jo sanoa teille - nati nati rakkaat "aallottaret":kiss:

:heart:*mur-mur*

 

Jaa, jos pitäisi heräillä tähänkin todellisuuteen...

Innokkaat palstasiskot ovat tehneet taulukon, jossa minunkin nimeni komeilee. Sinne saa päivittää:
Ikä 41, aviossa, kolme lasta, Keski-Uusimaa. Kiitos!

Muuten olen ollut aika sivussa tästä ketjusta mutta noita teidän farkkuhankintojanne pähkäilin vähän enemmän. Haluaisin tietää, kuka ja millaisella vartalolla sitten voi mennä kauppaan ja ostaa itselleen sopivat housut?! Itse en voi ainakaan; mulla on varmaan monen mielestä unelmavartalo, takamus on pyöreä ja vyötärö kaponen. Jos tämä yhtälö vielä menisi, niin sitten reidet pullottaa piukeina housuissa. Ja vielä viimeiseksi lahkeet ovat aina pitkät... :ashamed:

Onko tarpeeksi monta hymiötä? Jaa, lisätään yksi vielä:

Osaan käyttää ompelukonetta ja samoin ompelijan palveluita. Mutta kyrsii maksaa vaatteista ja sitten vielä erikseen ompelijalle taikka itse ährätä niiden kanssa...

Hyviä vinkkejä otetaan vastaan!

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille erilaisiin elämäntilanteisiin!

On miullahin ongelmaa farkkujen kera: olen pitkä, leveä perä&reidet, sitten varsinhin paksu tuo vyötärön seutu(ainahin 3makkaraa)..vaikia on kuulkaas tämähin yhdistelmä..:O:x:headwall:
..ei tahdo se suurin numerokoko, mitä noista halppis liikkehistä saa, enää riittää(se on 54-56)

Aika usein tilaanhin netistä.(Elloksella suuriakin kokoja, sekä Net-Anttilassa ja Hobbarillahin oma isojen tyttöjen Flo-G mallisto)
..niin ja miulla ei konetta tai taitoakaan, jolla voisin muokkailla vaattehia..ja ne ompelijathin laskuttavat ihan kivasti: /..

 

Täällä vauvahaaveileva sininen enkeli. Toivon ettei jää haaveeksi, vaan se pikku-nuppu vielä saataisiin!!!:heart: Meillä on uusperhe, lapsisaldoa yhteensä 7. Miehellä 2, aikuiset jo, tyttö ja poika. Minulla 5 ihanaa lasta, 3 poikaa ja 2 typykkää, ikähaitarissa 6-17v. Luulin jo haudanneeni haaveet vauvasta, mutta kuinka ollakaan...tässä ollaan ja yritellään!!! :saint:...ovulaaiota odotellaan ja ovistikuilla stiksaillaan...katsotaan tapahtuuko mitään.

 

Toivottavasti angelblue vauvahaaveesi toteutuu Samaa haavetta poden täällä itsekin; tosin vähän eri menetelmällä: hupaisaltahan kuullostaa: ensin söi ehkäisypillereitä tässä taannoin, jotta kierto saatiin varmasti ajoitettua oikein jne....No, näillä mennään. Nyt siis hormonitkin jo nautittavana; niistä tulee niiiin turpee olo, mutta se on pientä se. Saanhan uhkeat rinnat edes hetkeksi.

Työntäyteinen päivä takana, joskus tuntuu, että pitäisi olla monessa paikassa samaan aikaan ja monena: äitinä, pomona, siivoojana, talkkarina...Voi jeees; joskus on laskettava kymppiin, ettei tule sanottua ns. rumasti, kun niitä omia aivoja ei aina käytetä...Sorry vuodatus, mutta joskus se on tosi rasittavaa. Onneksi ei kovin yleistä, mulla kyllä ihan superhyvät työntekijät, mutta sitä omaa maalaisjärkeä ei aina uskalleta käyttää.

Farkuistakin täällä kirjoiteltu. Mulla ollut kohta vissiin 15-v. yhdet Lewikset vaatekaapissa, ei mahtunut ostettaessa kiinni, eikä oo mahtunut sen koommin, mutta kun oon vain aina ajatellut, että niihin on mahduttava; on ne niin ihanat. Jospa sais joskus aikaiseksi niihin ahtautua, tarviis varmaan sellasen -3kg, koska jalkaan menee, mutta vetskari (vai onkohan niissä peräti napit? en edes muista) ei mene kiinni Täytyy nyt miettiä tän vauvaprojektin jälkeen, että niihin ois kyllä kiva mahtua. Muutoin ostan farkut ihan ex-tempore, silloin kun löytyy hyvät voin ostaa paritkin samanlaiset, mitä sitten käytän. INHOAN sovituskoppeja ja jonkin varsinaisen tuotteen etsimistä, vaikka shoppailusta tykkäänkin. Espritiltä olen löytänyt joskus ihan hyviä farkkuja. Se kuka onkin keksinyt strets(kirjoitetaankohan näin ? ei kyllä, mut ei nyt leikkaa miten, ymmärrätte kyllä...)farkut ansaitsisi palkinnon, on ne niin ihanat päällä:flower:

Kohtapa lähden tyhjentämään kirpparipöydän, sai yksi viikko nyt riittää. Taitaa UFFin laatikko saada loput vaatteet ja tavarat säästän seuraavaa kirpparireissua varten.

Flunssa hoitui kuurilla, nyt on jo ok olo:vampire: Kunhan nyt muu perhe säästyisi ja varsinkin tuo ukkoraasu, jonka spermaa ja priimaa sellaista kohta tarvitaan...

PieniTähtönen :miten sinulla alkionsiirrossa kävi ? Tehtiinkö monta kertaa ja mitkä tulokset ? Meillä kanssa on ollut seksikielto heti siirrosta, minä olen sen asettanut, kunnes olen testannut. Ohjeissa oli myös yli 10 kg painavien tavaroiden nosto kielto, sitäkin olen noudattanut kax viikkoa, vaikka ehkä siirtopäivä olisi riittänyt...

Illan jatkoja teille palstaystäväiset !