Kuolemanrajakokemukset ja kadotus!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "kiinnostunut"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

"kiinnostunut"

Vieras
Luultavasti useimpia ihmisiä kiinnostaa, mitä on tämän elämän jälkeen ja kuoleman rajan takana. Tämän takia he saattavat etsiä tietoa spiritismi-istunnoista tai vaikka kirjoista, joissa pohditaan samaa aluetta. Monilla on myös erityisiä henkilökohtaisia kuolemanrajakokemuksia - eli kokemuksia, jolloin heidän sydämensä saattaa pysähtyä sairaalassa tai onnettomuuden yhteydessä, ja jolloin he saattavat nähdä itsensä ikäänkuin ulkopuolelta, nähdä itselleen tehtäviä elvytystoimenpiteitä sekä nähdä ehkä koko leikkaussalin. Jotkut ovat saattaneet kokemustensa yhteydessä nähdä myös valo-olennon, joka tuntuu olevan täynnä "myötätuntoa ja rakkautta".
Suurin keskustelu tällä alueella liittyy yleensä siihen, että ovatko kaikki kuolemanrajakokemukset myönteisiä ja käykö kaikille rajan takana hyvin huolimatta heidän eletystä elämästään ja uskonnostaan. Monet tutkijat haluavat ajatella näin, mutta pitääkö se paikkansa? Aiommekin tulevilla riveillä lähteä tutkimaan tätä asiaa. Useat havainnot ja esimerkit, joita seuraavassa luetellaan, näyttävät viittaavan siihen, ettei kaikille välttämättä käy hyvin.

teksti kopsattu Ruumiistapoistumiskokemukset, OOBE-ilmiöt, helvetti, taivas
 
Moni voi käydä rajalla ja nähdä toisella puolella odottamassa kirkkaan valo-olennon, joka huokuu rakkautta. Täkäläisessä kulttuuripiirissä kasvanut voi tulkita hahmon Jeesukseksi, mutta oikeastihan se tietysti on Krishna.
 
Jeesuksen kanssa elämisessä voi olla hyvätkin puolensa.

kiitosjeesus.jpg
 
  • Tykkää
Reactions: Rytkäätys
Ehkä niin. Mutta kadotusta uskonpuutteen perusteella en edelleenkään hyväksy. Tai siis suostu uskomaan, ettei tarvitse tuohon verbiin tarttua.

Kadotus tulee epäuskon takia. Uskonpuutetta uskis voi kärsii mut Jumala auttaa siinäkii. On tää näin mahtavaa. Kuule eikös olis kiva liittyy samaan joukkoon nii oltais molemmat koko ajan ihan ihkussa. On tää upeeta!
 
Mikäs se tässä uskossa olikaan taas tavoitteena? Jonkinlainen euforinen huumepössis?

Ku Pyhä henki täyttyy sut Jumalan rakkaudella nii kyl siin on myös tunnetta kutes iloa rakkautta ja kaikkea kivaa. Parempaa tää oo ku mikää huumepössis. Oon muuten joskus kokeillut tota vedin muutaman marisätkän. Kyl tää usko Jeesukseen on ihan toista. On niin mukavaa ku saa rakastaa eikä ees oo vihainen tyypeille jotka ei diggaa mua. Mä vaa rakastan niitä Jeesuksen rakkaudella ja niitä ärsyttää, mut mä tunnen iloo ja haluun heillekin tän saman. Siks mää muuten ruksaan niitten puolest.

On tää vaa nii mahtava. Oi jospa saisit olla mukana on nii mukavaa!
 
Tämä on kyllä asenteena parempi, täytyy myöntää, kuin tämän (tai sen toisen?) avauksen yltiötuomitseva sävy. Joo, olen kyllä kokenut jonkinmoista iloa Herrassa silloin uskossaoloaikanani, että sikäli tiedän mistä puhut. Kristinusko vaan kokonaisuutena ei ole pelkkää iloista leijailua vaan sen oppi on loppupeleissä aika julma.

Todista väitteesi kristinuskon julmuudesta! Vastaukseksi ei kelpaa Rooman porttokirkon valheteot ne kuin ei oo raamatun opettamassa uskossa!
 
Evankeliumi ei kuvaa iankaikkista kadotusta julmana paikkana, vaan paikkana jonka jumalaton itse valitsee päättämällä olla uskomatta Jumalaan haluten elää itse iankaikkisesti erossa Jumalasta. Raamattu opettaa, että jumalaton ihminen on itseään kohtaan julma, koska hän ei halua elää iankaikkisesti Jumalan kanssa, vaan haluaa elää iankaikkisesti erossa Jumalasta paikassa, jossa ei ole rakkautta, vaan tuskaa ja kipua.

Iankaikkinen kadotus on tuskan paikka, koska Jumalan rakkaus ei vaikuta siellä. Iankaikkisessa kadotuksessa ihmiset ovat vailla Jumalan rakkautta ja he kärsivät tuskaa sen tähden. Otan asiaa valaisevan esimerkin. Kun rikollinen tekee rikoksen ja tuomitaan vankilaan, niin hän kärsii tuskaa ja kipua vankilassa, koska hänet on eristetty muusta maailmasta. Joissakin tapauksissa rikollinen joutuu istumaan vankilassa kirjaimellisesti elinkautisen, eli koko loppuelämänsä ajan.

Samalla tavalla jumalaton itse valitsee iankaikkisen kadotuksen, koska hän ei halua olla missään tekemisissä Jumalan kanssa. Paikka ilman rakkautta ja Jumalan läsnäoloa on jo itsessään tuskaa ja kipua tuottava paikka. Tämä näkyy jo tässä maailmassa missä jumalattomat ja valhekristityt tekevät kauheita syntejä esim. murhat ja tapot, varkaudet, raiskaukset, pedofilia jne. Ihmisen on turha syyttää Jumalaa siitä, etä hän joutuu kadotukseen, sillä Jumala haluaa pelastaa kaikki ihmiset, mutta kaikki ihmiset eivät halua pelastua, vaan iso osa ihmisiä haluaa itse vapaaehtoisesti mennä kadotukseen.

kopsattu http://koti.phnet.fi/petripaavola/kritiikkikristinuskoavastaan.html
 
Raamattu on Jumalan sanaa. En enenv uskonut Jumalaan. Raamattu todisti väkevästi totuudesta. Nyt saan olla lapsi hyvän Jumalan. Kiitos Jeesukselle ja amen.
 
Kun on kyseessä valo-olennon henkilöllisyys, joka joissakin kuolemanrajakokemuksissa esiintyy, ja joka tuntuu olevan täynnä "myötätuntoa ja rakkautta", niin monet eivät ota huomioon petoksen mahdollisuutta. He eivät ajattele, että valo-olento, joka tuntuu rakastavalta, voisi pettää heitä.
Tämä mahdollisuus on kuitenkin hyvä ottaa huomioon, koska Raamatussa niin monissa paikoissa puhutaan pahasta henkimaailmasta ja perkeleestä, joka voi eksyttää meitä. Se voi myös esiintyä valon enkelinä ja näin johtaa meitä harhaan. Lisäksi on mahdollista, että petos voi ulottua ruumiin ulkopuoliseen tilaankin, eikä vain normaalitilaan - ei liene eroa niiden välillä. Ilmeisesti kaiken tarkoituksena on saada meidät ajattelemaan, että kaikki on hyvin kohdallamme ja menemme joka tapauksessa taivaaseen, vaikka olisimme eläneet kuinka pahasti tahansa. Eli tarkoituksena on tuudittaa meidät väärään luuloon ja kuvitelmaan.

- (2 Kor 11:14) Eikä ihme; sillä itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi.
 

Yhteistyössä