N
NE
Vieras
Äitini kuoli tuossa jokin aika sitten yllättäen ja täysin odottamatta. Tuntuu, että osaltaan sekin on vaikuttanut nyt vallitseviin tunteisiini ja ajatuksiini. Tuntuu kuitenkin, että myös tämä raskauteni on saanut minut jotenkin pohtimaan elämää ja kuolemaa - jotenkin se ajatus siitä, että ihmisiä syntyy, mutta että niitä myös kuolee... En tiedä, tajuatteko kukaan mitä nyt yritän selittää. Pelottaa etenkin se aika, kun isäni joskus tulevaisuudessa kuolee. Hän on tällä hetkellä ainoita tärkeitä ja läheisiä henkilöitä elämässäni. Ahdistaa myös ajatus jonkinlaisesta elämän toivottomuudesta, ja herää ajatuksia tyyliin "Elämällä ei ole mitään tarkoitusta" - ja kuinka ollakaan, sekin ahdistaa. Nämä ajatukset, pelko, ahdistus ja itkukin ilmenevät yleensä aina iltaisin, saatan pyöriä valveilla tästä syystä pitkänkin aikaa... Toivottavasti täällä on joku, joka osaisi heittää vinkkiä siihen suuntaan, miten pääsen tällaisista ajatuksista eroon! En todellakaan haluaisi tällaisia ajatella, mutta kun ei ajatuksiaan oikein tunnu voivan pakottaakaan.