...siis kysymys saattaa olla ihan tyhmä ja valitan turhasta mutta kun viime päivinä mieltäni on askarruttanut yksi asia..
Siis: ollaan pojan kanssa yleensä aamuisin kaksistaan kotona n. klo 10 asti kunnes lähdetään päiväkotiin ja töihin. Poika herää TOSI aikaisin, aina ennen klo 06 joten aamu on meillä PIIITKÄ. Vastaavasti illalla mulla ei oo lapselleni aikaa paljoakaan, tuun töistä klo 18 jälkeen ja 20 maissa poika (1v10kk) meneekin jo nukkumaan. Huoleni on, että aamuisin ajaudutaan melkein aina sellaiseen tilanteeseen, että minä laitan itseäni, käyn suihkussa ja meikkaan ym ja poika katsoo teletappeja ja puuhailee itsekseen. Omatuntoni soimaa kun en käytä tätä laatuaikaa lapseni kanssa leikkimiseen ja pelkään, että televisiosta tulee pojalle liian tärkeä. Ja me kun miehen kanssapyhästi vannottiin, että meidän pojasta ei tule television orjaa heti lapsena... Onko muilla samoja tuntemuksia vai ajatukseni ihan turhia? Jotenkin aamut tuntuvat ahdistavilta kun nään, miten rakas lapseni leikkii itsekseen ja viihtyy yksin ja haluaisin leikkiä hänen kanssaan mutta silti on pakko itsekin pukea ja syödä ja meikata ja tehdä kotitöitä kun illalla ei sitten kuitenkaan ole aikaa..
Mitä mieltä olette, huolehdinko turhaan?
-Tiia
Siis: ollaan pojan kanssa yleensä aamuisin kaksistaan kotona n. klo 10 asti kunnes lähdetään päiväkotiin ja töihin. Poika herää TOSI aikaisin, aina ennen klo 06 joten aamu on meillä PIIITKÄ. Vastaavasti illalla mulla ei oo lapselleni aikaa paljoakaan, tuun töistä klo 18 jälkeen ja 20 maissa poika (1v10kk) meneekin jo nukkumaan. Huoleni on, että aamuisin ajaudutaan melkein aina sellaiseen tilanteeseen, että minä laitan itseäni, käyn suihkussa ja meikkaan ym ja poika katsoo teletappeja ja puuhailee itsekseen. Omatuntoni soimaa kun en käytä tätä laatuaikaa lapseni kanssa leikkimiseen ja pelkään, että televisiosta tulee pojalle liian tärkeä. Ja me kun miehen kanssapyhästi vannottiin, että meidän pojasta ei tule television orjaa heti lapsena... Onko muilla samoja tuntemuksia vai ajatukseni ihan turhia? Jotenkin aamut tuntuvat ahdistavilta kun nään, miten rakas lapseni leikkii itsekseen ja viihtyy yksin ja haluaisin leikkiä hänen kanssaan mutta silti on pakko itsekin pukea ja syödä ja meikata ja tehdä kotitöitä kun illalla ei sitten kuitenkaan ole aikaa..
Mitä mieltä olette, huolehdinko turhaan?
-Tiia