Kuuluuko lapsenvahtivastuu myös lapsettomalle?

Ei ole kellään lähipiirin ihmisellä lapsia, joten ei ole mahdollista. Eikä kyllä halujakaan, miksi opetella jotain mihin ei ole mitään mielenkiintoa. Joskus olen yrittänyt pihalla jutella naapurin penskoille, mutta ne vain tuijottaa takaisin joten olen senkin lopettanut molemminpuolisen häpeän välttämiseksi...

Toki tuo lasten hoitaminenkin on täysin teoreettinen vaihtoehto siis kun niitä ei lähipiirissä ole - kunhan tarjoilin sitä näkemystä miksi joku lapseton saattaa lastenhoidosta kieltäytyä.

Todennäköisesti et kuitenkaan loppuelämää pysty välttämään lasten seuraa, joten kannattaisi totutella siihen ihan sen verran, että kestät sen vähäisen määrän mitä jokaisen on pakko olla lasten kanssa tekemisissä. Ei tietystikään tarvitse lapsia hoitaa, jos se ei kiinnosta ollenkaan, mutta jos ihminen menee paskajäykäksi ajatuksesta, että pitää jutella lapsen kanssa pari minuuttia niin itselle se vain on helpompaa, jos oppii tästä pelosta eroon, koska todennäköisesti tähän tilanteeseen joutuu joskus elämässään, koska suurimmalla osalla ihmisistä kuitenkin on lapsia.

 

Itse asiassa olen tavallaan otettu siitä että yksi yh-ystäväni uskoo omat lapsensa tarvittaessa minun vastuulleni ja hoidettavaksi vaikka itse lapseton olenkin.

 

On musta hiukan erikoista suuttua siitä, että ei suostu hoitamaan lapsia. En mäkään suostu hoitamaan muitten koiria, en vaikka mulla on oma koira. Sillä pelkään koiria, kaikki muita paitsi omaani. Toki äärimmäisessä hädässä olen ystävän koiraa lenkittänyt, kun ei ollut vaihtoehtoa.

Ei ystävyyden pitäis velvoittaa ketään tekemään mitään sellaista mitä ei halua. Toki ystävä hädässä tunnetaan, mutta se on hädässä...ei siksi, kun musta se olis hauskaa.

Mutta noin muuten, 2 ja 4-vuotiaat on aika helposti viihdytettäviä. Lastenohjelmat pyörimään, jotain leikkimistä (palikkatornin rakentamista tms) ja suuhun niin paljon pullaa/keksiä, kuin vaan kerkee lappaamaan Samaa ruokaa syövät kuin aikuiset ja kunhan ei päihdyttäviä aineita tai enregiajuomia/kahvcia tarjoile, niin hengissä pitäis kaikkien selvitä

Mutta on tökeröä mun mielestä suuttua, jos toinen ei halua...mä katsoisin enemmän tai vähemmän kieroon sellaista ihmistä...

 

[QUOTE="yks vaan";28689687]En jaksanut lukea koko ketjua..
Vasta-ajatus lapsettomille.

Oletatko että ne nykyiset lapset, tulevat aikuiset, hoitavat sinut sitten kun olet vanha ja tarvitset apua?

Niin, tietenkin oletat.

MUTTA ajatteletko, että joku (äiti ja isä) on nähnyt senkin seitsämän vaivaa, että siitä pienestä ihmisen alusta on kasvanut hoitaja myös SINULLE.[/QUOTE]

Voi pitäskö mun nyt käyttää päiväni kaikkia vanhempia kiitellen ja mielistellen, koska jonkun lapset ehkä joskus hoitavat minua vanhana? Entä jos mä lupaan sulle laittaa kuulan kallooni ennen kuin joudun siihen tilanteeseen, että joku joutuu mua hoitamaan? Saanko silloin vapautuksen tästä vanhempien kumartelusta?

Helkkari miks kukaan ei mua kumartele vaikka olen ammatissa, jossa saatan joku päivä auttaa niiden vanhempien lapsia?!

 

Mä en edes kysyisi hoitajaksi 2vuotiaalle ihmistä jonka lapsi on nähnyt tasan kerran. Ja toiseksi en mielelläni hoitaisi vieraita lapsia vaikka omia on useampi. Hätätilanteet on erikseen, silloin jeesataan jos voidaan.

 

Mun mielestä ketjun otsikko on erikoinen. Eiköhän ne vanhemmat kanna päävastuun lapsistaan silloinkin kun hoidossa ovat, ei muutaman tunnin kaveriapu sitä tilannetta muuta. En mä ainakaan koskaan oo ollu vastuussa kaverini muutosta vaikka apuna olen ollut.

Mutta ihmettelen miten noin negatiivisesti lapsiin suhtautuva mies viihtyy tällä palstalla.

 

[QUOTE="vieras";28689696]Todennäköisesti et kuitenkaan loppuelämää pysty välttämään lasten seuraa, joten kannattaisi totutella siihen ihan sen verran, että kestät sen vähäisen määrän mitä jokaisen on pakko olla lasten kanssa tekemisissä.[/QUOTE]

Mitenhän ehdotat että tämän toteuttaisin? Menenkö läheisen lastentarhan aidan viereen kuiskuttelemaan "pssst, tulepas pikkutyttö tänne vähän juttelemaan", vai lyöttäydynkö leikkivien lasten keskelle leikkipuistossa? Tykkäisivätkö lasten vanhemmat jos kaupassa nykäisen heidän taaperoaan hihasta, ja tarjoan karkkia? Kysynkö naapurin hyvääpäivää -tason ihmisiltä antaisivatko he lapsensa, jonka nimeäkään en tiedä, lainaan pariksi tunniksi?

Hmmmm, niin paljon erinomaisia vaihtoehtoja..!

 

No mites maito ja juustonäkkäri?
Pese kädet jos on likaiset, ei haittaa vaikka unohdat pestä ennen ruokailua (tai siis lapset pesee itse, sä vaan käsket jos käsket)
Ei tartte erikoisvälineitä, haarukka tai lusikka riittää. ihan pieni ehkä tarttee nokkamukin, mutta eiköhän ne vanhemmat sen sulle näytä?
Voi puhua aikuisten juttuja. Seksistä nyt en puhuisi, mutta voit kyllä puhua mitä töissä kävi, kuuntelevat jos kuuntelevat.
Katsot että lapset pukee, jos eivät pue, autat. Ei ne vieraille saa raivareita, ne on kotiväelle vaan...

KENELLÄ lapsettomalla ihmisellä on niitä maitolitroja jääkaapissa? Ei meillä ainakaan. Se että kotona olisi aina maitoa on kyllä ihan joku lapsiperheiden uskomus. Ja sitten jos raahaudut kauppaan vartavasten ostamaan sitä maitoa (huom, täytyy hankkia erillistä lapsille kelpaavaa ruokaa) niin eiköhän se ole erilaista kuin kotona juotava maito, eikä tietenkään kelpaa ja on ihan yöääk.

Itse olen viime aikoina kiinnittänyt huomiota kesäpaikassamme kahteen lapseen joista toinen ainakin jo kouluikäinen. Heihin siellä välillä törmää kylänraitilla, ja vastaantullessa aina tervehdin. Kakarat möllöttävät suu auki mutteivät sano mitään, vanhempi jopa jo osaa vältellä katsetta ettei tarvitsisi tervehtiä. Muissakin yhteyksissä olen ollut paikalla niin että myös vanhemmat ovat läsnä. Vieraiden ihmisten läsnäollessa nämä lapset eivät sanaakaan pukahda, vaan tuijottavat vain vajakkien näköisenä. Kun ketään vierasta ei ole näköetäisyydellä, niin hölisevät kyllä omiaankin. Olen ruvennut sanomaan näitä tapauksia mykiksi lapsiksi, kun eivät edes vanhempansa kehotuksesta osaa sanoa mitään (kiitos) perheensä ulkopuolisille, mutta esim. tarjoilut kelpaavat kyllä jopa oksennukseen saakka.

Kylläpä kuulostaa houkuttelevalta ja helpolta seuralta.

 

Mitenhän ehdotat että tämän toteuttaisin? Menenkö läheisen lastentarhan aidan viereen kuiskuttelemaan "pssst, tulepas pikkutyttö tänne vähän juttelemaan", vai lyöttäydynkö leikkivien lasten keskelle leikkipuistossa? Tykkäisivätkö lasten vanhemmat jos kaupassa nykäisen heidän taaperoaan hihasta, ja tarjoan karkkia? Kysynkö naapurin hyvääpäivää -tason ihmisiltä antaisivatko he lapsensa, jonka nimeäkään en tiedä, lainaan pariksi tunniksi?

Hmmmm, niin paljon erinomaisia vaihtoehtoja..!

Ehdotan, että sitten kun tutuillasi on lapsia, vietät aikaa heidän kanssaan. Todella vaikea uskoa, että yhdelläkään ei vielä ole, mutta sitten kun niitä on.

 

KENELLÄ lapsettomalla ihmisellä on niitä maitolitroja jääkaapissa? Ei meillä ainakaan. Se että kotona olisi aina maitoa on kyllä ihan joku lapsiperheiden uskomus. Ja sitten jos raahaudut kauppaan vartavasten ostamaan sitä maitoa (huom, täytyy hankkia erillistä lapsille kelpaavaa ruokaa) niin eiköhän se ole erilaista kuin kotona juotava maito, eikä tietenkään kelpaa ja on ihan yöääk.

No sitten tarjoat vettä ja juustonäkkäriä tai mehua ja juustonäkkäriä. Tai ylipäänsä mitään vaan sattuu löytymään, janssoninkiusausta, fetasalaattia, makkaraperunoita, ...

 

On musta hiukan erikoista suuttua siitä, että ei suostu hoitamaan lapsia. En mäkään suostu hoitamaan muitten koiria, en vaikka mulla on oma koira. Sillä pelkään koiria, kaikki muita paitsi omaani. Toki äärimmäisessä hädässä olen ystävän koiraa lenkittänyt, kun ei ollut vaihtoehtoa.

Ei ystävyyden pitäis velvoittaa ketään tekemään mitään sellaista mitä ei halua. Toki ystävä hädässä tunnetaan, mutta se on hädässä...ei siksi, kun musta se olis hauskaa.

Mutta noin muuten, 2 ja 4-vuotiaat on aika helposti viihdytettäviä. Lastenohjelmat pyörimään, jotain leikkimistä (palikkatornin rakentamista tms) ja suuhun niin paljon pullaa/keksiä, kuin vaan kerkee lappaamaan Samaa ruokaa syövät kuin aikuiset ja kunhan ei päihdyttäviä aineita tai enregiajuomia/kahvcia tarjoile, niin hengissä pitäis kaikkien selvitä

Mutta on tökeröä mun mielestä suuttua, jos toinen ei halua...mä katsoisin enemmän tai vähemmän kieroon sellaista ihmistä...

Ihana utopia että kaikki 2-4-vuotiaat viihtyy tunteja rauhallisena lastenohjelmia katsoen

 

Ihana utopia että kaikki 2-4-vuotiaat viihtyy tunteja rauhallisena lastenohjelmia katsoen

No joo, mutta sitten niiden kanssa voi vaikka rakentaa niillä palikoilla tai juosta ympäri taloa. Ei se lasten viihdyttäminen oikeasti mitään rakettitiedettä ole ja sanon tämän lapsettomana.

 

[QUOTE="vieras";28689839]No sitten tarjoat vettä ja juustonäkkäriä tai mehua ja juustonäkkäriä. Tai ylipäänsä mitään vaan sattuu löytymään, janssoninkiusausta, fetasalaattia, makkaraperunoita, ...[/QUOTE]

No vettä tulis kraanasta, mutta meillä ei mehujakaan juoda. Colaa vain, ja siitä joko A) lapset ei tykkää tai B) sitä ei saa lapsille juottaa. Varsinkaan light colaa, johan sellaisesta aspartaamin tuputtamisesta joutuis syytteeseen jos lasten vanhempi siitä kuulisi.

Lapset ei syö samaa kuin aikuiset. MOT

 

Ok, se on jo selvä ettette te halua hoitaa lapsia. Mutta ihan samalla tavalla sinua saattaisi kummastuttaa jos ystäväsi ei lähtisi auttamaan muutossa vaikka tietäisit ettei hänellä ole silloin juuri ketään.

Silloin harvoin kun itse pyydän ystäviltäni palveluksia, oletan heidän ilman muuta kieltäytyvän, jos pyynnön toteutuminen tuntuisi heistä epämiellyttävältä. En halua ystävyyssuhteideni olevan mitään keskinäistä avunantoa, jossa pitää ystävyyden menettämisen pelossa käydä palveluskauppaa. Työ kuuluu aina korvata, ja esimerkiksi omasta muutostani maksoin suoraan ammattilaisille. Hätätilanteissa jeesaaminen ja tuen osoittaminen vaikeissa ongelmissa ovat tietenkin asia erikseen.

Mitä lastenhoitotaitojen opettelemiseen tulee, ilmeisesti minun pitäisi opetella myös ajamaan autoa siltä varalta, että joku ystävä voi joskus tarvita kyytiä.

 

Mun mielestä tää "lapset ei syö samaa kuin aikuiset" -juttu on ihmeellinen. Meillä on 2 lasta ja syödään samaa ruokaa. Lapset syö pihviä, kasviksia, kalaa, kanaa jne ihan kuin mekin. Mies ja minä juodaan joskus viiniä, se on ehkä ainoa mitä lapset ei saa (1 ja 4) mutta kyllä me muuten kaikki saadaan vatsamme täyteen ruoka-aikaan. Ja jos joku lapsi on nirso niin sitten on, ei meidänkään lapset varmaan söis mitään tosi tulista chili-kastiketta. MUTTA itse ainakin kun joskus olin sukulaislapsia hoitamassa ennen kuin itse sain lapsia, olin aina lasten kotona. Ja siellä oli lapsille tutut ja sopivat ruuat ja maidot ym. Tuskin kukaan tois lapsia hoitoon ja sanois vaan heippa ja olettais että lapseton ihminen tietää mitä ja millon niille pitää ruuaksi antaa. Eli mun mielestä tohon ruoka-asiaan vetoaminen on outoa, sehän on aivan järjestelykysymys. Jos lapset ovat kotonaan, on kaapissa oikeanlaista ruokaa varmasti ja jos lapset tulevat kylään hoitoon, vanhemmat varmasti tuovat ruokaa mukanaan tai hoitaja varmasti osaa avata suunsa ja kysyä etukäteen mitä lapset syö. Tää on taas tätä palstaa kun joka pikkuasiasta tehdään ongelma.
Jos ei halua hoitaa niin sanoo ettei halua, eikä vetoa ettei osaa tai ei oo oikeanlaista ruokaa jne.

 

Ehkä ne ap:n ystävät tietää, että mies harrastaa mammapalstalla roikkumista. Varmaan epäilevät, että salaa toivoo lapsia, vaikka jutuista voisi muuta päätellä. Tavallisessa lapsentekoiässä kun on.

Ehkä ajattelivat "hieman kannustaa" ap:ta lapsentekoon.

 

Silloin harvoin kun itse pyydän ystäviltäni palveluksia, oletan heidän ilman muuta kieltäytyvän, jos pyynnön toteutuminen tuntuisi heistä epämiellyttävältä. En halua ystävyyssuhteideni olevan mitään keskinäistä avunantoa, jossa pitää ystävyyden menettämisen pelossa käydä palveluskauppaa. Työ kuuluu aina korvata, ja esimerkiksi omasta muutostani maksoin suoraan ammattilaisille. Hätätilanteissa jeesaaminen ja tuen osoittaminen vaikeissa ongelmissa ovat tietenkin asia erikseen.

Mitä lastenhoitotaitojen opettelemiseen tulee, ilmeisesti minun pitäisi opetella myös ajamaan autoa siltä varalta, että joku ystävä voi joskus tarvita kyytiä.

Mä olen kissoille allerginen mutta olen hoitanut kaverin kissaa hänen lomansa aikana (vienyt ruokaa, putsannut hiekkalaatikon jne). Oli epämiellyttävää mutta ei niin paha etten olisi sitä kaverin vuoksi tehnyt.

Jos sä et halua auttaa kaveriasi niin sitten älä auta. Mutta ne lapset on osa kaverin elämää ja jos heitä välttelet, niin se vaikuttaa sitten tietenkin kaverisi ja sinun suhteeseesi myös.
Ei lapset oo mikään oma lajinsa joita pitää jotenkin tietyllä tavalla hoitaa/käsitellä. Lapset on ihmisiä, joille voi puhua ihan normaalisti ja tehdä asioita heidän kanssaan. Jos sulle sosiaaliset suhteet on hankalia niin sitten et varmaan osaa olla lasten kanssa, muuten en usko että olisi ongelmallista. Mutta jos et halua edes yrittää, kieltäydy toki. Kaverisi toivottavasti löytää hoitoapua jostain muualta.

Miksi sä pyörit mammapalstalla jos inhoat lapsia? Mä en ollut lapsettomana tämmösestä foorumista kuullutkaan..

 

[QUOTE="vieras";28689922]Miksi sä pyörit mammapalstalla jos inhoat lapsia?[/QUOTE]Koska sinä lakkasit lyömästä vaimoasi?

 

Mitenhän ehdotat että tämän toteuttaisin? Menenkö läheisen lastentarhan aidan viereen kuiskuttelemaan "pssst, tulepas pikkutyttö tänne vähän juttelemaan", vai lyöttäydynkö leikkivien lasten keskelle leikkipuistossa?

Tulee mieleen sellainen, että entäs jos soitat sen päiväkodin johtajalle ja sanot, että haluaisit tutustua vähän pienten lasten kanssa olemiseen ja päiväkotielämään, eli että pääsisitkö sinne niiden pihalle vaikka jonkin aamu/iltapäiväulkoilun ajaksi tekemään hiekkakakkuja? Veikkaisin, että todennäköisyys on melko suuri, että vastaus on kyllä.

 

Silloin harvoin kun itse pyydän ystäviltäni palveluksia, oletan heidän ilman muuta kieltäytyvän, jos pyynnön toteutuminen tuntuisi heistä epämiellyttävältä.

Tuo on tavallaan ihan kauniisti ajateltu. Toisaalta se on nyt johtanut siihen, että olet aivan ällistynyt ja pöyristynyt kun sinulta on pyydetty apua. Ei lastenhoitoavun pyytäminen ole sen kummempaa kuin minkään muunkaan. Ei kukaan tykkää muuttamisestakaan, ja silti yleensä muuttoporukoihin väkeä saadaan. Sinä olet tietysti ratkaissut omalla tavallasi nämä, mutta noin yleisesti ihmisillä on joskus tapana pyytää apua. Velvollisuutta auttaa ei tietenkään ole.

Jotkut ihmiset tekevät joskus itselleen epämieluisiakin asioita tuottaakseen toiselle hyvää mieltä. Ehkä et ole tehnyt ystävällesi riittävän selväksi, että sinä et ole sellainen ihminen?

 

Silloin harvoin kun itse pyydän ystäviltäni palveluksia, oletan heidän ilman muuta kieltäytyvän, jos pyynnön toteutuminen tuntuisi heistä epämiellyttävältä. En halua ystävyyssuhteideni olevan mitään keskinäistä avunantoa, jossa pitää ystävyyden menettämisen pelossa käydä palveluskauppaa. Työ kuuluu aina korvata, ja esimerkiksi omasta muutostani maksoin suoraan ammattilaisille. Hätätilanteissa jeesaaminen ja tuen osoittaminen vaikeissa ongelmissa ovat tietenkin asia erikseen.

Mitä lastenhoitotaitojen opettelemiseen tulee, ilmeisesti minun pitäisi opetella myös ajamaan autoa siltä varalta, että joku ystävä voi joskus tarvita kyytiä.

Mä taas ajattelen niin, että ystävyys on enemmän kuin palvelusten ostamista. Osa ystävyyttä nimenomaan on halu auttaa sekä uskallus pyytää ystävältään apua. Kun mulla ei vielä ollut omia lapsia ja ystäväni pyysi lapsenvahdiksi, niin mä olin siitä pyynnöstä otettu enkä suinkaan järkyttynyt. Oli hienoa, että ystäväni luotti muhun niin paljon, että sen elämänsä kaikista tärkeimmän antoi - erittäin hyvin ohjein varustettuna - muutamaksi tunniksi mulle hoitoon.

Muutama lapseton ystäväni kävi aikoinaan satunnaisesti hoitamassa lapsiani ja vastaavasti mä kävin kastelemassa heidän kukkansa ja hoitamassa lemmikit heidän lomiensa ajan, jos sellaista tarvitsivat. Mulle ajatuskin on hassu, että mä olisin palkannut lapsenvahdin ja he kukkienkastelijan ja lemmikinhoitajan Oltaiskohan me sitten keskusteltu siitä, paljonko kukkienkastelija sinä kesänä maksoi ja olisiko ehkä kannattanut palkata siihen hommaan joku työttömyystuella

Mut joo, kaikille ihmisille ei ystävien ja muidenkaan läheisten kanssa mikään YYA-sopimus sovi, joten tietenkään ketään ei voi velvoittaa yhtään mihinkään.

 

Jotkut ihmiset tekevät joskus itselleen epämieluisiakin asioita tuottaakseen toiselle hyvää mieltä. Ehkä et ole tehnyt ystävällesi riittävän selväksi, että sinä et ole sellainen ihminen?

Sinulla ei ole edellytyksiä päätellä, olenko valmis tekemään epämiellyttäviä asioita toisten mielihyvän vuoksi. Minkä vuoksi lapsettomuuteni loukkaa sinua niin paljon, että koet tarvetta käydä arvostelemaan toisen persoonaa? Oletko kenties epävarma omasta kyvystäsi toimia vanhempana?

 

No vettä tulis kraanasta, mutta meillä ei mehujakaan juoda. Colaa vain, ja siitä joko A) lapset ei tykkää tai B) sitä ei saa lapsille juottaa. Varsinkaan light colaa, johan sellaisesta aspartaamin tuputtamisesta joutuis syytteeseen jos lasten vanhempi siitä kuulisi.

Lapset ei syö samaa kuin aikuiset. MOT

Turha tehdä asioita niin vaikeaksi. Jos tietää, että lapsia on tulossa kylään, voi kysyä, mitä voisi laittaa ruuaksi / mistä lapset tykkää.

Usein aikuiset on paljon nirsompia kuin lapset.

 

No vettä tulis kraanasta, mutta meillä ei mehujakaan juoda. Colaa vain, ja siitä joko A) lapset ei tykkää tai B) sitä ei saa lapsille juottaa. Varsinkaan light colaa, johan sellaisesta aspartaamin tuputtamisesta joutuis syytteeseen jos lasten vanhempi siitä kuulisi.

Lapset ei syö samaa kuin aikuiset. MOT

Mulla on ollut maitoa ihan lapsettomanakin, tuskin olen ainoa. Lasten vanhemmilla on tapana hommata tarvittavat ruoat ja juomat hoitajalle, eikä olettaa, että hoitaja ne itse hankkii. Kaikki aikuisetkaan ei syö samaa ruokaa.
Se, että jotkut tässä nyt vääntämällä yrittävät tehdä lastenhoidosta sulan mahdottomuuden, ei tarkoita että se sitä olisi. Vanhemmat osaavat erinomaisesti ohjeistaa kaikessa tarpeellisessa ja antaa tarvittavat asiat, hoitajan tarvitsee osata lukea ja sisäistää lukemansa.
Kenenkään ei kuitenkaan ole pakko tehdä yhtään mitään mitä ei tahdo, huvittaa vain tämä vääntämällä vääntäminen.

 

Sinulla ei ole edellytyksiä päätellä, olenko valmis tekemään epämiellyttäviä asioita toisten mielihyvän vuoksi. Minkä vuoksi lapsettomuuteni loukkaa sinua niin paljon, että koet tarvetta käydä arvostelemaan toisen persoonaa? Oletko kenties epävarma omasta kyvystäsi toimia vanhempana?

Ihan tuosta lainaamastani kohdasta päättelin. Kyseessä ei ollut moraalinen kannanotto, vaan puhdas toteamus. Kaikki ihmiset ovat erilaisia, ja toisinaan päädymme siitä syystä hankaliin tilanteisiin. Joku olettaa toisen ajattelevan kuten hän itse, ja toisin päin. Mahdollisesti ystäväsi ajatteli kuten minä, että lastenhoitoavun pyytäminen ei ole sen kummempaa kuin se että pyytäisi apua talon maalaukseen. Ja sinä toit esiin, että olisit olettanut ystäväsi tajuavan ettet lapsettomana ole halukas tällaista apua tarjoamaan. Että tahdot tukea vaikeissa asioissa ja auttaa hätätilanteissa, mutta et tällaisissa.

Eikö tämä nimenomaan ollut se ongelma?