Kurittomista lapsista.

Tuli mieleen noista koulukeskusteluista, kun ystäväni lapset olivat mulla hoidossa aika pitkän aikaa. Alkuun he testasivat rajoja vaikka kuinka, ja tekivät siis ihan vaarallisia asioita, kuten ikkunalaudoilla kävelemistä, kerrossängyistä alashyppelyä jne. Toinen ruuvasi oven irti saranoistaan kun laitoin arestiin eri huoneeseen.

Miten te sumplisitte aivan mahdottomien lasten kanssa, siis miten saisitte sen auktoriteetintajun menemään läåpi lapselle?

 

Kai se vaan vaatii toistoa ja sitä, että näyttää välittävänsä temppuiluista huolimatta.

Ja myös sitä, että huomioi muulloinkin kuin komentaakseen.

 

On oltava todella tiukka ja lempeä yhtäaikaa. Tehtävä säännöt selväksi mitä teillä saa/ei saa tehdä. Millainen rangaistus seuraa jos tekee pahojaan ja sitten pidettävä kiinni sopimuksista. Sitten se palkitseminen kun lapsi suoriutuu, esim tarra tai jotain pientä ei mitään yltiöpäistä . Leikin varjolla oppiminen on myös hyväksi koettu.

 

mä kävin eilen illalla kylässä, jossa oli syksyllä kouluun menevä poika. hänestä oli tehty suositus, että vuodella lykättäis koulun aloitusta, ettei ole kypsä kouluun. koska ei jaksa istua paikallaan, ei jaksa keskittyä, on villi ja väkivaltainen, mut tää oli äidin mielestä eskariopettajan ja koulukypsyyttä arvioineen psygologin ilkeyttä.
eilisen vierailun aikana, lapsi ei ollut hetkeänkään paikoillaan, viskasi juomalasin, jossa simaa lattialle, hakkasi pienepää, eli meidän poikaa täysillä nyrkeillä, kävi uimassa vaatteet päällä kanavassa, huusi ja mellasti. töykkäsi poikamme selälleen lattialle. kaiken huipuksi otti kuulapyssyn ampuen sillä sekä lapsia, että aikuisia, jotka oltiin paikalla. äiti ei korvaansa lotkauttanut että olis kieltänyt lasta. oli vaan niin kuin mitään ei olis tapahtunut. ei antanut poikamme koska leluihinsa. pelotteli ja uhkaili. siinä vaiheessa kun sit tällainen kuulapyssyn paukku osui poskeeni, sanoin, että me lähdetäänkin nyt kotiin. äiti olis vielä laittanut pöytään iltapalaa, mut mä en enää jaksanut, ja varsinkaan mun mukana ollut ihminen ei enää jaksanut.
että kyllä paljon lasten kurittomuus johtuu kotikasvatuksesta.

 

Eli jotain hajua mulla oli sitten heidänkin kanssaan.

Me käytiin ekana päivänä tuollaiset normaalit säännöt läpi ainakin 20 kertaa, ja samalla pohdittiin, että miksi meillä sellaiset säänöt on ylipäänsä olemassa. Toisena päivänä sitten rankaisinkin jo sääntöjen rikkomisesta, jasamalla otin tarrat käyttöön, joitra sai aika avokätisesti, jos käyttäytyi hyvin.

 

\

mä kävin eilen illalla kylässä, jossa oli syksyllä kouluun menevä poika. hänestä oli tehty suositus, että vuodella lykättäis koulun aloitusta, ettei ole kypsä kouluun. koska ei jaksa istua paikallaan, ei jaksa keskittyä, on villi ja väkivaltainen, mut tää oli äidin mielestä eskariopettajan ja koulukypsyyttä arvioineen psygologin ilkeyttä.
eilisen vierailun aikana, lapsi ei ollut hetkeänkään paikoillaan, viskasi juomalasin, jossa simaa lattialle, hakkasi pienepää, eli meidän poikaa täysillä nyrkeillä, kävi uimassa vaatteet päällä kanavassa, huusi ja mellasti. töykkäsi poikamme selälleen lattialle. kaiken huipuksi otti kuulapyssyn ampuen sillä sekä lapsia, että aikuisia, jotka oltiin paikalla. äiti ei korvaansa lotkauttanut että olis kieltänyt lasta. oli vaan niin kuin mitään ei olis tapahtunut. ei antanut poikamme koska leluihinsa. pelotteli ja uhkaili. siinä vaiheessa kun sit tällainen kuulapyssyn paukku osui poskeeni, sanoin, että me lähdetäänkin nyt kotiin. äiti olis vielä laittanut pöytään iltapalaa, mut mä en enää jaksanut, ja varsinkaan mun mukana ollut ihminen ei enää jaksanut.
että kyllä paljon lasten kurittomuus johtuu kotikasvatuksesta.

mulla olis jo palanu pinna tos vaihees... ja aikasemminki jo..

Mä olisin ehkä saattanu mennä itte poikaa ojentamaan.. se et olisko äiti suuttunu mulle sit siitä nii se o voivoi.. se et jos joku laps on väkivaltainen mun lasta kohtaan mun silmien edes niin mä käyn kyl kertomassa pojalle muutamia totuuksia.

eikö se äiti tajunnu ollenkaa et miks lähitte?

 

\

Eli jotain hajua mulla oli sitten heidänkin kanssaan.

Me käytiin ekana päivänä tuollaiset normaalit säännöt läpi ainakin 20 kertaa, ja samalla pohdittiin, että miksi meillä sellaiset säänöt on ylipäänsä olemassa. Toisena päivänä sitten rankaisinkin jo sääntöjen rikkomisesta, jasamalla otin tarrat käyttöön, joitra sai aika avokätisesti, jos käyttäytyi hyvin.

jokainen tyylillään, mutta mun mielestä normaalit käytös säännöt kuuluu oppia ilman lahjomista. lahjomiset kuuluu sit siihen tilanteeseen minun mielestä kun lapsi on tehnyt jotain aivan erityisen palkittavaa.

 

mä oon sanonu että " meillä on meidän perheen säännöt, ja jos ne ei sovi, sitten pitää lähtee kotiin miettimään vähäks aikaa. meillä saa käydä leikkimässä, mutta kunnolla pitää olla." suurin piirtein näin oon asian hoitanu ja homma on toiminu. eikä kukaan ketä oon joutunu meillä käskemään samalla lailla kuin omiakin lapsia, oo jättäny tulematta meille uudelleen. eli meidän säännöt on koettu oikeudenmukaisiksi ja järkeviksi.
en kuitenkaan oo mikään täydellinen äiti joka aina osaa hoitaa asiat niin kuin pitää, mutta tuossa jutussa koen onnistuneeni.

 

\

mä kävin eilen illalla kylässä, jossa oli syksyllä kouluun menevä poika. hänestä oli tehty suositus, että vuodella lykättäis koulun aloitusta, ettei ole kypsä kouluun. koska ei jaksa istua paikallaan, ei jaksa keskittyä, on villi ja väkivaltainen, mut tää oli äidin mielestä eskariopettajan ja koulukypsyyttä arvioineen psygologin ilkeyttä.
eilisen vierailun aikana, lapsi ei ollut hetkeänkään paikoillaan, viskasi juomalasin, jossa simaa lattialle, hakkasi pienepää, eli meidän poikaa täysillä nyrkeillä, kävi uimassa vaatteet päällä kanavassa, huusi ja mellasti. töykkäsi poikamme selälleen lattialle. kaiken huipuksi otti kuulapyssyn ampuen sillä sekä lapsia, että aikuisia, jotka oltiin paikalla. äiti ei korvaansa lotkauttanut että olis kieltänyt lasta. oli vaan niin kuin mitään ei olis tapahtunut. ei antanut poikamme koska leluihinsa. pelotteli ja uhkaili. siinä vaiheessa kun sit tällainen kuulapyssyn paukku osui poskeeni, sanoin, että me lähdetäänkin nyt kotiin. äiti olis vielä laittanut pöytään iltapalaa, mut mä en enää jaksanut, ja varsinkaan mun mukana ollut ihminen ei enää jaksanut.
että kyllä paljon lasten kurittomuus johtuu kotikasvatuksesta.

Nämä on just niitä tapauksia jossa vanhemmat ikäänkuin työntävät asian pois omasta mielestään ja sitten on kaikki"hyvin" Näissä tapauksissa koko perhe tarvisi apua, ehkä jossakin vaiheessa se menee kaaliin. Vanhemmat pitäisi nopesti saada heräämään todellisuuteen.

 

\

mä kävin eilen illalla kylässä, jossa oli syksyllä kouluun menevä poika. hänestä oli tehty suositus, että vuodella lykättäis koulun aloitusta, ettei ole kypsä kouluun. koska ei jaksa istua paikallaan, ei jaksa keskittyä, on villi ja väkivaltainen, mut tää oli äidin mielestä eskariopettajan ja koulukypsyyttä arvioineen psygologin ilkeyttä.
eilisen vierailun aikana, lapsi ei ollut hetkeänkään paikoillaan, viskasi juomalasin, jossa simaa lattialle, hakkasi pienepää, eli meidän poikaa täysillä nyrkeillä, kävi uimassa vaatteet päällä kanavassa, huusi ja mellasti. töykkäsi poikamme selälleen lattialle. kaiken huipuksi otti kuulapyssyn ampuen sillä sekä lapsia, että aikuisia, jotka oltiin paikalla. äiti ei korvaansa lotkauttanut että olis kieltänyt lasta. oli vaan niin kuin mitään ei olis tapahtunut. ei antanut poikamme koska leluihinsa. pelotteli ja uhkaili. siinä vaiheessa kun sit tällainen kuulapyssyn paukku osui poskeeni, sanoin, että me lähdetäänkin nyt kotiin. äiti olis vielä laittanut pöytään iltapalaa, mut mä en enää jaksanut, ja varsinkaan mun mukana ollut ihminen ei enää jaksanut.
että kyllä paljon lasten kurittomuus johtuu kotikasvatuksesta.

Minäpä olisin mennyt itse "kurittamaan " poikaa. Olisin karjaissut jo siinä vaiheessa kun otti kuulapyssyn esille!

 

\

\

mä kävin eilen illalla kylässä, jossa oli syksyllä kouluun menevä poika. hänestä oli tehty suositus, että vuodella lykättäis koulun aloitusta, ettei ole kypsä kouluun. koska ei jaksa istua paikallaan, ei jaksa keskittyä, on villi ja väkivaltainen, mut tää oli äidin mielestä eskariopettajan ja koulukypsyyttä arvioineen psygologin ilkeyttä.
eilisen vierailun aikana, lapsi ei ollut hetkeänkään paikoillaan, viskasi juomalasin, jossa simaa lattialle, hakkasi pienepää, eli meidän poikaa täysillä nyrkeillä, kävi uimassa vaatteet päällä kanavassa, huusi ja mellasti. töykkäsi poikamme selälleen lattialle. kaiken huipuksi otti kuulapyssyn ampuen sillä sekä lapsia, että aikuisia, jotka oltiin paikalla. äiti ei korvaansa lotkauttanut että olis kieltänyt lasta. oli vaan niin kuin mitään ei olis tapahtunut. ei antanut poikamme koska leluihinsa. pelotteli ja uhkaili. siinä vaiheessa kun sit tällainen kuulapyssyn paukku osui poskeeni, sanoin, että me lähdetäänkin nyt kotiin. äiti olis vielä laittanut pöytään iltapalaa, mut mä en enää jaksanut, ja varsinkaan mun mukana ollut ihminen ei enää jaksanut.
että kyllä paljon lasten kurittomuus johtuu kotikasvatuksesta.

mulla olis jo palanu pinna tos vaihees... ja aikasemminki jo..

Mä olisin ehkä saattanu mennä itte poikaa ojentamaan.. se et olisko äiti suuttunu mulle sit siitä nii se o voivoi.. se et jos joku laps on väkivaltainen mun lasta kohtaan mun silmien edes niin mä käyn kyl kertomassa pojalle muutamia totuuksia.

eikö se äiti tajunnu ollenkaa et miks lähitte?

ilmeisesti ei tajunnut. siihen lyömiseen, tai oikeesti se oli hakkaamista mä puutuin. ja mun ystävä oli sen näkönen, että kohta se avaa sanaisen arkkunsa ja antaa kuulua mitä mieltä on pojan käytöksestä. sik mun oli kiire päästä sieltä kans ulos, koska mun ystävä olis kyllä varmaan sanonut sit jo tosi pahasti kun olis suunsa aukaissut.

 

\

\

Eli jotain hajua mulla oli sitten heidänkin kanssaan.

Me käytiin ekana päivänä tuollaiset normaalit säännöt läpi ainakin 20 kertaa, ja samalla pohdittiin, että miksi meillä sellaiset säänöt on ylipäänsä olemassa. Toisena päivänä sitten rankaisinkin jo sääntöjen rikkomisesta, jasamalla otin tarrat käyttöön, joitra sai aika avokätisesti, jos käyttäytyi hyvin.

jokainen tyylillään, mutta mun mielestä normaalit käytös säännöt kuuluu oppia ilman lahjomista. lahjomiset kuuluu sit siihen tilanteeseen minun mielestä kun lapsi on tehnyt jotain aivan erityisen palkittavaa.

Nyt on kyse erityisen vilkkaista lapsista jotka tarvivat hieman erilaista kasvatusta. Ton ns. lahjomisen kautta tulee lapselle se tunne että hänen yritystään arvostetaan ja juuri se ettei mitään yltiöpäistä. Aika usein hyvästä käytöksestä alkaa tulla automaatio ja kohta ei tarroja tarvita...

 

\

\

Eli jotain hajua mulla oli sitten heidänkin kanssaan.

Me käytiin ekana päivänä tuollaiset normaalit säännöt läpi ainakin 20 kertaa, ja samalla pohdittiin, että miksi meillä sellaiset säänöt on ylipäänsä olemassa. Toisena päivänä sitten rankaisinkin jo sääntöjen rikkomisesta, jasamalla otin tarrat käyttöön, joitra sai aika avokätisesti, jos käyttäytyi hyvin.

jokainen tyylillään, mutta mun mielestä normaalit käytös säännöt kuuluu oppia ilman lahjomista. lahjomiset kuuluu sit siihen tilanteeseen minun mielestä kun lapsi on tehnyt jotain aivan erityisen palkittavaa.

Aivan. Mä koin paremmaksi sen, että jos lapset totteli ja käyttäytyi hyvin, näytin sen ihan konkreettisesti, ja he kokivat saavansa kiitosta hyvästä käytöksestään. Ainakin tuo toimi meillä, kun tuntui alkuun, että aivot oli unohdettu kotiin, kun meille tultiin. Ekan viikon jälkeen lapset itse kekustelivat hyvistä tavoista paljon, ja miettivät mikä on paras tapa toimia erilaisissa tilanteissa. Silloin mä ainakin koin, että se oma oivaltaminen oli heille se palkinto, ja tarrat lisäboonus päälle.

 

\

\

\

mä kävin eilen illalla kylässä, jossa oli syksyllä kouluun menevä poika. hänestä oli tehty suositus, että vuodella lykättäis koulun aloitusta, ettei ole kypsä kouluun. koska ei jaksa istua paikallaan, ei jaksa keskittyä, on villi ja väkivaltainen, mut tää oli äidin mielestä eskariopettajan ja koulukypsyyttä arvioineen psygologin ilkeyttä.
eilisen vierailun aikana, lapsi ei ollut hetkeänkään paikoillaan, viskasi juomalasin, jossa simaa lattialle, hakkasi pienepää, eli meidän poikaa täysillä nyrkeillä, kävi uimassa vaatteet päällä kanavassa, huusi ja mellasti. töykkäsi poikamme selälleen lattialle. kaiken huipuksi otti kuulapyssyn ampuen sillä sekä lapsia, että aikuisia, jotka oltiin paikalla. äiti ei korvaansa lotkauttanut että olis kieltänyt lasta. oli vaan niin kuin mitään ei olis tapahtunut. ei antanut poikamme koska leluihinsa. pelotteli ja uhkaili. siinä vaiheessa kun sit tällainen kuulapyssyn paukku osui poskeeni, sanoin, että me lähdetäänkin nyt kotiin. äiti olis vielä laittanut pöytään iltapalaa, mut mä en enää jaksanut, ja varsinkaan mun mukana ollut ihminen ei enää jaksanut.
että kyllä paljon lasten kurittomuus johtuu kotikasvatuksesta.

mulla olis jo palanu pinna tos vaihees... ja aikasemminki jo..

Mä olisin ehkä saattanu mennä itte poikaa ojentamaan.. se et olisko äiti suuttunu mulle sit siitä nii se o voivoi.. se et jos joku laps on väkivaltainen mun lasta kohtaan mun silmien edes niin mä käyn kyl kertomassa pojalle muutamia totuuksia.

eikö se äiti tajunnu ollenkaa et miks lähitte?

ilmeisesti ei tajunnut. siihen lyömiseen, tai oikeesti se oli hakkaamista mä puutuin. ja mun ystävä oli sen näkönen, että kohta se avaa sanaisen arkkunsa ja antaa kuulua mitä mieltä on pojan käytöksestä. sik mun oli kiire päästä sieltä kans ulos, koska mun ystävä olis kyllä varmaan sanonut sit jo tosi pahasti kun olis suunsa aukaissut.

Oli joo ihan hyvä et läksitte pois.. ette taida ihan heti mennä uudestaa

 

\

\

\

\

mä kävin eilen illalla kylässä, jossa oli syksyllä kouluun menevä poika. hänestä oli tehty suositus, että vuodella lykättäis koulun aloitusta, ettei ole kypsä kouluun. koska ei jaksa istua paikallaan, ei jaksa keskittyä, on villi ja väkivaltainen, mut tää oli äidin mielestä eskariopettajan ja koulukypsyyttä arvioineen psygologin ilkeyttä.
eilisen vierailun aikana, lapsi ei ollut hetkeänkään paikoillaan, viskasi juomalasin, jossa simaa lattialle, hakkasi pienepää, eli meidän poikaa täysillä nyrkeillä, kävi uimassa vaatteet päällä kanavassa, huusi ja mellasti. töykkäsi poikamme selälleen lattialle. kaiken huipuksi otti kuulapyssyn ampuen sillä sekä lapsia, että aikuisia, jotka oltiin paikalla. äiti ei korvaansa lotkauttanut että olis kieltänyt lasta. oli vaan niin kuin mitään ei olis tapahtunut. ei antanut poikamme koska leluihinsa. pelotteli ja uhkaili. siinä vaiheessa kun sit tällainen kuulapyssyn paukku osui poskeeni, sanoin, että me lähdetäänkin nyt kotiin. äiti olis vielä laittanut pöytään iltapalaa, mut mä en enää jaksanut, ja varsinkaan mun mukana ollut ihminen ei enää jaksanut.
että kyllä paljon lasten kurittomuus johtuu kotikasvatuksesta.

mulla olis jo palanu pinna tos vaihees... ja aikasemminki jo..

Mä olisin ehkä saattanu mennä itte poikaa ojentamaan.. se et olisko äiti suuttunu mulle sit siitä nii se o voivoi.. se et jos joku laps on väkivaltainen mun lasta kohtaan mun silmien edes niin mä käyn kyl kertomassa pojalle muutamia totuuksia.

eikö se äiti tajunnu ollenkaa et miks lähitte?

ilmeisesti ei tajunnut. siihen lyömiseen, tai oikeesti se oli hakkaamista mä puutuin. ja mun ystävä oli sen näkönen, että kohta se avaa sanaisen arkkunsa ja antaa kuulua mitä mieltä on pojan käytöksestä. sik mun oli kiire päästä sieltä kans ulos, koska mun ystävä olis kyllä varmaan sanonut sit jo tosi pahasti kun olis suunsa aukaissut.

Oli joo ihan hyvä et läksitte pois.. ette taida ihan heti mennä uudestaa

ei varmasti mennä heti uudestaan, edellisestä käynnistä on jo kaks vuotta tämän samaisen pojan käytöksen takia. ja jotenki unohtui sanomatta, että käykääpä meilläki

 

\

\

\

Eli jotain hajua mulla oli sitten heidänkin kanssaan.

Me käytiin ekana päivänä tuollaiset normaalit säännöt läpi ainakin 20 kertaa, ja samalla pohdittiin, että miksi meillä sellaiset säänöt on ylipäänsä olemassa. Toisena päivänä sitten rankaisinkin jo sääntöjen rikkomisesta, jasamalla otin tarrat käyttöön, joitra sai aika avokätisesti, jos käyttäytyi hyvin.

jokainen tyylillään, mutta mun mielestä normaalit käytös säännöt kuuluu oppia ilman lahjomista. lahjomiset kuuluu sit siihen tilanteeseen minun mielestä kun lapsi on tehnyt jotain aivan erityisen palkittavaa.

Nyt on kyse erityisen vilkkaista lapsista jotka tarvivat hieman erilaista kasvatusta. Ton ns. lahjomisen kautta tulee lapselle se tunne että hänen yritystään arvostetaan ja juuri se ettei mitään yltiöpäistä. Aika usein hyvästä käytöksestä alkaa tulla automaatio ja kohta ei tarroja tarvita...

Juuri näin. Aresti oli ainakin heidän kohdallaan ihan turha juttu, koska silloin mun olisi pitänyt istua vieressä vahtimassa, että mitään lisätuhmuuksia ei tehdä. Meillä tuo tarroilla palkitseminen toimi, ainakin sen aikaa, kun he olivat hoidossa täällä.

 

\

ja jotenki unohtui sanomatta, että käykääpä meilläki

hahaha! olis voinu "unohtuu" mullakin