Kuuluuko teistä pikkulapselle puhua lapsettomuudesta?

["vieras"]

Meillä ei saanut olla esikoinen mukana rakenneultrassa, vaikka ikää hänellä silloin oli 7kk. Tai sai mies tulla sitten esikoisen kanssa loppuvaiheessa vilkaisemaan, mutta alkuun tutkivat ilman. Vaikka eihän tuo olis mihinkään karkaillut, kun turvakaukalossa ihmetteli ihan tyytyväisenä. Mutta toki säännöt on säännöt ja onneksi joustivat tuonkin verran, että mies sai nähdä tulokkaan edes pari minuuttia. Etukäteen kun ei oltu varmoja pääseekö vai ei ja ei oltu saatu lapsenvahtia niin pakkohan se oli ottaa vauva mukaan.

 

["vieras"]

Ystävän perheessä on lapsettomuus ollut suuri ongelma. Nelisen vuotta sitten saivat hoidoilla lapsen ja alkoivat heti puuhaamaan seuraavaa. Vuosien vieriessä on siirrytty kovempiin keinoihin, kun raskautta ei ole saatu alkuun.

Minua ottaa jotenkin korvaan, kun perheessä puhutaan esikoiselle koko ajan uudesta mahdollisesta vauvasta, joka voi olla äidin massussa. Kun ystäväni aloitti jotkut hoidot kesällä, niin yhdenkin vierailun aikana heillä äiti puhui lapselle ainakin neljä kertaa, kuinka nyt äidin massussa voi olla sinulle pikkusisko. Mahdollisesta vauvasta myös puhutaan niin, että se olisi jo olemassa. Keskustellaan siitä mitä pikkusiskon kanssa tehdään ym. Minusta tämä kuulostaa ja tuntuu jotenkin pahalta, kun sitä pikkusiskoa ei kuulukkaan ja toinen sitä kovasti odottaa. En minä meidän lapsille esim. kertonut, kun alettiin yrittämään raskautta, enkä kertonut raskautumisestakaan ihan alussa, vasta myöhemmin, kun maha on alkanut ihan oikeasti kasvaa puolenvälin paikkeilla.

Sairaalta pakkomielteeltähän toi kuulostaa.
Siirretään oma toive ja pettymys lapseen.
Tyhmiä vanhempia!