Kuuluuko tällainen kohta 3-vuotiaan ikään, vai mistähän on kyse?

[vieras]

Tyttö täyttää siis kesäkuussa 3v. Hoidossa ollut 1v4kk iästä lähtien, on pph:ssa. On luonteeltaan hitaasti lämpeävä, eli vähän ujo ja arka, mutta hoitoon jääminen pphon onnistunut aina hyvin.

Nyt sitten alkanut ujostella aamuisin hoitoon mennessä. Ei siis itke,mutta sylissä haluaa hetken olla tai tulee mun jalkojen taakse tms. Eikä juttele hoitajalle aamuisin juuri mitään. Hyvin sitten päivä kuitenkin aina menee.

Kuuluisiko tämä ikään, että nyt jostain syystä vähän vaikeampi hoitoon jäädä?

 

[vieras]

Ihan normaalia on..älä huoli

 

[ap]

Ihan normaalia on..älä huoli

Ajattelen, että onko lähinnä luonteeseen liittyvää, vai voisiko tässä iässä vaan olla jotain, että vaikeampi jäädä?

 

[puhkarhu]

En tiedä, kuuluuko ikään. Meillä nyt 5 v täyttävä poika on aina aika ajoin ujostellut jopa itkenytkin hoitoon jäämistä. Vaikka pitkiä aikoja menee ihan reippaasti. Poika on myös melko hitaasti lämpiävä. Vaikka sitten tutustuttuaan ihan rohkea ja sosiaalinen.

 

[Menninkäinen]

Meidän 2v 2 kk vanha tyttö on vaihtelevasti tuollainen. Ei tosin ole päivähoidossa mutta muuten ihmisten seurassa ja harrastuksissa.

Toisinaan puhuu kuin papupata ja menee muskarissakin tosi reippaasti eikä äitiä paljon huomaakaan.
Toisinaan taas samassa tilanteessa nyhvää sylissä, nunnuttelee, ei edes vilkaise muita aikuisia tai lapsia aluksi. Joskus jopa koko muskarin ajan on "takiainen".
Kai se on lapsellakin vähän päivästä kiinni
Ja voi hyvinkin kuulua vain ikään että se "eronhetki" on vaikeampi ajoittain

 

[Vilinäiti]

Mun 4v. poika tekee tuota jos esim. joku täti tulee höpöttelemään hänelle (ei pojalle tuttu ).

 

[Riittu]

Meillä toukokuussa 3 v. täyttävä tyttö. Ei ole viime aikoina käyttäytynyt noin. Joskus aiemmin kyllä. Oisko enemmän luonnekysymys? Ja ehkä nuo "ikään kuuluvat jutut" voi kuitenkin tulla vähän eri aikaan eri lapsilla..?

 

[ap]

Meidän 2v 2 kk vanha tyttö on vaihtelevasti tuollainen. Ei tosin ole päivähoidossa mutta muuten ihmisten seurassa ja harrastuksissa.

Toisinaan puhuu kuin papupata ja menee muskarissakin tosi reippaasti eikä äitiä paljon huomaakaan.
Toisinaan taas samassa tilanteessa nyhvää sylissä, nunnuttelee, ei edes vilkaise muita aikuisia tai lapsia aluksi. Joskus jopa koko muskarin ajan on "takiainen".
Kai se on lapsellakin vähän päivästä kiinni
Ja voi hyvinkin kuulua vain ikään että se "eronhetki" on vaikeampi ajoittain

No kieltämättä meillä tyttö hyvin samanlainen. välillä yllättää rohkeudellaan ja välillä ei katso päinkään ketään.

Mitenkä sitten olet ajatellut, kun on yli 3v ja viet muskariin, että jos ei haluakaan yksin sinne jäädä?

Kysyn siksi kun olen miettinyt pitäisikö meilläkin aloittaa muskari (ei siis olla koskaan käyty) ensi syksynä, mutta silloin tytön pitäisi jäädä sinne yksin. toisaalta päivissä on jo nyt varmaan tarpeeksi touhua kun on hoidossa päivät.