Kuuli juuri että äitillä on rintasyöpä.kysymyksiä...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "suru"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

"suru"

Vieras
Huh kauhea uutinen.Äidillä ikää vähän päälle 50 ja nyt hänellä on todettu rintasyöpä,kasvain oli kuulemma iso ja noin kolmen viikon kuluttua pitäisi tulla jo leikkausaika.

Kuinkahan mahdollista että on levinnyt muuallekkin?
Saadaanko leikkauksella yleensä poistettua koko kasvain alue ja kuinka monella se uusiutuu jossain vaiheessa?

Voiko siihen kuolla?

heti oli pakko googlettaa asiasta mutta jos jollain kokemusta/tietoa niin kertokaa.Kauhea olo!
 
Levinneisyyttä vaikea arvioida, riippuu pitkälti siitä, onko imusolmukkeisiin päässyt. Tämä taas selviää sitten operaation yhteydessä.

Kyllä poistetaan koko kasvain ja varoiksi myös tervettä kudosta ympäriltä, tämä ei kuitenkaan 100% varmaksi takaa että kaikki kerralla poistuu. Usein annetaan leikkauksen jälkeen sädehoitoa/sytostaatteja "varmuudeksi" päälle.

Uusiutumisprosenttia en osaa heittää, omalla äidilläni uusi 6v ensimmäisestä.

Ja kyllä, rintasyöpään voi kuolla niinkuin syöpiin yleensäkin. Paranemisennuste on kuitenkin hyvä.
 
Odotannyt ensin patologin tiedot syövän laadusta. Jos se on todella pahaa luokkaa, luultavasti leviää jossain vaiheessa muuallekin ja jos se on laadultaan vähemmän etäpesäkkeitä lähettävää, voi riittää ihan hoidot ja äitisi on loppuelämän terve ja kuolee ihan johonkin muuhun kuin syöpään.

Äidilläni oli tämä pahin kaikista mahdollisista laaduista ja valitettavastise tekikin etäpesäkkeet aika pian rintasyöpähoitojen jälkeen ja vuoden kuluttua äitini kuoli kun maksa ei enää pelannut.
 
Voimia sinne kovasti! Itselläni kaksi läheistä, jotka rintasyövästä ovat selvinneet. Toiselta leikattiin koko rinta pois ja sai sytostaatit ja sädehoidon. Sytot annettiin 3 viikon välein kerran päivässä. Pääsääntöisesti voi hyvin, eka viikko oli aina toipumista. Luota siihen, että äitisi on nyt hyvässä hoidossa ja hänestä huolehditaan.
 
Kaksi läheistä on selvinnyt rintasyövästä, toinen juuri tuollanen 50v. Kummaltakin jouduttiin poistamaan imusolmukkeita kainaloista, mutta kummaltakaan ei poistettu rintaa, vaikka toisella se olisi ollut suotavaa. Eli jos on ärhäkkä, niin suosittelevat varmuuden vuoksi koko rinnan poistoa. Puolisen vuotta siinä helposti vierähtää, leikkausjonossa ja hoidoissa.
 
Voi ei.

Mun äitini sairasti rintasyövän myös jokunen vuosi sitten ja se oli rankkaa aikaa. Äidin syöpäkasvain oli tosi aggressiivinen ja iso, leikattaessa noin golfpallon kokoinen, mutta onneksi etäpesäkkeitä ei olllut. Eikä kontrolleissakaan ole enää isoa ässää (kuten äitini sanoo) löytynyt. Mutta syöpä muuttaa elämää; äitini (ja me läheiset) tullaan aina elämään uusiutumisen pelon kanssa.

Ole nyt äitisi tukena ja kuuntelijana. Hoidot ovat rankkoja, mutta kestettävissä varsinkin ku tukijoukot ovat mukana. Syövästä voi onneksi nykyään myös parantua kokonaan :hug:
 
Meidän äidillä on ollut päälle 50-vuotiaana rintasyöpä. Aluksi leikattiin vain se kasvain pois ja hieman kudosta siitä ympäriltä ja lääkärit totesivat äidin olevan terve. Onneksi kuitenkin itse tutki jatkuvasti rintojaan ja hakeutui lääkäriin pieniä kyhmyjä tuntiessaan. Lääkäri totesi niiden olevan vain kalkkikovettumia mutta äiti vaati päästä lisätutkimuksiin. Onneksi vaati koska syöpä oli uusiutunut. Toisella leikkaukskerralla poistettiin koko rinta ja imusolmukkeet kainalosta. Jos äitini saisi antaa neuvin, hän neuvoisi leikkauttamaan jo ensimmäisellä kerralla koko rinnan pois, jotta syöpä uusisi mahd. huonommin. Toivottavasti äitisi saa apua eikä syöpä olisi levinnyt!
 
Meillä oli äitillä juurikin vajaa 2v sitten rintasyöpä löydös. Leikkaus oli tosiaan melko pian oisko ollut 3-4vk löydöstä. Kasvain oli kooltaan n.5mm ja ei ollut onneksi tehnyt mitään pesäkkeitä muualle eli selvis rinnan leikkauksella ja sädehoidolla. Rintaan kuitenkin jouduttiin tekemään kaksi leikkausta kun ensimmäisessä eivät poistaneet tarpeeksi laajalta "tervettä" kudosta.
Kyllähän tuo uutinen hiljaiseksi veti silloin ja vetää edelleen, kun eihän siittä uusiutumisestakaan tiiä. Ei auta kuin mennä päivä kerrallaan ja toivoa ettei uusisi.

Koita olla äitisi tukena, vaikkein hän näyttäisi sitä tarvitsenkaan, vanhemmat kun aina tuppaavat olemaan "vahvempia" lapsiensa silmissä!
 
Alkuperäinen kirjoittaja minä pelkään;22685215:
Te keidän äideillä on ollut rintasyöpä, pelkäättekö että teillekin tulee rintasyöpä, kun sehän on perinnöllistä?
No mun äitini on sairastumisensa jälkeen alkanut pelätä mun ja siskoni puolesta :(
Itse en osaa sitä varsinaisesti pelätä, vaikka toki olen asiaa ajatellut. Kun asialle ei mitään voi, nii turha vatvoa...
 
Alkuperäinen kirjoittaja minä pelkään;22685215:
Te keidän äideillä on ollut rintasyöpä, pelkäättekö että teillekin tulee rintasyöpä, kun sehän on perinnöllistä?

No, jos olet nainen niin kai sinäkin sitten pelkäät? Jokaisella naisella on n. 10 % todennäköisyys sairastua rintasyöpään jossain elämänsä vaiheessa. Perinnöllinen alttius (siis vain alttius, tavan naista suurempi todennäköisyys) on loppupeleissä äärimmäisen harvoilla. Yleensä silloin lähisuvun naisista vähintäänkin yksi tai useampi on sairastunut hyvin nuorella iällä, alle nelikymppisenä, ja sitä myötä asia on usein tiedossakin, myös hoitohenkilökunnalla (tiheämpi ja varhaisempi seuranta, ennaltaehkäiseviä leikkauksia ym.).

Aloittajalle: Olin tilanteessasi noin vuosi sitten. Alkutilanne ei todellakaan ollut paras mahdollinen, mutta nyt äiti on takaisin töissä ja voi hyvin. Tietääksemme ja toivoaksemme terve.

Pelko on kutsumaton mutta varma seuralainen, mutta pelottaviinkiin tilanteisiin tottuu. Päivä kerrallaan, klisee mutta totta. Kaikki voi mennä vielä niinkin hyvin, ettei äitisi tarvitse muuta kuin leikkauksen ja uusimisriski on olematon. Tartu toivoon, kaikissa tilanteissa, tuli mitä tuli. Sinulla on siihen syytä. Ole äitisi kanssa ja tukena, muista myös itseäsi ja läheisiäsi. Odottaminen on ahdistavaa, toiminta helpottaa heti.

Kaikilla on haasteensa, harva selviää elämästään terveenä eikä kukaan lopulta elossa. Nyt sairaus kohtasi perheesi, mutta se voi myös väistyä pois. Kaikkea hyvää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja minä pelkään;22685215:
Te keidän äideillä on ollut rintasyöpä, pelkäättekö että teillekin tulee rintasyöpä, kun sehän on perinnöllistä?

Mun äidillä on ollu 2 kertaa rintäsyöpä, 40-vuotiaana ja uusiutu 50-vuotiaana. Toisen kerran oli jo sen verran paha, että toinen rinta poistettiin kokonaan. Tilalle tehtiin uusi rinta, mm. silikonista. Tosi rankkaa on ollut molemmilla kerroilla, nyt on onneks äidillä kaikki hyvin.

Kyllä pelkään myös omalle kohdalle, mulla ikää alle 25v. Äidinäidillä ja äidin siskoilla on ollut myös rintasyöpä, äidinäiti kuoli siihen. Pelottaa, mutta ei voi mitään jos osuu omalle kohdalle...
 
Äidin siskon tyttö menehtyi n. 1 kk sitten rintasyöpään, oli vasta 45 v. Todettiin 40 vuotiaana. Muutaman vuoden eli täysin terveenä, sitten etäpesäkkeitä tuli mm. luustoon. Loppuajan elämästään liikkui rollaatorilla, kun luut oli niin kipeät.

Itse pelkään syöpää kun on valitettavasti meillä sukurasitteena äidin puolella. :'(
 
Äidilläni 52v todettiin lobulaarinen rintasyöpä maaliskuussa. Hoidot, osapoisto, imusolukkeet pois, sytot ja sädetys ovat nyt paketissa. Kasvain oli 1.7cm toisessa rinnassa ja yhdessä imusolmukkeessa oli syöpää. Muualle ei ollut levinnyt. Nyt syö sitä 5 vuoden lääkitystä. Vaikka ennuste on hyvä, pelko uusiutumisesta on lamaannuttava toisinaan. Äitini on niin rakas. Äiti itse on ollut ihan hyvällä mielellä useimmiten.
Onhan syöpä aina matto jalkojen alta- juttu kyllä, sen jälkeen muiden murheet tuntuvat pelkältä paskanjauhannalta. On kamalaa, kun perusturvallisuus murenee, tajuaa, että täällä ollaan vaan pelinappuloina.
 

Yhteistyössä