Kuopus yllätti tänään äitinsä :)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Turkilmas
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

Turkilmas

Vieras
Poika täyttää heinäkuussa 4 ja puhe laahaa pahasti jäljessä. Ehkä senkin takia olen pitänyt häntä vähän...hmm... no, simppelinä. Ja toisaalta täällä maalla lapset on jotenkin lapsellisempia kuin kaupungissa. Niin ja onhan tuo mun pikkuiseni, viimeinen lapsukainen meille. Enemmän semmoinen tekijä, mutta ei välttämättä mikään välkky (kuten taas rauhallisempi isoveljensä). Siis aivan uskomattoman ihana ja rakastettava poika, mutta olen ajatellut hänen avunsa olevan jossain muualla kuin älyssä. Siis jos ymmärrätte mitä ajan takaa?

No, tuossa jokin aika sitten ostin (vasta nyt) ensimmäisen muistipelin ja poikahan pelaa sitä todella hyvin. Yllätyin jo siitä. Viime viikolla ostin eläinkirjan, jossa on 100 erilaista eläintä. Oletin että poika tuskin oppii muistamaan kuin ne peruselukat, mutta nyt hän muistaa jo vesinokkaeläimen, kakadun, pelikaanin jne.jne.

Tänään pojalla oli päiväkodissa kevätjuhla ja lapsilla oli siellä taidenäyttely. Poika sitten alkoi osoittelemaan piirustuksia ja "luki" niistä lasten nimet. En ollut uskoa silmiäni ja ajattelin testata asiaa kotona. Kirjoitin lasten nimiä (7 kpl) ja näytin aina kirjoittamani pojalle kysyen mitä olin kirjoittanut. Ja poika "luki" jokaisen oikein :)).

Ihan turhaa hehkutustahan tämä on, mutta näköjään pojalla totisesti muisti pelaa ja olenpa tainnut aliarvioida hänen älynlahjansa :)
 
hmm... no, simppelinä.""


Olipas rymasti sanottu lapsestaan. Nyt vasta heräsit testaamaan, mitä se "simmmppeli" osaa.

Joo, oli tosiaan rumasti sanottu. Mutta kun en osannut pointtiani muutenkaan muotoilla. Painotin kyllä, että vallan ihana ja rakastettava poika, jolla on paljon muita lahjoja. Mutta tosiaan ollaan pidetty ei_niin_välkkynä.

Tuosta muistipelistä poden huonoa omatuntoa. Ei käynyt edes mielessä, että tuon ikäinen jo osaisi sellaisella pelata. Joten siksi "testattiin" vasta nyt ja hyvinhän poika pärjäsi. Muuten en tosiaankaan ole poikaa testaillut, enkä ajatellut tehdä niin jatkossakaan. Mutta toki näistä jutuista opin, että poika ei suinkaan ole enää niin pieni kuin kuvittelin ja osaa jo vaikka mitä :)
 
Ei se ongelmia puheessa kenestäkään tyhmää tee. Voi olla vaikka dtsfasia, mutta hänhän hyvin muuten puheen ymmärtää, vai. Voi ilmetä myös kirjoituksen tuottamisen vaikeutena.
Onnea Peik´ílle tuleville synttäreille.
 
Ei se ongelmia puheessa kenestäkään tyhmää tee. Voi olla vaikka dtsfasia, mutta hänhän hyvin muuten puheen ymmärtää, vai. Voi ilmetä myös kirjoituksen tuottamisen vaikeutena.
Onnea Peik´ílle tuleville synttäreille.

Ei tietenkään :). Koitinkin tuossa selventää mistä syystä häntä olen pitänyt vähän vähemmän välkkynä. Kun tosiaan täällä landella lapset on jotenkin lapsellisempia kuin "ihmisten ilmoilla". Ja pojan on ollut aiemmin tosi vaikea keskittyä mihinkään. Vasta aika hiljattain on alkanut sellainen "herkistyminen" kaikkeen keskittymistä vaativaan. Esim. iltasatua ollaan voitu lukea vasta viime syksystä lähtien ja vaikkapa palapelit, legot jne. on alkanut kiinnostaa vasta nyt. Poika on painanut miljoonaa puissa kiiveten jne. :D.

Viime talven aikana tuli ihan yhtäkkiä aivan mieletön harppaus sekä puheessa että ymmärtämisessä. Molemmissa oli jäljessä muita aika tavalla. Puhe takkuilee edelleen, mutta ymmärryksessä ei ole vikaa. Puheterapiassa on jäljellä yksi käynti, jatkosta en tiedä.

Ja kiitos pojan puolesta. Kohtahan tuo murunen täyttää tosiaan jo 4-vuotta :heart:
 
Hei vau, hienoa! Varmaan tosissaan yllättyitte, kyllä tuosta yllättyisi vaikka olisi vähän fiksumpanakin lastaan pitänyt! :)

Ja vitsit miten tylyä kommenttia heti sait! Ei siinä mielestäni ole mitään ihmeellistä jos lapsesta ajattelee että on vähän "simppeli", kaikki kun ei oikeasti ole mitään Einsteineja ja minusta on ihan ok myöntää se, kunhan ei tee sitä niin että lapsi tuntisi itsensä jotenkin tyhmäksi! Eikä se silti tarkoita etteikö lastaan arvostaisi tai rakastaisi tai olisi tästä ylpeä, ne vahvuudet vaan lapsella on jossain muualla! Ja ymmärrän täysin senkin että olet herännyt vasta nyt testaamaan juttuja, itsellänikin on vähän sama tuon nuoremman lapsen kanssa... Esikoiselle olen usein ollut liian aikaisin tarjoamassa asioita, ja sitten lapsi vaan lannistuu ja turhautuu kun joku asia ei vielä silloin onnistukaan. Nuoremman kohdalla en oikeastaan edes tarjoa ja testaa ennen kuin tiedän että onnistuu, kunnes on iän puolesta valmis nopeasti oppimaan.
 
Pahvikannu: en mä ottanut siitä palautteesta itseeni ja olihan se oikeasti tökeröä sanoa lastaan simppeliksi. En vaan siihen hätään keksinyt muutakaan vaihtoehtoa. Meillä nuo lapset on tosi erilaisia. Esikoinen on kuten isänsä: matemaattisesti lahjakas ja muutenkin sellainen järkevä. Samalla kuitenkin molemmat ovat ujoja ja vähän sellaisia "jöröjukkia".

Kun taas kuopus on mun kanssa samanlainen. Tekee ja touhuaa paljon, energinen, mutta vähän turhan vauhdikas miettimään asioita. Tykkää käyttää älliään vähemmän kuin käsiään :). Ja sitten ollaan molemmat pääsääntöisesti hyväntuulisia ja sosiaalisia.

Tiedän minä senkin, etten itsekään suinkaan ole tyhmä. Mutta vähän semmoinen simppeli kuitenkin :).

Meillä on pojilla suuri ikäero, vähän yli 7 vuotta. Ja sen vuoksi monta kertaa pidän kuopusta ihan pikkuisena. Enkä tosiaan ymmärrä, että hänen kanssaan voisi tehdä jo mitä. Mutta kyllä mä tässä tsemppaan, olenkin jo tsempannut ja tsemppaan lisää :)
 

Yhteistyössä